Miten päästä yli pitkäaikaisesta ihastuksesta? :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

tytsi-89

Aktiivinen jäsen
27.04.2007
20 996
11
38
Onko muita, jotka ovat olleet pitkään yksipuolisesti ihastuneita/rakastuneita johonkin ihmiseen? :wave:

Mä olen todellakin 10 vuotta ollut ihastunut (tai rakastunut ) yhteen poikaan. Hän on lapsuuden kaveri, joka on asunut naapurissani ja ollut ala-ja yläasteella samassa koulussa. Luulen, ettei tunne ole koskaan ollut molemminpuolinen..ellei hän joskus tosi kauan sitten ole ollut ihastunut minuun. Ottaa niin päähän, etten tunnu pääsevän hänestä millään yli, näen häntä kyllä onneksi todella harvoin, mutta aina se tuntuu haikealta nähdä esim. jossain bileissä :/ Ottaisin hänet riemusta kiljuen poikaystäväkseni, jos hän osoittaisi kiinnostusta..eli taidan ilmiselvästi olla vieläkin ihastunut :( On kyllä säälittävää olla kiinnostunut samasta pojasta koko ikävuodet 8-18 ajan, etenkin kun ihastus ei ole molemminpuolista :ashamed: :| Kyseinen poika on nykyään varattu. Joskus mietin, olenko oikeasti ihastunut häneen vai onko se vain jotakin nostalgiaa, kun hän oli ensimmäinen, poika johon ihastuin...
 
Käytännön kokemuksesta; Kun näet tyypin yllättäen, viiden vuoden jälkeen etkä ole edes tunnistaa, koska "poika" on alkanut niin muistuttaa isäänsä, on se mennyttä...

Tosin sitten voi kiukutella "miksi en ajoissa"... :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Miksi siitä pitäisi päästä yli, ellei se häiritse joka päiväistä eloa ja oloa? Mä rakastan vieläkin ensimmäistä poikaystävääni, ollaan erottu, kohta 15 vuotta sitten.

En tiedä, mutta olisin kyllä onnellinen, jos en enää haikailisi hänen peräänsä :)

 
Mä olin vuosikausia rakastunut ensirakkauteeni, siis "seurustelimme" kasiluokalla ja vielä sittenkin kun lukion jälkeen menin muualle opiskelemaan, ja mulla oli ollut muitakin poikaystäviä, en päässyt pakkomielteestäni irti. Aina palasin haaveilemaan hänestä kun erosin toisesta ja koko ajan taustalla kyti ihastus. No, asuin solukämpässä seinänaapurinani tosi mukava tyttö, ja olimme yhdessä baarissa (minä olin kämppikseni vielä sinne houkutellutkin) jossa olin ajatellut iskeä eksäni takaisin, mutta kuinkas kävikään... Kämppikseni päätyi hänen kanssan yhteen |O Aluksi laitoin pojalle tosi pahoja tekstareita mutta sitten tunteet tassantuivat ja aloin tajuta miten hullua oli roikkua hänessä. varsinkin kun olivat onnellisia, ja tiesin kämppikseni olevan hyvä tyyppi...jotenkin opin olemaan onnellinen eksäni puolesta koska välitin hänestä niin paljon. Eli tavallaan auttoi aika, tavallaan tuollainen aika "väkivaltainen" herätys todellisuuteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Miksi siitä pitäisi päästä yli, ellei se häiritse joka päiväistä eloa ja oloa? Mä rakastan vieläkin ensimmäistä poikaystävääni, ollaan erottu, kohta 15 vuotta sitten.

En tiedä, mutta olisin kyllä onnellinen, jos en enää haikailisi hänen peräänsä :)

Voi kuule... Kyllä mäkin vielä joskus haikailen ensimmäisen perään..Mutta sillai hyvällä tavalla.

 
Mä luulen, että paras tapa unohtaa on vältellä sitä ihmistä ja yrittää etsiä joku, jonka kanssa tunne on molemminpuolista :) Taidat olla oikeassa, Kotona kirves kädessä, ehkä mun ei tosiaan tarvitsekaan koskaan kokonaan unohtaa tätä ihmistä =)
 
En mä tiedä toimiiko se välttelykään...

Mä olen haikaillut ensirakkauttani vuosia, sellanen tosi komea, pitkä ja hyvä kroppainen kaveri. Oltiin yhdessä pari vuotta, asuttiinkin saman katon alla vähän. Muita tuli ja meni, mutt se kaveri ei vaan unohtunut. Ennenkö kun tapasin tuon nykyisen. Ei tarvinnut kuin kerran katsoa tuota silmiin niin kyll unohtui, tehokkaasti. :D
 
Mä haikailin nuoruudenihastukseni perään parikymmentä vuotta. Jotenkin näin hänet "toisenlaisten lasien" läpi. Erään pienen tapahtuman vuoksi tajusin, että sen maailma on täysin toisenlainen ku mun ja siihen jäi haikailutkin. Onneks.
Toivotaan, että se sunkin haikailusi töppää jotenki ;) :D
 
huh huh minä en ainakaan ikinä olisi jaksanut olla noin sinnikäs.. tietääkö tämä poika edes tunteistasi? vai oletko jossain koulun käytävillä vain huokaillut kun se käveli ohi? keskity siihen nettimieheen. jos et tuntuu ettet muuten meinää päästä pojasta yli ajattele edes järjellä ettei se tule ikinä onnistuu. olethan sinä jo 10 vuotta sitä odottanut
 
Alkuperäinen kirjoittaja pakkasmarja:
huh huh minä en ainakaan ikinä olisi jaksanut olla noin sinnikäs.. tietääkö tämä poika edes tunteistasi? vai oletko jossain koulun käytävillä vain huokaillut kun se käveli ohi? keskity siihen nettimieheen. jos et tuntuu ettet muuten meinää päästä pojasta yli ajattele edes järjellä ettei se tule ikinä onnistuu. olethan sinä jo 10 vuotta sitä odottanut

Tunne ja järki, ne käy harvoin yksiin.

 

Similar threads

Yhteistyössä