Miten pahasta olosta eroon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Saana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Saana

Vieras
Olen 32-vuotias nainen ja mieheni on minua kolme vuotta vanhempi. Olemme nyt olleet kaksi vuotta yhdessä, joista 1,5 vuotta asuneet saman katon alla. Uusioperheeseemme kuuluu yhteensä 3 lasta, joista 2 asuu vakituisesti kanssamme ja yksi puolisoni ex-vaimon luona.

Pari kuukautta seurustelumme jälkeen puolisoni jäi ensimmäisen kerran flirttiviestien lähettelystä muille naisille. Tämän jälkeen hän on ollut useasti epärehellinen, mm. valehdellut työmatkallaan olinpaikkansa ja kieltänyt aina kaiken viimeiseen asti, vaikka olen laittanut todisteet hänen silmiensä eteen. Hän erosi ex-puolisostaan, koska tämä ex petti häntä useamman kerran.
Pari kuukautta sitten löysin hänen perustamansa sivut, jotka olivat avoimen seksuaaliset, kuinka hän etsii seikkailua, kun ”kerranhan täällä eletään” ja on kiinnostunut ”kuumasta seksistä” ja kirjoitteli näillä sivuillaan useiden naisten kanssa. Tuolloin maailmani romahti, hän osoittautui pelimieheksi vaikka oli antanut minulle hyvin perhekeskeisen kuvan itsestään. Päätin kuitenkin antaa kaiken tämän anteeksi, sillä rakastan häntä kovasti, uusioperheemme toimii hyvin ja seksielämämme yhdessä on ihanaa. Hän sanoi, ettei ole tavannut näitä naisia livenä eikä halua tavatakaan. Onko normaalia, että mieltäni kuitenkin kaivaa toisinaan epäilys, että onko hänellä uusia profiileja netissä ja onko hän uskollinen ja missä vaiheessa minun pitäisi pystyä jättämään nämä epäilykset kokonaan taakse, jotta elämämme yhdessä onnistuisi. Hänen työhönsä kuuluu jonkun verran työmatkoja ja nyt nämä ajat minulle ovat tuskaa, kun odotan kotona lasten kanssa ja pelkään pahinta. Näiden sivustojen paljastuttua mieheni sanoi ymmärtäneensä miten pahoin on tehnyt ja vannoi, että ei tee samaa vastaisuudessa. Anteeksi olen antanut, mutta silti välillä pelottaa, miten pääsen näistä tunteista eroon ja voin olla taas oma iloinen, huoleton itseni vaikka puolisoni olisikin pois kotoa?
 
Pari kuukautta seurustelumme jälkeen…

Siis suunnilleen alusta alkaen. Suhteenne ei näytä kehittyvän suotuisaan suuntaan. Tavallisesti sen estää parisuhdeujous.

flirttiviestien lähettelystä muille naisille

Jos luottamusta on ei viestin sanomalla tai sen vastaanottajalla ole merkitystä, vain lähettäjällä johon luotetaan. Tätä luottamusta ei silloin ollut.

ollut useasti epärehellinen, mm. valehdellut työmatkallaan olinpaikkansa ja kieltänyt aina kaiken viimeiseen asti, vaikka olen laittanut todisteet hänen silmiensä eteen

Sinun todistelusi ja hänen kieltämisensä, kova kovaa vastaan. Ilmapiiri jossa luottamus ei pääse kehittymään.

Hän erosi ex-puolisostaan, koska tämä ex petti häntä useamman kerran.

Ehkä kumpikin pelkää että kumpikin pettää ja pelko senkun syvenee, muuri nousee, läheisyys ja avoimuus käy mahdottomaksi. Ehkä tässä on muutakin tai sitten ei.

Pari kuukautta sitten…

Siis 22 kk eli n.2v myöhemmin on tilanne sama, yhä sielullisesti etäällä toisistaan.

sivut, jotka olivat avoimen seksuaaliset

Mitä siitä voi päätellä? Ajattelen, jos pääasiana on korostetusti seksi, ei ole tarkoitus hakea läheisyyttä, siihen ilmeisen heikko lähtökohta. Kärsitkö itse läheisyyden puutteesta?

kirjoitteli näillä sivuillaan useiden naisten kanssa

Se on ongelma silloin kun luottamusta ei ole. Ilman riittävää läheisyyttä ei ole.

hän osoittautui pelimieheksi vaikka oli antanut minulle hyvin perhekeskeisen kuvan itsestään

Kun sanot: "uusioperheemme toimii hyvin", on peli asetettava kyseenalaiseksi.

Hän sanoi, ettei ole tavannut näitä naisia livenä eikä halua tavatakaan.
…ymmärtäneensä miten pahoin on tehnyt ja…

Erikoisia kuvioita puolin ja toisin. Kummallakin on oma selviytymistapa ja sitä tukeva rooli. Hän tekee jotain mihin on tarve. Oli se mitä tahansa, jotain missä ei ole pelättävää tai sitä mitä pelkäät, on tulos sama eri ajassa.

Päätin kuitenkin antaa kaiken tämän anteeksi, sillä rakastan häntä kovasti, ja seksielämämme yhdessä on ihanaa.

Rakastumisella voi olla osuutta asiaan, mutta en siltikään täysin ymmärrä miksei pelko ja epäily heijastu siihen? Miksi se on ihanaa? Onko siinä tilanteessa merkityksetöntä että on epärehellinen ja esim. pelimies, vai unohtuuko asia tärkeämmän tieltä?

Onko normaalia, että mieltäni kuitenkin kaivaa toisinaan epäilys, että onko hänellä uusia profiileja netissä ja onko hän uskollinen ja missä vaiheessa minun pitäisi pystyä jättämään nämä epäilykset kokonaan taakse, jotta elämämme yhdessä onnistuisi.

Tuskin sen normaalius helpottaa, tai se että parisuhdeujo ja ero on ihan normaali.

Anteeksi olen antanut, mutta silti välillä pelottaa, miten pääsen näistä tunteista eroon ja voin olla taas oma iloinen, huoleton itseni vaikka puolisoni olisikin pois kotoa?

Koska viimeksi olit iloinen, huoleton oma itsesi? On ollut aihetta salaa tehdä ja salaa epäillä.

…vannoi, että ei tee samaa vastaisuudessa.

Enää ei auta vaikkei tekisi samaa. On syntynyt jo syvempi tarve tekemisen ja epäilyn tehokkaampaan salaamiseen. Ei voi tietää onko se loppunut vai onistuuko salaus ja epäily voi jatkua kunhan senkin onnistuu salaamaan.

Riippumatta siitä missä puolisosi on ja tekee, ei luottamusta näillä näkymin tule. Suhde jatkuu noine eväineen luotettavasti samaan suuntaan, niin kauan kuin haluatte jatkaa. Sellaista normaalisti tapahtuu paljon.

Tässä voi olla epäilyn ja epärehellisyyden itseään ruokkiva kierre tai jotain ihan muuta. Mitään sellaista ei kuitenkaan näytä tapahtuvan mikä avaisi mahdollisuuksia avoimen läheisyyden lisääntymiselle, mikä puolestaan vähentäisi ujouden (suojautumisen) tarvetta.

Suhde on pelottava eikä kumpikaan riskeeraa. Aikakin passivoi ellei jotain tehdä turvallisuuden parantamiseksi.

onko hän uskollinen

Päätit mitä hän aikoo. Käsittääkseni tarkoitat ns. syrjähyppyä fyysisellä tasolla. Asettamasi looginen lukko jättää vain kaksi vaihtoehtoa:

1 Epäilty uskottomuus
2 Todettu uskottomuus
Uskollisuus mahdoton, ei voi valita eikä todeta.

___________________________________________________
http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/oletko-parisuhdeujo/
 
Viimeksi muokattu:
Oliko tuo eron syy miehen "totuus"? Ettei asia olisi niin, että ex pisti miehen ulkoruokintaan kun kyllästyi miehen peleihin.

Muutitte todella nopeasti yhteen, etenkin kun suhde jo alussa lähti menmään väärille raiteille. Kuinka voit rakastaa valehtelevaa ja pettävää miestä, vai rakastatko sittenkin vain sitä mitä voisi olla ja mitä haluaisit suhteen olevan? Mielikuvarakkautta?
 
Lyhyessä suhteessa olet joutunut nielemään jo aika paljon ikävää.
Ehkä muutitte liian nopeasti yhteen tai sitten sinulla oli kova tarve saada mies, laadulla ei niin väliä siinä vaiheessa. Ja miehellä kai omat tarpeensa, mitä lie.
Nyt yrität pestä mustan valkoiseksi haluamalla unohtaa ja päästä epäilyksistä ja olla taas oma itsesi. Ihan noin se ei taida mennä, perusluottamus täytyisi olla ensin itsestäänselvyys.

Miehen ex varmasti voisi valaista, mikä on totuus sen suhteen loppumisesta, nyt sinulla on miehen versio tapahtuneesta.
Ei kovin hyvältä vaikuta jos jo alusta alkaen on ollut vipinää muullakin suunnalla. Tuossa vaiheessa luulisi olevan vielä kipinää kotonakin siinä määrin, ettei muut naiset kiinnosta.
Oma, iloinen itsesi voit olla, kun vapautat itsesi ikävyyden aiheuttajasta.
 
Ei se ole paha olo josta sinun pitää päästä eroon, vaan se mies.

Ehkä mies pettää, koska häntä on petetty. Ei siis halua olla petettynä enää, vaan on mieluummin se pettäjä. Näin häntä ei satu, kun hän on se joka satuttaa. Mutta pettämistä ei mikään oikeuta, ei varsinkaan vanhat tapahtumat joihin sinulla ap ei ole ollut mitään osaa.

En minäkään ymmärrä miksi olet yhdessä miehen kanssa joka jo parin kuukauden jälkeen petti luottamuksesi. Ei siinä ole mitään järkeä. Jos noin alkuvaiheessa (kun alkuhuuman pitäisi olla kovasti päällä) pettää seurustelukumppaniaan, ei mukana ole rakkautta. Minä ja avomieheni emme huomanneet muita ihmisiä ensimmäisten kuukausien aikana ollenkaan, käveli vastaan sitten minkälainen malli tahansa. Ainoa mitä näki oli se oma rakas. Eli jos noin aikaisessa vaiheessa petetään, kertoo se siitä että kannattaa juosta ja lujaa. Rakkautta joko on tai ei, sinun tapauksessasi sitä ei ole miehen puolelta (eikä koskaan ollutkaan).

Tottakai epäilyttää, ja syystä. Ei se mies siitä muutu jos ei ole alussa eikä edes parin vuoden päästä sitoutunut. Tottakai hän katuu kun jää kiinni, mutta sitä ennen ei kadutanut. Hän taitaa kaivata edellisen suhteen jäljiltä sinkkuelämää, anna se hänelle.
 
Kiitos teille kaikille, olen ihan hukassa. Tulin juuri 1 yön työreissulta, duunijuttuja ja ikinä en ole tämän suhteen aikana toisesta edes haaveillut, niin mieheni syyttää minua nyt pettämisestä ja muusta. Ystävällisesti haki satamasta mutta haukkui matkan niin, että minulla meni itkemiseen koko ajomatka ja sitten sain koota itseni, että pystyin kohtaamaan lapset. Hän on varma että petin vaikken ole edes harkinnut sitä. Sattuu ja kaduttaa että sotkin hänen ja omat lapset tähän ja tuntuu etten ehkä sittenkään tunne koko ihmistä. Hän on niin paljon parempi puhumaan kuin minä, että tuntuu että jään jalkoihin kun näistä asioista puhutaan. Mutta niin minäkin oletin, että kun on tuore rakkaus ja ihana suhde, ei muita tarvita. Väsyttää taistella koko ajan alusta asti tämän suhteen ja perheen eteen, miksei välillä ole minun vuoro olla ja hänen taistella minusta, olen kuitenkin kiva ja kaunis ihminen. Yritän opetella nyt sitä ajatusta, että en voi häntä vahtia/pakottaa/estää, voin vain jäädä tai lähteä. Kiitos teille.


Ei se ole paha olo josta sinun pitää päästä eroon, vaan se mies.

Ehkä mies pettää, koska häntä on petetty. Ei siis halua olla petettynä enää, vaan on mieluummin se pettäjä. Näin häntä ei satu, kun hän on se joka satuttaa. Mutta pettämistä ei mikään oikeuta, ei varsinkaan vanhat tapahtumat joihin sinulla ap ei ole ollut mitään osaa.

En minäkään ymmärrä miksi olet yhdessä miehen kanssa joka jo parin kuukauden jälkeen petti luottamuksesi. Ei siinä ole mitään järkeä. Jos noin alkuvaiheessa (kun alkuhuuman pitäisi olla kovasti päällä) pettää seurustelukumppaniaan, ei mukana ole rakkautta. Minä ja avomieheni emme huomanneet muita ihmisiä ensimmäisten kuukausien aikana ollenkaan, käveli vastaan sitten minkälainen malli tahansa. Ainoa mitä näki oli se oma rakas. Eli jos noin aikaisessa vaiheessa petetään, kertoo se siitä että kannattaa juosta ja lujaa. Rakkautta joko on tai ei, sinun tapauksessasi sitä ei ole miehen puolelta (eikä koskaan ollutkaan).

Tottakai epäilyttää, ja syystä. Ei se mies siitä muutu jos ei ole alussa eikä edes parin vuoden päästä sitoutunut. Tottakai hän katuu kun jää kiinni, mutta sitä ennen ei kadutanut. Hän taitaa kaivata edellisen suhteen jäljiltä sinkkuelämää, anna se hänelle.
 
Viimeksi muokattu:
Taitaa olla mustasukkainen mies.

Samalla hän paljastaa puheillaan omat ajatuksensa.
Hän epäilee teidän tekevän sitä mitä mahdollisesti itse tekee tahollaan.

Itse olen monessa yhteydessä törmännyt juuri tuohon asiaan, jos joku henkilö syyttää jotakuta jostakin, niin juuri hän itse tekee samoin.
 
Yritän opetella nyt sitä ajatusta, että en voi häntä vahtia/pakottaa/estää, voin vain jäädä tai lähteä.

Yritän opetella nyt sitä ajatusta, että en voi häntä vahtia/pakottaa/estää, voin vain jäädä tai lähteä.

Alkaa kyllä näyttää jo mahdottomalta. Tarvittaisiin varmaan universaalia viisautta ja epäinhimillisiä ponnistuksia. Lamauttavaa…
 
Viimeksi muokattu:
Hän epäilee teidän tekevän sitä mitä mahdollisesti itse tekee tahollaan. Itse olen monessa yhteydessä törmännyt juuri tuohon asiaan, jos joku henkilö syyttää jotakuta jostakin, niin juuri hän itse tekee samoin.

Tuttu juttu. On se noinkin. Jos miehellä pahat mielessä, ei mitään väliä. Ihme jos hyvä tarkoitus, mutta sortui surkean kohtalonsa kostoon vääryydellä.
Yrityksenä viimeisillä voimilla… paradoksi – jonkinsortin Salomonin plagiaatio:

Sanoa ettei pysty kykenemään enää tästä eteenpäin, ehdottaa yhteisymmärryksessä luovutusta, kaiken loppua, lopullista eroa.

Jos mies peruu puheitaan, eikä halua = viekas vedättäjä.
Jos mies yhtälailla masentuen myöntyy = aito reaktio ja pieni toivo.

Jatko on silti kysymysmerkki. Kaunasta olisi luovuttava kaikkiaan molemmin puolin ja sielullisen kohtaamisen toimittava. Muuten ei selviä sittenkään. Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan?
 
Viimeksi muokattu:
Kaikenlaisten ukkojen kanssa ne naiset suostuukin elämään, epätoivossa, että vain olisi joku. Ihan sama minkälainen, kunhan voi kavereille näyttää ettei ole yksin.

Varsinkin epätoivoiset yh-äidit. Ne kelpuuttavat kenet vain.
 
Niinhän se oli, ettei mieheni ja hänen exänsä ero mennyt ihan niinkuin minulle oli kerrottu. Tässä selvisi juuri, että mieheni on myös pettänyt ja muuta. Yritetään vielä yhdessä, muuten minulle jää olo että luovutin liian helpolla.Kiitos avusta.
 
Niinhän se oli, ettei mieheni ja hänen exänsä ero mennyt ihan niinkuin minulle oli kerrottu. Tässä selvisi juuri, että mieheni on myös pettänyt ja muuta.
Ja se mies ikäänkuin luikerteli jälleen.

Yritetään vielä yhdessä
Teet samaa ja saat samaa kuin tähänkin saakka. Tämä on oma vapaa valintasi.

muuten minulle jää olo että luovutin liian helpolla.
Toistan, tämä on OMA valintasi.

______________________________

Suomi maailman vaikein kieli? Mikä on maailman vaikein sana?
Jokunen vuosi sitten kielitieteilijät tulivat siihen tulokseen, ettei edes maailman vaikein sana ole suomalainen. Sen kunnian sai tshilubankielinen "ilunga", jonka merkitys on ’henkilö, joka on valmis antamaan anteeksi solvauksen ensimmäisellä kerralla, sietämään sitä toisella kerralla mutta ei koskaan kolmatta kertaa’.

http://www.tiedeuutiset.fi/kategoria.aspx?id=7&uid=697#697
 
Viimeksi muokattu:
Hei,
Ajattelin kirjoittaa miten meillä nyt menee. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa ja emme enää riitele näistä asioista kovaan ääneen. Viimeisen kirjoitukseni jälkeen mieheni on lääppinyt kahteen kertaan ystäviäni silmieni edessä ja laittanut ilmoituksen deittipalveluun. Eilen tajusin, että pakostihan hän tietää että näen koneen tapahtumat, sillä samaa konetta me käytämme. Hän tahtoo siis varmaan tahallaan loukata minua. Tästä deittisivustosta kun kysyin hän ei muistanut koko asiaa ja sanoi että minä olen laittanut ilmoituksen sinne, jotta hän näyttää syylliseltä.
Pyykkejä laittessani löysin myös nimimerkkejä eri sivustoille (sanoi että on vanhoja) ja löysin myös kortsuja ja viagroja. Minun kanssani hän ei niitä käytä.
Parisuhdeterapiassa hän sanoo, että ei ole oikeasti pettänyt, että saahan ihmisiä katsoa ja ei pitäisi haitata jos tutustuu uusiin ihmisiin.
Itse en jaksa enää vahtia hänen puheluitaan tai sivuhistoriaa. En vaan jaksa kuin selviytyä arjesta. Eikä näistä keskusteluista tule mitään, hän sanoo että minä käännän asiat ja sitten alkaa nimittely ja syyttely siitä mitä minä hänen mielestään olen tehnyt. Itse en ole pettänyt edes virtuaalisesti.
Katson päivä kerrallaan miten käy, en kyllä haluaisi epäonnistua, mutta voimat on aika vähissä.
 
Hei,
Ajattelin kirjoittaa miten meillä nyt menee. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa ja emme enää riitele näistä asioista kovaan ääneen. Viimeisen kirjoitukseni jälkeen mieheni on lääppinyt kahteen kertaan ystäviäni silmieni edessä ja laittanut ilmoituksen deittipalveluun. Eilen tajusin, että pakostihan hän tietää että näen koneen tapahtumat, sillä samaa konetta me käytämme. Hän tahtoo siis varmaan tahallaan loukata minua. Tästä deittisivustosta kun kysyin hän ei muistanut koko asiaa ja sanoi että minä olen laittanut ilmoituksen sinne, jotta hän näyttää syylliseltä.
Pyykkejä laittessani löysin myös nimimerkkejä eri sivustoille (sanoi että on vanhoja) ja löysin myös kortsuja ja viagroja. Minun kanssani hän ei niitä käytä.
Parisuhdeterapiassa hän sanoo, että ei ole oikeasti pettänyt, että saahan ihmisiä katsoa ja ei pitäisi haitata jos tutustuu uusiin ihmisiin.
Itse en jaksa enää vahtia hänen puheluitaan tai sivuhistoriaa. En vaan jaksa kuin selviytyä arjesta. Eikä näistä keskusteluista tule mitään, hän sanoo että minä käännän asiat ja sitten alkaa nimittely ja syyttely siitä mitä minä hänen mielestään olen tehnyt. Itse en ole pettänyt edes virtuaalisesti.
Katson päivä kerrallaan miten käy, en kyllä haluaisi epäonnistua, mutta voimat on aika vähissä.
Että otit viagrat ja kondomit pois ennen pesua, nehän voivat tukkia koneen suodattimet.
 
Viimeksi muokattu:
Katson päivä kerrallaan miten käy, en kyllä haluaisi epäonnistua, mutta voimat on aika vähissä.

Ei pelkästään SINUN yrittämisesi voi pitää suhdetta kasassa. Sen perusteella mitä kirjoitat, olet tehnyt kaiken voitavasi ja enemmänkin.

Jotkut ihmiset ovat tietyllä lailla sokeita omalle toiminnalleen. Voi nimittää kypsymättömyydeksi tai narsismiksi tms, sama kai, millä nimellä ilmiötä kutsuu. Käytännössä tällainen ihminen ei kykene myöntämään tehneensä mitään väärää, ja tilanteet käännetään muiden aihettamiksi tai sitten kaikki vain "tapahtuu". Siksi perheterapiassa käyminenkään ei muuta mitään - terapiassa vaadittaisiin sitä, että molemmat ovat valmiita näkemään, mikä on omaa osuutta parisuhteessa.

Tavallisesti läheisissä ihmissuhteissa olemme toinen toistemme peilejä. Ongelmia tulee silloin, kun se toinen ihminen on niin rikki, ettei hän kykene peilaamaan toista aidosti, vaan pelkästään oman rikkinäisyytensä läpi. Tässäkin miehesi syyttää ja epäilee sinua, vaikka hän itse pettää (tai ainakin haluaa sinun uskovan, että pettää - mikä on likimain sama asia). Välttämättä hän ei itsekään tiedä, miksi toimii niin kuin toimii. Sinun kannaltasi on olennaista se, ettei hänen kanssaan pysty olemaan vastavuoroisessa suhteessa. Mitä pitempään suhde jatkuu, sitä isommin miehesi käytös vaikuttaa käsitykseen omasta itsestäsi. Suhde syö itsetuntoa ja luottamusta.

Ei tuollaisessa suhteessa ole toivoa. Toivoa on vasta sitten, kun repäiset itsesi irti suhteesta. Jos jäät vuosiksi tuollaiseen, niin vaurioitat itseäsi. Loppu tulee joka tapauksessa - mies siirtyy seuraavaan kohteeseen.

Toivotan isosti voimia irtiottoon! Ei eroaminen ole aina epäonnistuminen - tässä kohden epäonnistumista olisi suhteeseen jääminen.
 
Viimeksi muokattu:
Ajattelin kirjoittaa miten meillä nyt menee.
Keillä? Yhdessä vai erikseen? Meneekö hyvin jos tuntuu hyvältä tai meneekö huonosti jos on huono olo? Riittääkö että esim. 'asiat sujuvat' - elämä 'menettelee'? Pitäisikö itse 'menetellä', ehkä tarpeen toisenkin 'menetellä', jollain etukäteen tietyllä, edes jotenkin odotetulla ja toivottavasti myöhemminkin hyväksi koetulla tavalla?

Katson päivä kerrallaan miten käy, en kyllä haluaisi epäonnistua, mutta voimat on aika vähissä.
Jos et epäonnistunut tänään tai eilen, etkä ole aikaisemminkaan vielä epäonnistunut, niin…
…voiko silloin sanoa että onnistuu jos ei epäonnistu? Riittääkö se että onnistuu olemaan epäonnistumatta, vai tarvitseeko ikäänkuin erikseen ja nimenomaan vielä onnistuakin joskus koska, jotenkin miten?
Epäonnistuuko silloin jos voimat loppuu, eikä jaksa mitään?
 
Viimeksi muokattu:
Ei suhteenne suurelta onnistumiseltakaan vaikuta. Moni mies on saanut kenkää vähemmästäkin.

Siis oikeasti. Nöyryytätkö itseäsi todellakin tuollaisen miehen kanssa vai onko kirjoituksesi provoilua?


Kiitos vastanneille. Ei ole provoilua. En ole tajunnut, että nöyryytän. Jotenkin minusta tuntuu, että olisin uskollisen miehen arvoinen ja ansaitsisin liiton, joka perustuu kunnioitukselle ja rakkaudelle. En tiedä miten teen ratkaisun niin, että se on jokaista kohtaan oikein eikä vaan minua ja nimenomaan oikean ratkaisun. Ajattelen liian usein, että saan kai minäkin olla onnellinen, olen ihan kaunis ja ystävällinen, pidetty ja seksuaalisesti aktiivinen nainen, miksen riittänyt hänelle edes suhteemme alussa, kun minä en muita miehiä edes nähnyt silloin. Sen tiedän, että itsetuntoni on huonompi nyt, kuin tavatessamme.
 
Viimeksi muokattu:
Olet kyllä saanut vastauksia, joissa yritettiin puhua sinulle järkeä. Turha tässä on enää olla jälkiviisas. Minusta sinulla ei ole kuin yksi ratkaisu. Mieshän on sairas.

Mieti nyt, että oletko itsekin ollut masentunut, kun olet jäänyt tuleen makaamaan; et ole jaksanut repäistä itseäsi irti.

Onko sinulla ystäviä? Onko jotakin paikkaa minne mennä? Hae nyt ensimmäiseksi itsellesi asuntoa tai pyydä ystäväsi etsimään. Varmaan kannattaa toimia salassa, että mies ei pysty loukkaamaan sinua enempää. Alat järjestellä asioitasi. Voimia, ensin valmistelet pakotien ja sitten alat hoitamaan itseäsi kuntoon.
 
Olet kyllä saanut vastauksia, joissa yritettiin puhua sinulle järkeä. Turha tässä on enää olla jälkiviisas. Minusta sinulla ei ole kuin yksi ratkaisu. Mieshän on sairas.

Mieti nyt, että oletko itsekin ollut masentunut, kun olet jäänyt tuleen makaamaan; et ole jaksanut repäistä itseäsi irti.

Onko sinulla ystäviä? Onko jotakin paikkaa minne mennä? Hae nyt ensimmäiseksi itsellesi asuntoa tai pyydä ystäväsi etsimään. Varmaan kannattaa toimia salassa, että mies ei pysty loukkaamaan sinua enempää. Alat järjestellä asioitasi. Voimia, ensin valmistelet pakotien ja sitten alat hoitamaan itseäsi kuntoon.

Jos jälkiviisautta on hankkiutua taas jonkun varakkaan miehen pelastamaksi, jolla on tarjota apua ja neuvoja, niin pian nainen on samassa tilanteessa. Jälkiviisaana voi todeta, ettei kaikki mennytkään toiveiden mukaan. Tämäkään tilanne ei ole mitenkään ainutlaatuinen, vaan surkeudessaan hyvin tavallinen. Suhteeseen mennään aivan mitättömien sivuseikkojen johdattamana. Mukava, että joku hädässä tarjoaa asunnon ja "oikean kodin", ei vaan neljää seinää - siis oikeammin pilvilinnan, muttei turvaa.

Ap:lta kysyisin, millaista on se toimiva uusperheen arki tai ihana seksielämä? Itselleni tulee kerrotusta mieleen, että ap on saanut miehen siivellä mieluisan asunnon itselle ja lapsille. Pyykinpesu sujuu häneltä ja varmaan kotiaskareetkin, joten voi olla itseensä tyytyväinen siltä osin. On myös tyytyväinen itseensä ja siihen että ulkonäkö on hyvä ja voi saada toiset ihastumaan itseen, eikä itse pihtaa seksissä. Itseluottamus on tyypillisiä naisten ihanneominaisuuksia, joiden uskoo riittävä rakkauteen ja hyvään suhteeseen. Mutta onko näin?
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja yökkö;10736962:
Itseluottamus on tyypillisiä naisten ihanneominaisuuksia, joiden uskoo riittävä rakkauteen ja hyvään suhteeseen. Mutta onko näin?
Yhtä vastausta tähän ei ole, sillä rakkautta on muutamaa eri lajia. Toinen tyypillinen naisten ihanne on intohimo = romanttisen rakkauden muoto nimeltä rakastuminen (vrt. ihastuminen).
Se onkin täydessä ristiriidassa ns. hyvään itsetuntoon, itseluottamukseen, itsevarmuuteen…
Vain toinen edellämainituista on mahdollinen samassa yksilössä, ei koskaan molemmat yhtaikaa.

Alberonin mukaan kukaan ei rakastu, jos hän on jotenkuten tyytyväinen siihen mitä hänellä on ja mikä hän on.

On myös tyytyväinen itseensä ja siihen että ulkonäkö on hyvä ja voi saada toiset ihastumaan itseen, eikä itse pihtaa seksissä.
Jos haluaa ehdottomasti tavoittella tutun kliseisesti 'vainparasta' ihanteellista stereotyyppiä, onkin kurkottelussa suurimpana riskinä katalasti kaulaan kapsahtaminen.

Psykoanalyytikkojen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä henkilöllä on laaja-alaisia suuruuskuvitelmia joko mielikuvien tai käytöksen tasolla, hän vaatii ihailua ja häneltä puuttuu kyky empatiaan. Hänen ihmissuhteensa häiriytyvät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä.

Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta.
 

Yhteistyössä