Miten päiväkodeissa yleensä suhtaudutaan ruuan suhteen nirsoihin lapsiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Suzyanne
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä on vähän sama periaate ollut.. tai siis mulla. Toinen lapsi on nirso, toinen ei. Periaate on aina ollut molemmille sama: teen yhtä ruokaa + lisukkeet. Muuta ruokaa ei ole tarjolla ja ylimääräisiä välipaloja ei saa. Laitan ruokaa lautaselle sen verran kuin lapsi haluaa, jos ei tosiaan halua maistaa, niin en pakota. Kannustan kuitenkin. Jos ei ruoka maistu, niin saa nousta pöydästä. Sama lautanen ei odota seuraavalla ruoalla, vaan sitten syödään jotain muuta.

No juurikin näin toimin minäkin, ja tuo oli neuvolan th:n neuvo, kun aiemmin stressasin kovasti pojan syömättömyydestä. Ja kieltämättä elämä helpottui kun lopetin stressaamisen ja tuputtamisen. Ei ole tarkoitus että ruokailusta tulee ahdistava tilanne. Täytyy vaan toivoa ettei liikaa päikyssä tuputeta, tai ainakaan rankaista pöydässä tuntia istuttamalla.
 
Meillä tuo esikoinen oli juurikin suunnilleen 10kk_n ikään asti kaikkiruokainen (söi mm. paljon kasvisruokia, vihanneksia tms) mutta sitten tuli stoppi. Monia ruokia hän kyllä nykyään reippaasti maistaa, mutta jos sitä ruokaa olisi pakko syödä, niin sitten mun pitäisi ihan fyysisesti pakottaa se lapsen suusta alas.

Juurikin näin. Ja siihen en ikimaailmassa rupea, ja toivon että pk:ssakaan niin toimita. Tai aina välillähän toimitaan, ja niistä saa sitten lehdistä lukea. :(

Mutta minusta neuvolan th antoi minulle erittäin hyviä neuvoja, tuo stressaamisen lopettaminen.
 
Kannattaa mainita ainakin tuo allergiatausta, sillä se selventää ehkä jopa niille hoitajillekin miksi lapsi nirsoilee. Itse en vieläkään juuri syö lapsuuden allergioiden vuoksi pelkkää kananmunaa (tyyliin munakkaita) ja pelolla suhtaudun appelsiineihinkin hedelminä, vaikka mehua juonkin. Hyvin jäänyt johonkin alitajuiseen muistiin ne lapsuuden allergiareaktiot, sillä ei teininä tulleiden ja jo kadonneiden allergioiden kohdalla ole samanlaista pelkoa.
 
No juurikin näin toimin minäkin, ja tuo oli neuvolan th:n neuvo, kun aiemmin stressasin kovasti pojan syömättömyydestä. Ja kieltämättä elämä helpottui kun lopetin stressaamisen ja tuputtamisen. Ei ole tarkoitus että ruokailusta tulee ahdistava tilanne. Täytyy vaan toivoa ettei liikaa päikyssä tuputeta, tai ainakaan rankaista pöydässä tuntia istuttamalla.

Joo, mä kanssa stressasin silloin lapsen ollessa pienempi. :D Sitten tuumasin, että ei tuo varmaan aliravitsemukseen kuole kun ruokaa on kuitenkin tarjolla. :rolleyes: Tottakai se välillä ärsyttää. Ja syyllisyyttäkin hiukan tuntee, juurikin kun tulee noita kommentteja, että se on aina vanhempien vika. Itse koitin kuitenkin tarjota lapselle monipuolista ruokaa siitä asti kun sai kiinteitä (3kk) ja sellaisesta hän pitikin. Itse syön paljon salaatteja, kasvisruokia ja muutenkin mielestäni monipuolista ruokaa, joten esimerkkiä lapsella on. Kiisseliä on en ole kyllä koskaan tehnyt, enkä hilloa tyrkyttänyt, kun en itsekään moisia syö. Toisaalta nuorempi kyllä pitää kiisselistä ja hillosta vaikkei varmaan koskaan ennen päiväkotia niitä saanut. :D Kumpikaan lapsista ei taas syö hernekeittoa vaikka minä sitä rakastan. :D Jotenkin ei mene ihan yks yhteen aina nämäkään, että perheen makutottumuksen siirtyy suoraan ja sellaisenaan lapseen. Itse esim. en pidä perunasta, jota taas vanhempani ovat aina syöneet lähes joka päivä.
 
Eikä pöydästä saa nousta heti, vaikkei söisikään. Sehän olisi palkkio syömättömyydestä, että pääsee leikkimään tai jotakin muuta tekemään ennen muita, kun ei syö.
 
[QUOTE="mä";24209877]Todennäköisesti päiväkodissa annetaan sitä mitä muillakin on ei pakoteta syömään mutta ruokaa ei anneta "paikata" leivällä tai maidolla .[/QUOTE]

Joo ja se onkin ihan Ok, kunhan ei vaan millään tavalla pakoteta syömään. Täytyy vaan toivoa että poika oppisi syömään kun muutkin. Aluksi poika on varmaan illalla tosi nälkäinen kotona.
 
[QUOTE="jooo";24209895]Eikä pöydästä saa nousta heti, vaikkei söisikään. Sehän olisi palkkio syömättömyydestä, että pääsee leikkimään tai jotakin muuta tekemään ennen muita, kun ei syö.[/QUOTE]

Joo sekin on Ok, tosiaan, kunhan ei vaan tungeta väkisin ruokaa suuhun.
 
Joo, mä kanssa stressasin silloin lapsen ollessa pienempi. :D Sitten tuumasin, että ei tuo varmaan aliravitsemukseen kuole kun ruokaa on kuitenkin tarjolla. :rolleyes: Tottakai se välillä ärsyttää. Ja syyllisyyttäkin hiukan tuntee, juurikin kun tulee noita kommentteja, että se on aina vanhempien vika. Itse koitin kuitenkin tarjota lapselle monipuolista ruokaa siitä asti kun sai kiinteitä (3kk) ja sellaisesta hän pitikin. Itse syön paljon salaatteja, kasvisruokia ja muutenkin mielestäni monipuolista ruokaa, joten esimerkkiä lapsella on. Kiisseliä on en ole kyllä koskaan tehnyt, enkä hilloa tyrkyttänyt, kun en itsekään moisia syö. Toisaalta nuorempi kyllä pitää kiisselistä ja hillosta vaikkei varmaan koskaan ennen päiväkotia niitä saanut. :D Kumpikaan lapsista ei taas syö hernekeittoa vaikka minä sitä rakastan. :D Jotenkin ei mene ihan yks yhteen aina nämäkään, että perheen makutottumuksen siirtyy suoraan ja sellaisenaan lapseen. Itse esim. en pidä perunasta, jota taas vanhempani ovat aina syöneet lähes joka päivä.

ei tosiaan mieltymykset siirry lapseen, me aikuiset ollaan ihan kaikkiruokaisia, tai no, veri-ja maksaruokia eikä lipeäkalaa syödä, mutta melkein kaikkea muuta normaalia kotiruokaa sitten kyllä.
 
Riippuu kyllä ihan henkilökunnasta miten asiaan suhtaudutaan. Meillä ollaan tehty vastaavassa tapauksessa niin, että laitetaan ihan pienen pieni annos (t-lusikallinen) ruokaa ja salaatista ronkitaan lapselle joka laatua maistiainen, eikä edes pakoteta maistamaan. Pikkuhiljaa ainakin tämä esimerkin lapsi on alkanu maistella ja lopulta jopa syömään päiväkodin ruokia.

Tämä on hyvä esimerkki lapsen yksilöllisestä huomioiminesta päiväkodin arjessa, päälinja on se että kaikkea maistetaan, mutta välillä pitää siinäkin antaa periksi ja mennä lapsen tahtiin. Kannattaa siis keskustella asiasta ja kertoa lapsen taustat, jotta ne tietedään päiväkodissa ja niin, että kaikki tietävät ne, ettei joku ala tuputtamaan lapselle ruokaa joka ei kerta kaikkiaan uppoa. Hiljaa hyvä tulee.
 
Joo ja se onkin ihan Ok, kunhan ei vaan millään tavalla pakoteta syömään. Täytyy vaan toivoa että poika oppisi syömään kun muutkin. Aluksi poika on varmaan illalla tosi nälkäinen kotona.

Varmasti näkyy kotona sitten nälkänä. :) Ja se on ihan ok. Mä ainakin yritän muistaa katsoa jonkun verran päiväkodin ruokalistaa, ja tehdä sen mukaan sitten kotona sellaista ruokaa, että lapsille helpommin maistuisi. Kun esim. torstai on keittopäivä, ja silloin usein on hernekeittoa tai kasvissosekeittoa, jota kumpikaan lapsi ei maistamista enempää syö, niin kotona on sitten vaikka jauhelihakastike, joka vie nälän.
 
Millä tavalla "pistät maistamaan" jos lapsi ei suostu? Käytännössä se meidän pojan kohdalla tarkoittaisi pakolla lusikan suuhun laittamista, ja jos sitä tekevät, niin nostan ison äläkän.

Poika on ollut tuollainen 10 kk asti, ja olen tehnyt ihan taatusti parhaani tarjoamalla kaikkea enkä vai niitä pojan herkkuruokia, etkö lukenut aloitustani kunnolla?

Peesailen Suzyannea, meillä 2,5 vuotias poika joka myös nirsoilee ja neuvolasta vahvistivat ajatukseni siitä, että suurta numeroa asiasta ei voi tehdä ja että pakottamisesta seuraa kammo. Ja että se lapsi ei nälkään kuole.
 
Peesailen Suzyannea, meillä 2,5 vuotias poika joka myös nirsoilee ja neuvolasta vahvistivat ajatukseni siitä, että suurta numeroa asiasta ei voi tehdä ja että pakottamisesta seuraa kammo. Ja että se lapsi ei nälkään kuole.

Nimenomaan, pakottaa ei minusta saisi missään nimessä. Kun tuo nirsoilu alkoi, istutin joskus poikaa pöydässä, yritin leikkiä lusikalla lentokonetta, maanitella maistamaan tms., mutta siitä seurasi vain itkua, ja pian poika alkoi itkeä heti kun laitoin hänet syöttötuoliin, eikä suostunut syömään juuri mitään pariin viikkoon. Molemmat välillä itkimme ruokapöydässä, ja ruokailutilanteesta oli tullut ahdistavaa. Tiedän että jos päiväkodissa on joku joka yrittää pakottaa poikaa syömään eikä anna esim. nousta pöydästä ennen kuin on syöty mitä siinä lautasella on, tiedän että poika vaan alkaa itkeä surkeana, eikä ihan takuulla ainakaan syö. Pojan paino oli jossain vaiheessa aika paljon miinuksella.

Kun lopetin stressaamisen, poika alkoi pikkuhiljaa syödä, ja nyt uppoaa nuo muutamat ruuat jo ihan hyvin. Ja painokin alkoi pikkuhiljaa nousta, ja nyt se on normaalilukemissa.

Eli tiedän että olen oikeilla linjoilla kun pistän pojan eteen monipuolista ruokaa, ja annan hänen syödä tai olla syömättä, enkä tee asiasta sen suurempaa numeroa. Jos joku on toista mieltä, hän saa kaikin mokomin pakottaa omaa lastaan syömään, ja istuttaa pöydässä vaikka tunnin. Mutta minä en niin tee, ja toivon ettei päiväkodissakaan.

Uskon kyllä että jos ei häntä siellä pakoteta, hän alkaa jossain vaiheessa melko varmasti seurata muiden lasten esimerkkiä ja syödä sellaista mitä ei ole ennen syönyt. Olen tuon ilmiön jo pari kertaa nähnyt, kun olemme käyneet esim. leikkipuistojen ilmaisruokailuissa. (muille tiedoksi että Helsingissä isommissa leikkipuistoissa tarjotaan kesäisin lounas alle 16-vuotiaille lapsille) Kerran minulta jäi suu auki kun poika pisteli kalakeittoa suuhunsa innolla, vaikka se ennen oli saanut aikaan yökkäyksen.

Niin, poika joskus meinaa oksentaa jos erehtyykin maistamaan ruokaa josta ei pidä. Noin vuoden vanhana hän teki sitä, että söi koko annoksen, ja sitten oksensi kaikki samantien. Tuokin jo kertoo siitä ettei todellakaan pidä mennä tuputtamaan liikaa.

Olen tässä semisti puolustuskannalla siksi, kun täällä joku on ollut sitä mieltä että lapsen pitää maistaa kaikkea ruokaa vaikka mikä olisi. Minusta se vaan ei ole oikea tapa toimia, joskaan ei sekään, että annetaan lapselle vain hänen lempiruokiaan.
 

Yhteistyössä