miten paljon lapsen ekat kuukaudet/vuodet vaikuttaa psyykkiseen kehitykseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huono äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huono äiti

Vieras
ja äiti lapsi suhteeseen?

mulla syntyi toinen lapsi pari kk sitten tuntuu että hän on rakkaampi kuin tuo ensimmäinen lapsi, enkä mä kykene muuttaa sitä tunnetta. pelkään että pilaan tällä ensimmäisen lapseni hänen tulevaisuuden.

taustaa: odottaessani esikoista lapsen isä jätti tuli takaisin, petti, ja jätti. mä olin niin rikki silloin kuin ihminen vain voi olla niin rikki että olisin halunnut kuolla. ainoa mikä piti mut hengissä oli äärimmäisen tunnollinen luonteeni vastuu lapsesta josta hänen isänsä ei näyttänyt ollenkaan välittävän(ei muuten ekaan 2v hoitanut lastaan juuri ollenkaan),ensimmäisen kerran mulla oli tunteita lasta kohtaan tämän ollessa 2vuotias. missään en puhunut olostani kun pelkäsin että joudun vaan silmätikuksi joka ei saa sitte ikinä elää normaalia elämää ilman seurantaa. varsinkin kun olin vain 21v kun lapsi syntyi. hän oli vauvana hirveän vaativa->huonosti nukkuva/huonosti viihtyvä ja minä 24/7 yksin ensimmäiset 2v.

hoisin kyllä hänet tunnontarkasti, mutta se ei lähtenyt tunteesta vaan siitä että oli pakko koska halusin huolehtia hyvin lapsesta. nyt mietin että jos kerran lapsen persoonallisuus ja minäkuva kehittyy ekan 3vuoden aikana niin kuinka paljon minun tunteettomuus onkaan vaikuttanut pieneen ihmistaimeen? mä itken täällä tätä kirjottaessani :'( miettiessäni mitä olen aiheuttanut, miettiessäni miksi en häntä rakasta samanlailla. aina esikoinen on ollut tosi haastava (ja tiedän että on olemassa eriluonteisia lapsia) mutta entä jos tuo ei olekkaan haastava tempperamentiltaan, jos tuo mitä lapsi on nykypäivänä onkin seurausta niistä ensimmäisistä vuosista jolloin olin liian rikki rakastamaan mitään?

sanokaa että syyllistän itseäni turhaan.
 
No no, äläpäs nyt ole liian ankara itseäsi kohtaan. Onkohan sulla vielä vähän hormonit sekaisin synnytyksestäkin?! On ehkä ihan tervettä, että pystyt tunnustamaan itsellesi moiset tunteet. Kyllähän joskus ennen vanhaan maaseudulla tyttölapset oli vain työvoimaa ja poikalapset niitä toivottuja lapsia. Vieläkin kuulee joidenkin kertovan miten epäoikeudenmukaisesti vanhemmat ovat heitä kohdelleet.
Nyt kun sinä tiedostat nämä asiat niin voit panostaa siihen, että molemmat saavat tuntea olevansa yhtä rakkaita. Varmasti vaativa 2-3 -vuotias ottaa usein hermoille, mutta hän rakastaa sinua äitinä, koska sinä olet hänen oma, ainut äitinsä eikä osaa toivoa toista äitiä. Ja jos olet aina hoitanut lapsesi hyvin niin ei sinun tarvitse miettiä menneitä. Teet parhaasi nyt tulevaisuuden eteen. Muista kertoa vanhemmalle lapsellesi (pienempää hoitaessasi), että esim. kuinka suloinen hän oli pienenä ja kuinka hoidit häntä samalla lailla kun nyt nuorempaa. Hyvä tuosta tulee, nyt loppu se itsesi parjaaminen. Ihmisiä me kaikki tässä ollaan!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja epe:
No no, äläpäs nyt ole liian ankara itseäsi kohtaan. Onkohan sulla vielä vähän hormonit sekaisin synnytyksestäkin?! On ehkä ihan tervettä, että pystyt tunnustamaan itsellesi moiset tunteet. Kyllähän joskus ennen vanhaan maaseudulla tyttölapset oli vain työvoimaa ja poikalapset niitä toivottuja lapsia. Vieläkin kuulee joidenkin kertovan miten epäoikeudenmukaisesti vanhemmat ovat heitä kohdelleet.
Nyt kun sinä tiedostat nämä asiat niin voit panostaa siihen, että molemmat saavat tuntea olevansa yhtä rakkaita. Varmasti vaativa 2-3 -vuotias ottaa usein hermoille, mutta hän rakastaa sinua äitinä, koska sinä olet hänen oma, ainut äitinsä eikä osaa toivoa toista äitiä. Ja jos olet aina hoitanut lapsesi hyvin niin ei sinun tarvitse miettiä menneitä. Teet parhaasi nyt tulevaisuuden eteen. Muista kertoa vanhemmalle lapsellesi (pienempää hoitaessasi), että esim. kuinka suloinen hän oli pienenä ja kuinka hoidit häntä samalla lailla kun nyt nuorempaa. Hyvä tuosta tulee, nyt loppu se itsesi parjaaminen. Ihmisiä me kaikki tässä ollaan!!

Mietin että miten sanoisin tämän, mutta siinähän se tulikin juuri niin kuin minä olisin kirjoituksellani halunnut sanoa.

 
Vastaus otsikkoon; kyllä ihmisen ensimmäiset elinkuukaudet ja vuodet ovat elämän jalusta ja perusta, näin ollen vaikuttavat suuresti psyykeen yms.

Mutta, en nyt äkkiseltään nähnyt tekstistäsi viitteitä siitä, että olisit mitenkään laimin lyönyt lastasi.

Koet nyt huonoa oloa, huonoa omatuntoa siitä, ettet vaikeana hetkenä kyennyt olemaan esikoisellesi sellainen äiti mitä olet uudelle tulokkaalle.
Tilanteesi, elämän kokemuksesi, huom. ottaen, reaktiosi kuulostaa täysin normaalilta.

Voi kun voisin todistaa, ettei sinun enää tarvitse kantaa syyllisyyttä ja kunpa voisin helpottaa taakkaasi.
Voin suositella, että kävisit puhumassa jollekin ammattilaiselle- he eivät ota lapsia huostaan tuon kertomasi takia, ja he osaisivat auttaa paremmin.

 
Vanhat ja viisaat ovat sanoneet, että haasteellisemmat ja aikaavievät lapset muodostuvat aikaamyöten rakkaimmiksi.

Itse aloin ymmärtää esikoistani vasta kouluiässä... oli haastava ja hankala lapsi pienenä!
 
ihan meinas alkaa itkettää kun luin vastauksianne. en tiiä vakuttaako hormonit viel 2kk synnytyksen jälkeen? no jokatapauksessa minua vaivaa kovin se kun en kyennyt ekoina vuosina olemaan aidosti kiinnostunut lapsesta.ehkä mä tosiaan käyn jossain juttelemassa:)
 
Miten niin _vielä_ 2kk synnytyksen jälkeen? :D Miulla on kohta vuosi synnytyksestä ja miusta tuntuu, että vieläkin hormoonit vie naista :laugh:

Miusta tuntuu, että vähän kaikki äidit tuntee jostain tekemisestään tai tekemättä jättämisestään huonoa omaatuntoa jossain lapsen elämän vaiheessa. Miekin olen tuntenut huonommuutta äitinä vaikka mistä |O En esim. kiintynyt lapseeni heti synnytyssalissa. Oli vähän sellanen hölmistynyt olo, että tässä tää nyt on, mitäs tälle pitäs tehdä. Pari ekaa kuukautta tunsin vaan vastuuntuntoa, en rakkautta, sitä pientä vauvaa kohtaan. Rakkaus tuli sitten myöhemmin :heart: Ja kun poika huusi koliikkiaan öisin niin välillä kävi mielessä, että painan tyynyn sen naamalle tai laitan sen maitoon unilääkettä, että olis jo hiljaa :'(

Kyllä mie uskon, että siun esikosta kasvaa ihan tasapainoinen lapsi :hug: :heart:
 

Yhteistyössä