Miten paljon pitää sietää jos toinen taapero käy käsiksi omaan lapseen??

["vieras"]

Kyseessä on 2,5v taapero, joka hakkaa, lyö, nipistelee ja viskelee tavaroilla muita lapsia. Toki mukulat nujuavat välillä keskenään, mutta tähän lapseen ei saa otetta. Oma lapsi on ollut usein naarmuilla ja kuhmuilla, miten tähän pitäisi puuttua? Hän alkoi jo pelkäämään tätä toista lasta (ollaan perhetuttuja). Hakkaava taapero ei puhu juuri mitään ja mitä puhuu, niin tosi epäselvästi, ei hymyile kuin harvoin, nauravan en ole kuullut ikinä. Ei leiki muiden kanssa, repii lelut käsistä tai hakkaa niillä muita lapsia tai pikkuveljeään. Muut lapset joutuvat poikkeuksetta lyödyksi tai nipistetyksi ja kaikki siinä sitten kiusaantuneina hymyilevät ja koettavat lohduttaa omia lapsiaan. On hirveän vaikeaa komentaa toisen lasta, mutta jos joku komentaa, ei usko sitäkään. Lapsi on ollut väkivaltainen niin kauan kuin muistan. Hakkaa myös päätään lattiaan raivotessaan, kunnes väkisin pidetään sylissä, hakkaa kunnes otsa veriruhjeilla.

Sivullisena nämä tilanteet ovat tosi tukalia, kun pitäisi ymmärtää, että lapset leikkivät joskus vähän rajusti, mutta en minä anna enää lastani lyödä, se on nyt loppu. Lapseni pelästyy joka kerta niin, että takertuu täristen vanhempiinsa ja leikkikerrat ovat harvenneetkin. En halua oman lapseni ottavan mallia hän kysyy usein, että äiti miksi tuo lyö minua, ja nyt oli pakko lähteä kiireesti kotiin, kun lapsi veti oman lapseni hiuksista lattiaan. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä, vai olla tekemättä mitään muuta kuin pysytellä erossa? Kun lapsi ei usko kieltoa, vaan heti tekee uudelleen. Sitä luuli, että kyllä se on tällä ja tällä kertaa rauhoittunut, mutta joka kerta sama homma, kun leikitään yhdessä.

 

[hjyh]

Kyllä meillä ainakin on loppunu hiljalleen yhteydenpito sellaisiin perheisiin joissa väkivaltaisia lapsia. Siis sellaisia jotka toistuvasti ja alituiseen hakkaavat, purevat, tukistelevat jne. Ei jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa jos vanhemmat ei saa lastaan kuriin.

Kertomallasi lapsella taitaa olla nuppikopassa jotain pahasti vialla jos itseäänkin satuttaa niin että on verillä. Lapsi pitäisi tutkia tarkemmin jotta saisi jotain apua jo pienestä saakka. Normaalit ihmiset eivät käyttäydy noin eikä tuollaisilla tavoilla elämässä pärjää.

 

["vieras"]

vastaan vaan otsikkoon: EI YHTÄÄN!

 

[Tallu -]

En sallisi yhtään, kun en salli väkivaltaa muutenkaan. Eli olisin puuttunut tilanteeseen jo ensimmäisellä kerralla ja ohjannut lapsia jotenkin, ettei tuollaista tule eteen. Ja tietysti vierailut vähenisivät automaattisesti, jos ei ko. käytöstä saisi kitkettyä pois, koska eihän siinä aikuiset voi seurustella kunnolla ollenkaan, jos pitää jatkuvasti olla lapsia ohjaamassa.

Kuvailemallasi lapsella taitaa olla jonkintasoinen kognitiivinen ongelma, valitettavasti : / Toivottavasti saa siihen apuja jo.

 

["hhh"]

meillä on semmoinen lapsi ja ei kukaan meitä haluakaan enää nähdä. vahdin koko ajan, mutta välillä sattuu jotain. lpsella on jotain vikaa, jota tutkitaan. elämä on haastavaa ja harmittaa olla jumissa omassa kodissa, eikä kukaan halua nähdä.

 

[tutkimuksiin]

Minäkin olen sitä mieltä että lapsessa tai kodissa on jokin pahasti vialla. Ei terve ihmislapsi käyttäydy noin. Pienemmän lapsen temput vielä jotenkin ymmärtää kun ei joku vuoden vanha tajua mitä tekee, mutta kyllä tuon ikäiselle joku roti pitäisi olla. Eivätkö hänen vanhempansa esim hae lasta pois vai mitä tekevät kun tuota pahoinpitelyä esiintyy?

Kuulostaa tulevalta lataamopotilaalta tai väkivaltarikolliselta. Surkea juttu jo noin pienenä.

 

["joku"]

ei tarvitse sietää, mutta se väkivaltainen lapsi tarvitsee apua. se perhe kokonaisuudessaan. mitä tuon lapsen äiti sanoo lapsensa väkivaltaisesta käytöksestä?

 

["vieras"]

[QUOTE="hhh";27899494]meillä on semmoinen lapsi ja ei kukaan meitä haluakaan enää nähdä. vahdin koko ajan, mutta välillä sattuu jotain. lpsella on jotain vikaa, jota tutkitaan. elämä on haastavaa ja harmittaa olla jumissa omassa kodissa, eikä kukaan halua nähdä. [/QUOTE]

Miten rankaiset, kun lyö?

 

[Jellybeany]

Mitä ne vanhemmat sanoo tuon lapsen käytöksestä? Kyllä mun mielestä tuollaiseen käytökseen pitää puuttua. Olen mennyt väliin, kun omaa lasta vieras lapsi "kurittaa". Ei leikkiin ja tavalliseen nujuamiseen kuulu toisen tahallinen satuttaminen.

 

["hhh"]

[QUOTE="vieras";27899512]Miten rankaiset, kun lyö?[/QUOTE]

Harvoin lyö, koska olen koko ajan vieressä. jos lyö, menee huoneeseen tms. ja tulee pyytämään anteeksi. itsekin säikähtää käytöstään. ei osaa olla lasten kanssa ja pelkää heitä, siksi käyttäytyy huonosti.

 

["vieras"]

[QUOTE="hhh";27899537]Harvoin lyö, koska olen koko ajan vieressä. jos lyö, menee huoneeseen tms. ja tulee pyytämään anteeksi. itsekin säikähtää käytöstään. ei osaa olla lasten kanssa ja pelkää heitä, siksi käyttäytyy huonosti.[/QUOTE]

Onko kotihoidossa? Milloin ajattelit laittaa hoitoon? Suosittelen kovasti päiväkotia, siellä on vähän pakko alkaa tulla toisten lasten kanssa toimeen.

 

["vieras ap"]

Vanhempansa ovat rauhallisia, mukavia ja kunnollisia ihmisiä. He koettavat toki sanallisesti kieltää tai viedä tilanteesta pois, korottaa ääntäkin, mutta ei mikään näistä toimi. Lapsemme ovat leikkineet aikoinaan paljonkin yhdessä mutta tämä toinen lapsi alkoi käyttäytymään aggressiivisesti ja siksi olemme vähentäneet leikkikertoja. Kyllä minua harmittaa, että näin kävi, ja annoin lapselle monta mahdollisuutta tulla meillekin leikkimään, koska arvelin, että ainokaisemme saisi hänestä hyvän leikkikaverin. Mutta luonne-erot ovat ensinnäkin valtavat ja sitten kaiken huippuna tuo kurittaminen. Ryhmässä on tosi tukalaa (esim. kerhossa) kun poika ei ota kontaktia muuta kuin kiusaamalla ja sitten kun vanhemmat muutenkin ovat siitä stressaantuneita, niin kukaan ei uskalla siihen puuttua, ettei vain loukattaisi. Kuten sanottua, lapsemme ei kasva pumpulissa, on leikkinyt kaikenlaisten lasten kanssa, mutta äitinä on hirveää katsoa, kun oma iloinen, puhelias ja rauhallinen muksu käpertyy syliin pelosta taitaa meidän leikkitreffit olla nyt tässä. Mieheni ainakin on tosi vihainen!

 

[Fasaani]

Munkin kaverin lapsi lyö joka ikinen kerta lastani (tai muita lapsia) tai yrittää potkia, heittää lelulla jne. On yli 2-v ja puhuu hyvin eli ei viittaa mihink sairauteen, mutta tuo väkivaltainen meininki alkaa todella rassata. Äitinsä kyllä melko ponnettomasti kieltää, eikä ole IkInä edes jäähyllä tosta köytöksestä laittanut, mutta minkäs minä sille voin...pitää vähentää tapaamisia. Ymmärtäisin, jos vaikuttaisi olevan jotain kehitysongelmaa, muta tässä tap. ongelma on kyllä vanhemmissa :/

 

["vieras"]

Kyllä minä olen kieltänyt muitten lapsia jos lyövät. Väärin se olisi opettaa oma lapsi olemaan lyömättä ketään ja sallia se sitten muille. Lapsen käytökseen olisi hyväkin puuttua. Meinaa vaan olla ainakin minun kokemukseni mukaan vähän vajaita jotkut äidit. Yksi alkoi selittää ettei kiellä kaksivuotiastaan kun ei lapsi kuulemma vielä ymmärrä ja pyysi etten minäkään hänen lastaan saa komentaa

 

["vieras"]

Minullakin tuttu, jolla samanikäinen lapsi ja käyttäytyy vähän samoin. Hakkaa ja tönii ja rapii muita lapsia. Meidän lapsi usein kohteena ja lapsi aina sanookin, että inhoaa "villeä", kun se on typerä. Lapsen äiti kieltää, muttei tee muuta. Ota esim. lasta pois leikeistä jäähylle.

 

[Hmph]

Se mitä olen nähnyt ja kuullut muiden vanhempien kertovan, niin jonkinlainen nipistely, pureminen ja töniminen on kai aika normaalia tuossa parin vuoden iässä. Ja heti tähän perään, että se ei kuitenkaan saa olla sallittua, eli vanheman pitää kyllä kieltää ja estää lastaan vahingoittamasta muita.

Mun poika oli 1,5 vuotiaana sellainen, että jos joku tuli tarpeeksi (tai liian) lähelle niin alkoi nipistelemään. Tämä oli rasittava vaihe, koska mun piti esim. puistoissa ja kerhoissa olla koko ajan vieressä valmiina estämään ja torumaan poikaa, puhumattakaan kavereiden luona kyläilystä. Jossain vaiheessa jo ajattelin että hitto, en mene puistoon jos siellä on muita lapsia, mutta kyllähän se päivä sitten koitti että muut lapset saivat ihan rauhassa tulla poikani lähelle, huh.

Jos joku toinen lapsi käy poikaani käsiksi niin totta maar menen ja komennan tätä toista lasta. Ja toivon että jos oma lapseni menisi jotakuta tönimään niin häntä ojennettais myös. Enkä ap:n tilanteessa kyllä veisi lasta leikkimään tuollaiselle kaverille, tai jos veisin niin pitäisin pienen taktiikkapalaverin lapsen vanhempien kanssa siitä, miten tuota väkivaltaa saadan kitkettyä.

 

["mirumaru"]

Mun kaverin lapsi oli myös samanlainen. Mietin ja mietin mitä voisin tehdä, lopulta tapasin kaveria vain ilman lapsiani. Myöhemmin kaveri paljastui patologiseksi varkaaksi ja valehtelijaksi, joka oli tuomittu jopa käräjillä varkauksista. Noh, yhteydenpito loppui kun sain asian selville ja ongelma ratkesi itsestään. Kaveri ei siis saanut lastaan aisoihin ollenkaan, aika ponnettomasti komensi. Meillä ois lähteny pihalle jos jotain löisi. Mutta varmaan jotain ongelmia tällä lapsella kun äitikin on mielisairas ja isä reissutöissä.,

Toinen tällainen tapaus sattui perhekahvilassa, noin 2v lapsi yritti potkia mun 1-vuotiasta naamaan ja päähän, komensin tätä tyttöä tiukasti jonka jälkeen hänen äiti oli nokka pystyssä sitten loppu ajan. Ei anteeksi pyyntöä tai muuta, vaikka tämän äidin isommat lapset isoon ääneen huusivat äidilleen että Laura potki vauvaa. Eli mun syyksi meni sitten sekin. Ja sanoin vaan että "hei, ei saa potkia".

 

["vieras"]

Minä ainakin komennan toisia lapsia, jos minun lapselleni tapahtuu jotain. Kerhossa toinen lapsi, n. kaksi vuotta töni lastani ja tuntui tosi pahalta kun oma iloinen ja onnellisesti juokseva lapseni meni ihan hämilleen moisesta käytöksestä. Ei oikein enää halunnut mennä leikkimäänkään. Erilaisten lasten/ihmisten kanssa pitää oppia tulemaan toimeen, mutta mitä tahansa ei tule sietää. Toisen kerran jos tulee tönimään lastani, niin äänentaso tulee joka kerran jälkeen nousemaan. Omakaan lapseni ei saa tölviä muita niin ei muiltakaan sellaista käytöstä sallita.

 

["vieras"]

minun pieni poika joutui moneen otteeseen ystäväperheen lapsen kynsiin tai tämä samanikäinen 2 vuotias kävi silmiin ja hiuksiin kiinni kokoajan...pieni poikani pelkäsi ja oli loppu kyläilyn sylissäni itkien =( ja tämän tapauksen jälkeen iloinen poikani ei ole uskaltanut leikkiä kenenkään samanikäisen kanssa. ei ole mukavaa kun tollasesta voi oikeesti pienelle jäädä suuret kammot. nyt tästä on kulunut jo puoli vuotta,ja edelleen pelko on kova muita samanikäisiä kohtaa =( surettaa etten kerinnyt väliin ja surettaa,että tämän toisen pojan vanhemmat eivät välittäneet yhtään. vaan antoivat jatkaa samaan tyyliin koko kyläreissun ajan =(

 

[Meillä näin]

Tähän on kyllä pakko vastata. Koska meillä oli juuri tuollainen 2.5 v. poika. Aivan kamala. Koko ajan saatiin olla vahtimassa ettei lyö jotain, heitä lelulla, revi kädestä etc. Aivan mahdotonta menoa siis. Aina puututtiin, mutta se vaan jatkui ja jatkui. Ollaan ihan tavallinen perhe, poika on vaan äkkipikainen ja tempperamenttinen eikä osannut sanoin vielä silloin kuvata tunteitaan. Ja oli just tosi noloa kun meidän poika oli yleensä aina se, joka vastasi iskuun iskulla tai veti kädestä tavaroita.

Vieläkin vähän yli kolmevuotiaana poika on tosi tempperamenttinen ja varsinkin hissukkakaverit tulee jyrätyksi. Ei tietenkään samalla tavalla fyysisesti, mutta poika pyrkii ohjailmaan ja komentelemaan kaveriaan. Toisaalta taas kun kaverina on samanluonteinen reippaampi tyyppi, mitään ongelmia ei ole, leikki on tasavertaista. Ja on meidänkin poika saanut iskuja ja osumia ja niitä on selvitetty, mun mielestä se kuuluu lasten sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Väitän että tuo tilanne tulee menemään ohi, uskon että se on osittain luonnekysymys, lapset on erilaisia. Mutta tuo noin 2.5 v lyöminen etc loppuu kyllä ajan myötä kun järkeä ja ymmärrystä tulee lisää, siihen asti siihen on vain puututtava joko vanhempien tai toisten aikuisten joka kerta.

Mutta halusin kertoa myös toisen puolen asiasta, tietenkään ei tarvitsi älytöntä käyttäytymistä sietää, ehkä lapset leikkivät esim. puolen vuoden päästä jo paremmin.

 

[Kumikameli]

Esikoisen kanssa meillä oli ongelmia yhden kaveriperheen kanssa, kun heidän lapsi oli just tuollainen joka löi, puri, potki, kuristi yms. Esikoisena oli hiljainen, ujo yms, eli aina ala kynnessä. Noh pikkuhiljaa lopetin vain yhteydenpidon ja leikkitreffit kun en enää jaksanut sitä.

Noh tämän meidän toisen lapsen kanssa alkaa olla taas toisinpäin, poika on nyt 1v8kk ja on aika raju otteissaan, saattaa heittää leluja etenkin suuttuessa. Häntä saa olla vahtimassa, paljon enemmän kuin esikoista aikanaan. Tosin tiukalla kurilla, homma on pysynyt aisoissa, ja vähentynyt kun ikää tulee lisää.

Uskon kyllä että vanhemmilla on osuutta asiaan, ainakin jonkin verran, tällaisten lasten ollessa kyseessä jotka helposti hermostuvat ja käyvät käsiksi.

 

["vieras ap"]

On tämä minustakin ikävää, mutta lapseni turvallinen olo on minulle ensisijaisen tärkeää ja kun tämä riehujalapsen äiti otti myöhemmin yhteyttä, hän vain tokaisi, että kyllähän niistä tavaroista aina vähän ollaan mustasukkaisia. No siinä kaikki, ei mitään ihmeempiä toimenpiteitä aio tehdä. Mieheni on sitä mieltä, että katkaistaan yhteydet täysin. Säälin sitä lasta, kun ei taida olla ihan tässä maailmassa. Sanoin kyllä tälle äidille, että jotain pahaa oloaan lapsesi purkaa, ja että en syytä teitä, mutta minusta on touhu mennyt jo liian pitkälle. Häntä kuulemma hävettää enempi, että mitä ihmiset ajattelee riehumisesta, kuin että ottaisi selvää, mitä tuolle voisi tehdä ja että onko kyse jostain pahemmasta kuin normaalista uhmasta. Kiukkuaa meidänkin lapsemme välillä, mutta ei se uhmaikä oikeuta käymään käsiksi. v

 

["Kifa"]

Minkälaiset puhelahjat tuolla 2.5 v lapsella on? Joskushan puheviivästymä voi ilmetä tuollaisena oireiluna kun lapsi ei saa itseään ymmärretyksi ja se jurppii. Itse yrittäisin ihan nätisti kysyä kautta rantain esim. että onko neuvolassa sanottu mitään tuosta käytöksestä ja onko annettu jotain ohjeita (voi vedota siihen että haluaa tietää miten vanhemmat itse toivoisivat toisten aikuisten reagoivan lapsen käytökseen että oltaisiin sitten johdonmukaisia kaikki - tuskin vanhemmat kehtaavat sanoa että ei mitenkään).

 

[leijona76]

En salli ja siedä yhtään väkivaltaa edes taaperoiden kohdalla. En lastani kohtaan enkä hänen suunnaltaan moista käytöstä sallinut. Kyl loppus yhteys perheeseen jossa moinen kakara muita terrorisoi.

 

[tokase ääneen]

Mä en sallis yhtään. Ja ojennankin muiden lapsia myös kuuluvasti, työt kai seuraa vapaa-aikaankin kun olen päiväkodissa töissä... se vaan tulee automaattisesti. Jotkut vanhemmat tosta ärsyyntyvät, mutta pakkohan se on asiaan puuttua jos mukula mukeloi toista. Siinä mikkään hyssyttelyt ja hissuttelut auta.