Miten paljon pitäisi olla lapsen luona kun tämä on sairaalassa, jos on muitakin lapsia?

[Meritähti]

Tuli tämä "vanha juttu" taas mieleen kaverin kanssa juteltua ja päätin kysäistä mitä muut ovat mieltä...

Poikamme joka syntyi joulukuussa joutui jäämään joksikin aikaa lastenosastolle antibioottitippaan kun minut jo kotiutettiin (nappasi pitkittyneessä synnytyksessä infektion joka vaati antibioottikuurin, ei sen kummempaa hätää). Osastolla ei ollut varsinaisia vierailuaikoja muutenkuin että toimenpiteiden ajaksi huoneesta pois ja öiksi kotiin.

Olin pojan luona joka päivä (3 päivää) noin 10-19. Mummot kävi katsomassa myös ennen tuloani ja lähtöni jälkeen. Ja joka päivä hoitaja nälvi minua siitä, etten tullut aikaisemmin tai ollut pidempään. Aamulla sai kuulla mm. kuinka olisi itse ehtinyt tekemään aamupesut ja illalla että ei täältä kuule vielä tarvitse lähteä. Äänensävystä ei voinut erehtyä. Muutenkin päivät oli yhtä piikittelyä ja kommentteja kiireisistä vanhemmista. Joo-o... mulla kun oli myös 2 vuotias tytär joka oli jo ollut päivätolkulla erosta äidistä. Halusin syödä hänen kanssaan aamiaisen ja laittaa hänet illalla nukkumaan, kaiken muun ajan olin pojan kanssa. Pahalta tuntui iltaisin jättää ilmankin noita kettuiluja, saati niiden kanssa kun oli valmiiksi herkällä mielellä ja synnytyksen jäljiltä hormoonitkin sekaisin.

Oliko toi nyt sit asiallista ja olinko mä aivan paska mutsi kun en ollut sairaalassa kello 7 ja kökkinyt siellä kello 22teen?

 

[viisikymppinen isoäiti]

no ompa kummallista. mun lapsista useampikin on ollu sairaalassa. eikä mua ole vaadittu siellä olemaan enempää kuin olen jaksanut tai ehtinyt. ennemminkin on kehotettu mennemään kotiin tai kaupunglle lepäämään että jaksaa sitten taas paremmin olla sairaan lapsen luona

 

["mama"]

No mullekin kyllä sanottiin ennemmin niin päin, että mene kotiin lepäämään ja keräämään voimia, tarvit niitä sitten kun vauva kotiutuu...

 

[orpohan se sitten]

Niinhän se menee että jos ei äitikään ole lapsen kanssa niin sitä voidaan sanoa orpolapseksi. Kyllä minä aina olen lasteni kanssa missä suinkin se vaan on mahdollista.

 

[fifiia]

[QUOTE="mama";26344282]No mullekin kyllä sanottiin ennemmin niin päin, että mene kotiin lepäämään ja keräämään voimia, tarvit niitä sitten kun vauva kotiutuu...[/QUOTE]

Saman suuntaisia kokemuksia, yhden ainoan kerran parin viikon aikana lääkäri pyysi olemaan seuraavana päivänä lääkärinkierron aikana paikkalla jotta voisi selvittäää joitakin tutkimustuloksia.

 

[s h t h]

itse olin vauvani kanssa 24/7 ja 2 (myös pientä) lasta oli mieheni kanssa kotona... Koimme, että lapsi todella tarvitsee äitiä siellä. Hoitajilla ei riitä kädet!

 

[Meritähti]

Niinhän se menee että jos ei äitikään ole lapsen kanssa niin sitä voidaan sanoa orpolapseksi. Kyllä minä aina olen lasteni kanssa missä suinkin se vaan on mahdollista.

Ja mites sinä tämän toteutat kun ne lapset on eri paikoissa ja samaan paikkaan et niitä saa?

 

["vieras"]

Ennemminkin olisin hankkinut isommalle lapselle hoitajan tai jättänyt hänet isän kanssa ja ollut mahdollisimman paljon vastasyntyneen kanssa sairaalassa, pieni vauva tarvitsee fyysisestikin vanhempansa syliä ja lähellä oloa, 2-vuotias jo käsittää asian paremmin ja kestää pidempiä aikoja erossa äidistä. Kyse oli kuitenkin vaan muutamista päivistä, ei viikoista tai kuukausista.

 

[Madicken04]

Niinhän se menee että jos ei äitikään ole lapsen kanssa niin sitä voidaan sanoa orpolapseksi. Kyllä minä aina olen lasteni kanssa missä suinkin se vaan on mahdollista.

Eli jätät sen 2v:n orvoksi ollaksesi pidempää päivää vauvan luona?

 

[Meritähti]

itse olin vauvani kanssa 24/7 ja 2 (myös pientä) lasta oli mieheni kanssa kotona... Koimme, että lapsi todella tarvitsee äitiä siellä. Hoitajilla ei riitä kädet!

Meidän tapauksessamme sairaalassa ei saanut olla 24/7 vaan yöksi piti joka tapauksessa lähteä kotiin ja tulla aamulla takaisin. Minä tein sen valinnan, että lähdin sen verran aikaisemmin että ehdin peitellä tyttäreni sänkyyn ja lukea hänelle iltasadun.
Jos olisin ollut pari tuntia pidempään (nukkuvan) vauvan kanssa, en näe että olisin sillä saavuttanut mitään...

 

["mama"]

Saman suuntaisia kokemuksia, yhden ainoan kerran parin viikon aikana lääkäri pyysi olemaan seuraavana päivänä lääkärinkierron aikana paikkalla jotta voisi selvittäää joitakin tutkimustuloksia.

Juu.
Mä tosin olin paljon vauvan luona, aina kun voin, mieskin sen minkä töiltään pystyi. Öitäkin oltiin, miehen kanssa molemmat. Ihanasti järjestivät meille huoneen, jossa saatiin olla vauvan kanssa kolmistaan. Hoitaja kävi tarvittaessa. Haluttiin oppia hoitamaan pieni erityistarve, jotta saadaan vauva mahdollisimman pian kotiin. Meillä ei ollut ennestään lasta, joten siksi helpompaa. En tiedä, olisiko tuohon perhehuoneeseen voinut ottaa vaikkapa parivuotiaan sisaruksenkin...?

 

[Meritähti]

[QUOTE="vieras";26344312]Ennemminkin olisin hankkinut isommalle lapselle hoitajan tai jättänyt hänet isän kanssa ja ollut mahdollisimman paljon vastasyntyneen kanssa sairaalassa, pieni vauva tarvitsee fyysisestikin vanhempansa syliä ja lähellä oloa, 2-vuotias jo käsittää asian paremmin ja kestää pidempiä aikoja erossa äidistä. Kyse oli kuitenkin vaan muutamista päivistä, ei viikoista tai kuukausista.[/QUOTE]

No...niin vaikeaa kun vauva oli jättää, niin vielä vaikeampaa olisi ollut jättää 2-vuotias tyttöni - juurikin siksi että hän käsittää paremmin että äiti ei nyt ole täällä. En halunnut hävitä yli viikoksi vauvan syntyessä (olinhan itsekin alkuun osastolla) ja pitää tyttöä hoidossa jatkuvasti. Pelkäsin että hän kokee että nyt kun se vauva tuli niin hänet on unohdettu.

 

[miksi et tajua!!!]

Eli jätät sen 2v:n orvoksi ollaksesi pidempää päivää vauvan luona?

En tietenkään jätä vaan se 2v. tulee mukaan, niin tulee se 5v ja 4v. lapsikin. 12 ja 15v. osaavat olla itsekseen kotona ja kun en ole yh. niin kotona on toinen vanhemmista yleensä. Tajuatko palikka?

 

[ihmetellen]

Oma valintasi. Itse oli vauvani kanssa kokoajan. Huonetoverina oli vielä pienempi vauva ja vanhemmat tuli n.10 tienoilla ja lähti viimeistään 17 (heillä ei muita lapsia). Kertoivat, ettei se osaa vielä kaivata heitä... Arvatkaapa kuka vastasi myös sen vauan tarpeisiin ja soitti hoitajia paikalle, MINÄ. Oli aika rankka 2vkoa hoitaa omaa, että vierasta lasta...

 

["vieras"]

No minä itse olin viikon sairaalassa kun lapsi oli 2v, päivittäin kävivät katsomassa alkuun ja loppuajasta kun oli juuri leikattu yms. eivät käyneet pariin päivään. Lapsi pärjäsi kyllä isän hoitamana ilman minua ja kova kiire oli yleensä sairaalasta pois, siellä se äiti näytti olevan, riittää hänelle, mennään pois.

 

[Meritähti]

No nyt heräilee molemmat, eli ei kun välipalalle ja ulos...

 

[Meritähti]

En tietenkään jätä vaan se 2v. tulee mukaan, niin tulee se 5v ja 4v. lapsikin. 12 ja 15v. osaavat olla itsekseen kotona ja kun en ole yh. niin kotona on toinen vanhemmista yleensä. Tajuatko palikka?

Ja sää sitten kuvittelet pääseväsi flunssakautena lastenosastolle tuon lapsilauman kanssa. Ei kuule saanut pikkusisko 2v käydä edes kurkkaamassa vauvaa...haloo...

 

[Meritähti]

[QUOTE="vieras";26344369]No minä itse olin viikon sairaalassa kun lapsi oli 2v, päivittäin kävivät katsomassa alkuun ja loppuajasta kun oli juuri leikattu yms. eivät käyneet pariin päivään. Lapsi pärjäsi kyllä isän hoitamana ilman minua ja kova kiire oli yleensä sairaalasta pois, siellä se äiti näytti olevan, riittää hänelle, mennään pois.[/QUOTE]

Tuolla ei saanut olla yötä, eikä siellä saanut muut lapset edes käydä. Vähän eri tilanne siis.

 

[fifiia]

[QUOTE="mama";26344343]Juu.
Mä tosin olin paljon vauvan luona, aina kun voin, mieskin sen minkä töiltään pystyi. Öitäkin oltiin, miehen kanssa molemmat. Ihanasti järjestivät meille huoneen, jossa saatiin olla vauvan kanssa kolmistaan. Hoitaja kävi tarvittaessa. Haluttiin oppia hoitamaan pieni erityistarve, jotta saadaan vauva mahdollisimman pian kotiin. Meillä ei ollut ennestään lasta, joten siksi helpompaa. En tiedä, olisiko tuohon perhehuoneeseen voinut ottaa vaikkapa parivuotiaan sisaruksenkin...?[/QUOTE]

Meillä huone järjestyi vähän hankalasti edes viimeiseksi yöksi, silloinkin toisen äidin ja vauvan kanssa, sairaalassa ja keskolassa sattui olemaan erityisen täyttä. Matkan yms. takia en yleensä ehtinyt sairaalaan kuin noin klo 10.

Tärkeämpänä pidin myös sitä että silloin kun vauvan luona olin en ollut siellä väsyneenä mm. senkin vuoksi että sairaalassa ei mahdollisuutta lepoon päivälläkään ollut. Väsyneenä tuskin maitoakaan olisi tullut sitäkään vähää mitä nyt ja vauvan kannalta niin minä kuin henkilökunta piti sitä tärkeämpänä kuin sitä että olisin ollut vauvan luona aamusta ilta myöhään.

 

[No haloo!!!]

Ja sää sitten kuvittelet pääseväsi flunssakautena lastenosastolle tuon lapsilauman kanssa. Ei kuule saanut pikkusisko 2v käydä edes kurkkaamassa vauvaa...haloo...

Kun ei ole fliunssaa niin ei ole, miksi et tajua vaan yrität vetää jotain sairaita mielikuvitus kikkoja tähän. Ei se silti poista sitä asiaa että vauva on merkityksetän äidille kun ei voi sen vierellä olla..haloo hei!! Järki käteen !!!

 

["vieras"]

Tuolla ei saanut olla yötä, eikä siellä saanut muut lapset edes käydä. Vähän eri tilanne siis.

Mitenniin? Meillä 2 v pärjäsi ilman traumoja monta päivää näkemättä äitiä, eiköhän se sunkin 2 v olisi pärjännyt isänsä kanssa, vaikka ei sinua nyt joka päivä olisi nähnytkään, jos olisit ollut vauvan luona mahdollisimman kauan.

 

["poppis"]

Teit niin tai näin aina väärin päin.

Meillä kaksoset vietti keskolassa 3kk, tuona aikana vierailin sairaalassa 3 kertaa viikossa klo 10-14.30. En halunnut laittaa esikoista pidemmäksi aikaa hoitoon ja matkoihin meni jo reilu tunti suuntaansa. Kyllä siitä olen saanut kuulla, että miten niin vähän kävin jne. Sairaalan puolelta ei koskaan arvosteltu, vaan sanottiin, erttä tarvitseehan se esikoinenkin äitiä. Isä kävi viikonloppuisin. Nyt kaksi vuotta myöhemmin olen tyytyväinen, että tosiaan vietin lähipäiviä esikoisen kanssa. Tuolloin hän oli 2v ja nyt alkanut puhumaan tuosta ajasta. Hän muistaa sen valtavan hyvin ja miten voimakkaasti se onkaan häneen vaikuttanut :/ Onneksi hän muistaa, että äiti oli myös paikalla

Kun kaksoset oli ollut kotona 2kk, sairastuivat RS-virukseen. Toinen joutui sairaalaan viikoksi. Tuolloin kävin miehen kanssa vuorotellen iltaisin vauvaa katsomassa. Kotona kun oli myös äidin hoivaa kaipaavia sairaita lapsia ja miehen piti töissä käydä.

Arvostelua olen toisaan saanut. Mutta en yhtään fiksua ja käynössä toimivaa kommenttia siihen, miten meidän sitten olisi pitänyt toimia.

 

[Madicken04]

En tietenkään jätä vaan se 2v. tulee mukaan, niin tulee se 5v ja 4v. lapsikin. 12 ja 15v. osaavat olla itsekseen kotona ja kun en ole yh. niin kotona on toinen vanhemmista yleensä. Tajuatko palikka?

Kiva jos teillä sairaalahoitoon jääneen vastasyntyneen luokse päässyt koko suku pyörimään, ihan joka paikassa näin ei ole. Vai puhuvatko sitten kakkaa kaikki ne vanhemmat jotka kertovat ettei äidin ja isän lisäksi muita vierailijoita edes sallita, ehkä voisit valaista tilannetta vähän heillekin? Voi olla että kaikilla ne 2v, 4v ja 5v eivät edes kovin pitkää päivää viihtyisi vauvan sängyn vieressä pikkusisarusta tuijotellen.

Joskus täytyy etsiä ratkaisuja jotka vastaavat parhaiten perheen tarpeisiin ja ap toimi sitten noin. Ei kuulosta minusta huonolta, vaikka todennäköisesti itse olisinkin toiminut toisin.

 

["mama"]

Meillä huone järjestyi vähän hankalasti edes viimeiseksi yöksi, silloinkin toisen äidin ja vauvan kanssa, sairaalassa ja keskolassa sattui olemaan erityisen täyttä. Matkan yms. takia en yleensä ehtinyt sairaalaan kuin noin klo 10.

Tärkeämpänä pidin myös sitä että silloin kun vauvan luona olin en ollut siellä väsyneenä mm. senkin vuoksi että sairaalassa ei mahdollisuutta lepoon päivälläkään ollut. Väsyneenä tuskin maitoakaan olisi tullut sitäkään vähää mitä nyt ja vauvan kannalta niin minä kuin henkilökunta piti sitä tärkeämpänä kuin sitä että olisin ollut vauvan luona aamusta ilta myöhään.

Perhehuoneen järjestyminen riippuu usein juurikin tuosta tilantarpeesta, kuinka täyttä sairaalassa on.
Eihän näistä tarvi kenenkään kiistellä tai verrata omaa tilannetta toisiin.

Itsestäni vain tiedän, että mulle oli tärkeää saada olla vauvan kanssa niin paljon kuin mahdollista. Ehkä olin tuon asian suhteen jopa hieman härkäpäinen, millä en ollenkaan ylpeile. Kotona käyminen ilman vauvaa oli itkun paikka.
Meillä ei tuo vaihe onneksi kauaa kestänyt

Ja sivuhuomautuksena annettakoon isot kiitokset Suomen toimivalle terveydenhuoltosysteemille. Ainakin meillä vauva sai niin hyvän ja perusteellisen hoidon, että tippa tulee vieläkin silmään.

 

[Anatolia]

Mä olin vauvan kanssa sairaalassa 24/7. Eikun hei, kävin mä noin 1½ h ajan kotona jossain vaiheessa - kävin suihkussa, ja hakemassa itselleni vaihtovaatetta, sillä aikaa kun vauva nukkui. Poika oli hieman alle 3 kk tuolloin, ja sairaalahoidossa vissiin 4 vrk. Kotona oli 2-vuotias esikoinen, ei toki yksin eikä orpona kun lapsella on isä ja isovanhemmatkin.

3 v esikoinen taas oli yksin yön yli sairaalassa. Kotona oli imetettävä kuopus. Ja lapsi itse halusi jäädä yksin sairaalaan. Illalla sieltä joskus yhdeksän jälkeen lähdin, aamulla kasiin mennessä olin taas paikalla. Sillä välillä sekä minä että isoäiti oltiin soitettu lapselle pari kertaa.

En osaa sanoa, miten paljon pitäisi olla lapsen luona, kun tämä on sairaalassa. Riippuu lapsen kunnosta ja iästä aika lailla mun mielestä, sekä perheen tilanteesta muutenkin. Itse ne kykenisi jättämään vauvaa yksin, poikkeuksena pitkään sairaalahoidossa oleva keskonen vaikkapa, jonka vierellä ei voi kuukausitolkulla olla ja jättää muita lapsia huomiotta.