F
fjfjfjfj
Vieras
Hei,
useamman lapsen yksinhuoltajat, miten selvitte taloudellisesti?
Meillä on nyt todella vaikeaa, ja on pakko punnita kaikkia vaihtoehtoja. En haluaisi erota, mutta huomaan että olen miehen kanssa koko ajan kireä kuin viulunkieli, ja lapset kärsivät.
Kun olen yksin lasten kanssa, olen paljon rennompi.
Varmasti joutuisin luopumaan paljosta. Asumme nyt kivassa omistusasunnossa, josta varmaankin joutuisimme muuttamaan. Voisin ehkä jotenkin ostaa yksin jonkun pienemmän/halvemman ja maksaa sitä itse.
Minulla on työsuhdeauto, joten auto olisi edelleen. Palkka on kohtuullinen, ei iso, mutta ei pienikään.
Lapsia on kolme - vanhin koulussa, pienin alle 2. Lomamatkoista saisi varmaan vain haaveilla, tai ainakaan niitä ei voisi ihan joka vuosi tehdä. Tärkeintä minulle olisi se, että lasten ei tarvitsisi murehtia - olisi ruokaa pöydässä, vaatteet päällä ja voisi harrastaa. Tällä hetkellä vain isoin harrastaa urheiluharrastusta, johon toki menee jonkin verran, mutta ei omaisuuksia rahaa. Summat varmasti kasvavat jatkossa.
Tasapuolisuuden nimissä myös pienempien pitäisi saada harrastaa.
Toki käytännön asiatkin mietityttää - miten onnistuisin itse huolehtimaan kaikki menot... Mutta uskon, että lähipiirini auttaisi, jos jäisin lasten kanssa yksin.
Lasten isä saisi totta kai olla lasten elämässä mukana. Kuvioissa ei ole kolmatta osapuolta tmv., kyse on enemmänkin vaikeista olosuhteista ja toisen osapuolen omasta asenteesta.
Yhdessä jatkaminen olisi tietenkin hyvä vaihtoehto, en haluaisi hajottaa perhettä. Mutta jos kotona on aina kireä ilmapiiri, niin onko sekään hyvä? Eroperheestä olen itsekin.
useamman lapsen yksinhuoltajat, miten selvitte taloudellisesti?
Meillä on nyt todella vaikeaa, ja on pakko punnita kaikkia vaihtoehtoja. En haluaisi erota, mutta huomaan että olen miehen kanssa koko ajan kireä kuin viulunkieli, ja lapset kärsivät.
Kun olen yksin lasten kanssa, olen paljon rennompi.
Varmasti joutuisin luopumaan paljosta. Asumme nyt kivassa omistusasunnossa, josta varmaankin joutuisimme muuttamaan. Voisin ehkä jotenkin ostaa yksin jonkun pienemmän/halvemman ja maksaa sitä itse.
Minulla on työsuhdeauto, joten auto olisi edelleen. Palkka on kohtuullinen, ei iso, mutta ei pienikään.
Lapsia on kolme - vanhin koulussa, pienin alle 2. Lomamatkoista saisi varmaan vain haaveilla, tai ainakaan niitä ei voisi ihan joka vuosi tehdä. Tärkeintä minulle olisi se, että lasten ei tarvitsisi murehtia - olisi ruokaa pöydässä, vaatteet päällä ja voisi harrastaa. Tällä hetkellä vain isoin harrastaa urheiluharrastusta, johon toki menee jonkin verran, mutta ei omaisuuksia rahaa. Summat varmasti kasvavat jatkossa.
Tasapuolisuuden nimissä myös pienempien pitäisi saada harrastaa.
Toki käytännön asiatkin mietityttää - miten onnistuisin itse huolehtimaan kaikki menot... Mutta uskon, että lähipiirini auttaisi, jos jäisin lasten kanssa yksin.
Lasten isä saisi totta kai olla lasten elämässä mukana. Kuvioissa ei ole kolmatta osapuolta tmv., kyse on enemmänkin vaikeista olosuhteista ja toisen osapuolen omasta asenteesta.
Yhdessä jatkaminen olisi tietenkin hyvä vaihtoehto, en haluaisi hajottaa perhettä. Mutta jos kotona on aina kireä ilmapiiri, niin onko sekään hyvä? Eroperheestä olen itsekin.
