Miten pärjäisin?

[taustalla]

Meillä menee huonosti miehen kanssa, häntä ei kiinnosta juuri mikään perheen yhteinen asia. Jatkuvaa riitelyä samoista asioista , hän lupaa kyllä yrittävänsä enemmän, mutta siihen se jää. Minä en tunne itseäni rakastetuksi, olen vain äiti, joka hoitaa kotia ja lapset, mies tosin kyllä laittaa lapsia nukkumaan ja syöttää , mutta hän ei huomioi minua millään tavalla, paitsi jos haluaa sek.siä. Olen pyytänyt , että joskus pyytäisi kainaloon ja pitäisi vaan hyvänä, mutta ei . Jos ehdotan, että menisimme koko perheen kanssa ulos, niin ilme on sen näköinen ettei voisi vähempää kiinnostaa. Tuntuu, että koko perhe-elämä on yhtä "pakkopullaa" hänelle.

Jos olen ottanut puheeksi eron, niin hän kertoo kuinka rakastaa jne. Minusta tuntuu etten enään jaksa tätä, en koe olevani onnellinen tässä parisuhteessa, minä kyllä rakastan miestäni, mutta kun hän ei näytä sitä , en kaipaa jakuvaa rakkauden ylistämistä vaan sitä, että tuntee olevansa toiselle tärkeä.

Mutta miten minä pärjään yksin 3 pienen lapsen kanssa, miten saan asunnon meille jne. Haluaisin kokoa jälleen olevani onnellinen vaikka sitten ihan yksin lasten kanssa.

 

[taustalla]

:attn:

 

[KASTEMATO]

\

Meillä menee huonosti miehen kanssa, häntä ei kiinnosta juuri mikään perheen yhteinen asia. Jatkuvaa riitelyä samoista asioista , hän lupaa kyllä yrittävänsä enemmän, mutta siihen se jää. Minä en tunne itseäni rakastetuksi, olen vain äiti, joka hoitaa kotia ja lapset, mies tosin kyllä laittaa lapsia nukkumaan ja syöttää , mutta hän ei huomioi minua millään tavalla, paitsi jos haluaa sek.siä. Olen pyytänyt , että joskus pyytäisi kainaloon ja pitäisi vaan hyvänä, mutta ei . Jos ehdotan, että menisimme koko perheen kanssa ulos, niin ilme on sen näköinen ettei voisi vähempää kiinnostaa. Tuntuu, että koko perhe-elämä on yhtä "pakkopullaa" hänelle.

Jos olen ottanut puheeksi eron, niin hän kertoo kuinka rakastaa jne. Minusta tuntuu etten enään jaksa tätä, en koe olevani onnellinen tässä parisuhteessa, minä kyllä rakastan miestäni, mutta kun hän ei näytä sitä , en kaipaa jakuvaa rakkauden ylistämistä vaan sitä, että tuntee olevansa toiselle tärkeä.

Mutta miten minä pärjään yksin 3 pienen lapsen kanssa, miten saan asunnon meille jne. Haluaisin kokoa jälleen olevani onnellinen vaikka sitten ihan yksin lasten kanssa.

nou tö fiilinki! Ensiksi neuvoisin ottamaan vaikka yhen illan vapaata lapsista.. istua vastakkain ja vain keskustella!

mulla keskustelut ei auttanut ja lähdin lapsen kanssa, vaan meillä oli kyllä asiat sen mallisessa kiekurassa että huh..

pää tunne mullakin kyllä oli että haluan olla rakastettu ja onnellinen... vaan kun en ollut niin otin ja läksin.

Musta kumminkin kannatta tehdä kaikkensa... ihan kaikkensa ennen lopullista päätöstä.. olla ihan varma että ei ole onnellinen... joskushan suhde vaan menee niin arkipäiväiseksi että en mä ihan hepposin perustein lähtis eroamaan.

Puhukaa ja yrittäkää selvittää asiat... Jos sinusta edelleen tuntuu että ei tule mitään, niin harkitse sitten uudelleen :flower:

 

[taustalla]

Olemme olleet yhdessä yli 7 vuotta ja minä olen todella yrittänyt jutella asioista miehen kanssa, mutta se juttelu on sitä, että hän vaan hymähtelee jotain tai sitten lupaa yrittävänsä parantaa "tapojaan" . Mutta sitä yrittämistä sitten kestää muutamasta viikosta pariin viikkoon, kunnes kaikki palaa taas samanlaiseksi. Olen sanonut hänelle , että jos hän ei rakasta minua ja ei halua olla kanssani niin miksi ei jätä minua . Parempi sekin kuin tämä .

ap