Miten pärjätä parhaiten vanhusten parissa?

[apuva -ov-]

Huomenna on edessä jännittävä päivä, kun lähdemme tutustumaan koulun työprojektin myötä vanhainkodin toimintaan. Meidän pitää siis osallistua vanhusten aamupesuihin, syöttämisiin, tarjota heille virikkeitä, siirrot kuuluvat myös kuvioihin ynnä muuta.

Mutta en voi sille mitään, että minua todella jännittää jo nyt. Hyvä etten käy jo ylikierroksilla tai niin saattaa käydä myöhemmin illan aikana.

Tuntuu, että vaikka nuo pesut ja siirrot harjoiteltiinkin joulun aikaan, niin koen, etten minä osaa yhtään mitään ja että on ihan tumpula - perästä vedettävä.

Ahdistaa myös, etten vain vanhuksen kakkavaippaa vaihtaessani - oksentaisi sen kakan sekaan. Tai etten satuttaisin pahasti selkäni vanhuksen siirtotilanteissa. Tai etten osaisi syöttää vanhusta oikein. jne jne.

Huomenna vanhainkodille on mentävä aamu seitsemäksi ja luulen, etten kyllä ensi yönä kunnolla unta saa - vaan nukun koiran unta. Koko huomisen päivän olen ihan jähmeä ja väsyksissä, enkä muista mitään väsymyksen takia.

 

[vieras]

Ei sun yksin tarvitse sielä olla ja tehdä toimeja. Sulla on yleisesti apuri vierellä neuvomassa ja opastamassa. Jos et ole aijemmin sielä ollut töissä paljon eihän kukaan voi olettaa että tuntisit vanhukset ja toimintatavat hyvin eihän! Joten huolet pois ja mene omana itsenäsi työtouhuun mukaan. Vanhukset ne yleensä aloittavat juttelunkin.

 

[Ihmisiä]

ne on vanhuksetkin, ihan tavallisia ihmisiä joilla kullakin on omat yksilölliset piirteensä ja toiveensa, joita pitää kunnioittaa. Ihan rauhallisesti otat, neuvoa saa kysyä. Hymyilet ja katsot silmiin ja puhut HEILLE ITSELLEEN ETKÄ HEIDÄN OHITSEEN esim. toiselle hoitajalle. Se on loukkaavaa. Myös muistisairasta kohdeltava yksilönä. Tsemppiä!! Kyllä se siitä.

 

[Hoitsu vanhusten parissa =)]

muista, että olet siellä ensimmäistä päivää, sun ei tarvitse osata vielä niitä hommia =). Kysyt aina jos on kysyttävää (hoitsut huomaa että olet kiinnostunut ja haluat oppia) ja voit ihan suoraan sanoa, ette ole aiemmin ollut vanhusten parissa, ainakaan töissä.. Iloinen mieli ja asenne, niin hyvin se menee =). kaikki me on joskus oltu se ensimmäinen päivä, yhtä tumpeloina

 

[vv]

Mä höpötän vanhuksille paljon
"lempeät kädet", hymy ja pilkettä silmäkulmaan.
Ja ainahan siellä on joku viisaamassa, alku varmaan meneekin tutustuessa ihmisiin ja töihin,,pro ei tartte heti olla.
No hajuihin ja muihin kyllä tottuu