Miten pelastaa suhde ?

[minävain.]

Viikonloppuna menneisyydestäni paljastui asia, jota en olisi halunnut koskaan kertoa poikaystävälleni ja olen tietoisesti ollut kertomatta asiaa hänelle.
Kyseessä ei ole mikään paha/rikollinen asia, eikä mikään, mikä suoranaisesti vaikuttaisi parisuhteeseemme. Poikaystäväni on erittäin loukkaantunut siitä, etten asiaa ole hänelle kertonut ja jossain asioissa, mitkä ovat aiheeseen liittyneet, jättänyt kertomatta asioita, jotta salaisuuteni ei olisi paljastunut. Hän ei voi ymmärtää, miksi olen valehdellut hänelle. Omasta mielestäni olen jättänyt vain asioita kertomatta, asia on kuitenki erittäin henkilökohtainen ja ei vaikuta, eikä tule vaikuttamaan häneen mitenkään.
Meillä oli viikonloppuna mielettömät riidat, huudettiin ja itkettiin. Saimme kuitenkin sovittua, mutta välit eivät todellakaan ole ennallaan. Itse yritän olla normaali, mutta poikaystäväni tuntuu välinpitämättömältä ja vihaiselta. Ja tuo välinpitämättömyys sattuu kaikista eniten.

Tarvitsisin hyviä neuvoja, miten saisimme suhteemme taas toimimaan ja ennalleen.

 

[Jussi2u]

Kertomatta jättäminen on samanarvoinen valhe kuin valheen kertominen. On se.

Onko sellainen henkilö todella (oikea) kumppanisi jolta sinun on salattava jotain?

Onko se henkilö oikea kumppanisi kun tuntuu siltä ettei ole mitään tarvetta salata mitään?

Jussi

 

[voit vain ymmärtää]

No yritä nyt vain ymmärtää..siten tuet häntä. Kai hänelläkin oikeus tunteisiinsa, mutta tarvittaessa voit myöhemmin asian laannuttua muistuttaa häntä että sinullakin on omat henk.koht. oiketesi, noin niinku yleismaallisesti. Oikeus tehdä omia valintoja nyt ja silloin jne. Et ole hänelle asiasta mitään "velkaa".
Asia lienee sen sorttinen joka henkilön arvoihin, moraaliin ja/tai periaatteisiin vaikuttanee..muutoin ei olisi syytä nostattaa kamalia riitoja. Hän on kai järkyttynyt ja/tai pettynyt sinuun. Ehkä mielikuvansa sinusta jollain tapaa mureni ja asioita siten täytyy yli käydä, kasvaa ohi, tai kasvaa erilleen..
Veikkaukseni asiaan, että ehkä teit abortin, joskus -mutta ei tarvitse vastata arvailuihin.
Onnea matkaan<3

 

[tosiasiat tosiasioina]

Mulle tuli kanssa mieleen tuo abortti. Ei sen tarvitse pitää paikkaansa, kyseessä voi olla moni muukin asia, sukupuolitauti, eksän pettäminen, seksi islaminuskoisen kanssa, terapeutilla käynti, itsemurhayritys, vuosi hare krisnana (jos nykyinen seurustelukumppani tunnustaa jotain muuta uskoa)...

Mitä se vaikuttaa tämän päivän elämäänne? Rupesin itsekin kaivelemaan omia muistilokeroitani, onko asioita joita en ole miehelleni kertonut ja mitkä loukkaisivat häntä jos tulisivat nyt tietoon.

Ehkä seksikumppanieni lukumäärä, sillä niitä on ollut... Tämän hän saisi tietoonsa lukemalla päiväkirjaani, mikä taas loukkaisi minua. Sillä sen jälkeen, kun olemme tavanneet ja alkaneet viettää öitä yhdessä, hän on ollut ainoani.

Mutta tosiaan, missä menee raja? Jos olen lapsena tehnyt jotain tyhmyyksiä, niin olenhan kasvanut siitä? Vaikka 8v houkuttelin veljenikin karkaamaan kotoa ja jouduimme eksyksiin ja olimme kateissa monta tuntia niin ei se tarkoita että olisin yhä yhtä vastuuton. Tuon kertominen voisi olla hauska juttu nykyään.

Pointti lyhyesti: menneet on menneitä ja jos niistä on oppinut eivätkä ne merkitse tänä päivänä mitään, niin niitä on turha kaivella. Meillä kaikilla on elämää takanamme. Kaikkea ei tarvitse kertoa edes lähimmälleen eikä se tarkoita valehtelua.

 

[pulla-uuno]

PUHUA, PUHUA ja PUHUA miehelles ja selvittää, mikset ole asiasta halunnut puhua. Kyllä se jästipäinkin ukkeli tajuaa ja ymmärtää. Tsemppiä.

Riippuu tietty, mikä asia sulla on jääny kertomatta - että voiko se pilata välejänne kunnolla (esim. "olen ollut prostituoitu", se vois olla aika paha paljastus mulle omalta puoliskoltani)

JOS rakastatte, ei teille ero voi tulla.