Miten pian yhteinen lapsi?

[nel]

Miten pian uuden perheen myötä olette saaneet/harkinneet yhteistä lasta? Millaisia perhetilanteita teillä ollut enne uutta lasta? Onko minkäikäsiä nämä jo olemassa olevat lapsukaiset?

Meidän (uusio)perhe koostuu minun kahdesta pienestä lapsesta, 1v8kk ja 3v3kk sekä siis tietty minusta ja miehestä. Miehellä ei omia lapsia.
Ollaan elelty saman katon alla vasta vajaa 3kk, mutta minulla palava halu perheenlisäykseen..Ja mies ei halua. Pärjää hienosti minun lapsien kanssa ja kaikilla hyvä olla. Hän pelkää menettävänsä lopunkin oman aikansa ja vastuu oikeasti omasta lapsesta pelottaa, eivaan siis halua! Mulle tekee ikävää toi, mut toisaalta taas kunnioitan miestäni ja olen jopa nöyräkin, että olemme vihdoin saaneet hänen ansioista ihan oikean perheen! Silti.. Ei varmaa hoputtaminenkaan, kun pahenna asiaa.

Mut kertokaas miten teillä, jos ollu/on vastaavia tilanteita.
Kiitos =)

 

[neljättä odottava]

Älä missään nimessä ala painostaan miestäs.Niin ja kun aika kuluu varmasti miehesikin haluaa omia lapsia.Anna sopeutua ensin omiisi.Varmasti jaksat muutaman kuukauden odotella.Ei siis mun mielestä tarvi vuosia seurustella.Kyllä te ite tiedätte,kun on yhteisen lapsen aika.Kommentteja voi tulla,mutta mitä sitten.No itelläkin on uusperhe ja tällä hetkellä yksi yhteinen ja toinen alkuvuodesta.Entuudestaan kaksi koululaista.Kolmisen vuotta pidetty yhtä pikapuoliin.

 

[peuhu]

Me olitiin oltu neljävuotta yhdessä kun tehtiin eka yhteinen ja miehellä oli ennestään yksi joka oli1v7kk kun alettiin olemaan yhdessä, nyt on tulossa toinen ja ollaan oltu nyt reilut kahdeksan vuotta yhdessä.

Ei mun mielestä ihan niin kauaa tarvitse varttua kuin me mutta kolme kuukautta on tosi vähän.Odottakaa edes sen verran että "rakastumis" vaihe on ohi niin näette miten arki todellisuudessa vaikuttaa teidän suhteeseen.Lapsia kannattaa kuitenkin tehdä harkiten koska lapsen kannalta ois kuitenkin jos teidän suhde kestäisi vai mitä.

Lapsen syntymä on kuitenkin kriisi suhteelle niin kannattaa ensin mun mielestä luoda vahva suhde joka kestää lapsen syntymän ja sit vasta tehdä se lapsi. :heart:

Onnea teille uusperheeseen :flower:

 

[taustalla]

Molemmat tiesimme alusta saakka, että yhteisen lapsen haluamme. Olimme olleet viisi vuotta yhdessä, kun tyttäremme syntyi. Jos ensimmäiset vuodet eivät olisi olleet niin vaikeita mieheni exän kiusanteon vuoksi, olisimme varmasti yrittäneet lasta jo paljon aiemmin.

 

[alkup]

Juu, kiitoksia neuvoista, näin mä myös ajattelen =) . Pakko sen verran korjata, että ollaan me kauemmin yhdessä oltu, mut 3kk asuttu vasta .
Jeps, kyllä mä uskon, että hän haluaa omiakin jossain vaiheessa. Sitä odotellessa nautin niistä ihanista sydäntä lämmittävistä hetkistä, kun nään lapseni nauttivan MIEHEN seurasta, ja vielä tän meidän oman =) ! ( Ei oo oikein miehet ollu suosiossa, vaan vierastuksen aihe paremminki).

Värikästä syksyä kaikille. :heart:

 

[Hullua]

Minusta on hullua suunnitella lasta 3 kk:n yhteisasumisen jälkeen!Tuskinpa mies polo on kerinny siinä ajassa edes tottumaan uuteen roolinsa isäpuolena ja otappa huomioon et sinunkin lapsesi ovat vielä todella pieniä.Jaa heille nyt sitä kaivattua huomiota ja nauti uudesta suhteestasi samalla...Jos se kestää kaikki ARJEN rumbat mitä lapsiperheessä on vielä about vuodenkin päivät...niin suunnittele sitten vasta yhteisiä lapsia.
Niin ja miksi muuten kiire?Et kai halua vaan epätoivoisena tehdä lapsia uudelle miehelle ns.pitääksesi hänet?

 

[Satpal]

Ei kannata painostaa missään nimessä. Me olimme yhdessä noin 4 vuotta ennen kuin aloin odottaan poikaamme. Minulla ei itselläni ollut entuudestaan omia, mutta miehelläni oli kaksi:toinen heistä on jo täysi-ikäinen ja toinen 14. Joten malttia sen kanssa. Painostamalla voit ajaa miehen pois :'( jota et varmasti halua.

 

[yhteinen päätös]

Yhteinen lapsi oli ihan yhteinen päätös. Yritetään, jos ei onnistu niin ei sitten. Onnistui, lapsi on ja ihana onkin.

En olisi uskaltanut ellei mies olisi niin lapsirakas ja ottaisi paljon vastuuta arjesta.
Yhdessä me ei oltu kauaa oltu kun keksittiin yrittää, mutta kun tätä ikää jo oli ja on, niin ei voinutkaan alkaa odottelee mitään 5 vuoden yhdessäoloa ensin.. :heart:

 

[minäpä vaan]

\

Yhteinen lapsi oli ihan yhteinen päätös. Yritetään, jos ei onnistu niin ei sitten. Onnistui, lapsi on ja ihana onkin.

En olisi uskaltanut ellei mies olisi niin lapsirakas ja ottaisi paljon vastuuta arjesta.
Yhdessä me ei oltu kauaa oltu kun keksittiin yrittää, mutta kun tätä ikää jo oli ja on, niin ei voinutkaan alkaa odottelee mitään 5 vuoden yhdessäoloa ensin.. :heart:

:wave: peesi!!!!
meille ihan selvää jo alusta asti yhteinen lapsi, puolen vuoden jälkeen tärppäsi, ja olemme molemmat onnesta sekaisin!! ei sitä kaikkee voi aina ajassa mitata, ja tehdä ratkaisuja, joskus kaikki vaan niin selvää!!nyt odotamme innolla uutta tulokasta, minä, mieheni ja hänen lapsensa eli tulevan vauvan sisar!!! :heart:

 

[alkup]

En mä itteeni hulluksi kuitenkaan luonnehtisi. Enkä painosta, vaan kunnioitan miestäni ja hänen tahtoaan ja ymmärrän kyllä, että hänellä on totuttelua tähänkin tilanteeseen.
Mutta jos nyt "vahinko" jostain syystä kävivi, niin kyllä lapsi pidettäisiin, siitä on puhuttu. Hullua olisi, jos salaa tai tahallani yrittäisin raskautua, miehen mielipiteestä huolimatta!

 

[koiraharrastaja]

Mukava huomata, että täällä on muitakin, jotka ovat lyhyen seurustelun jälkeen saaneet yhteisen lapsen. Nykyisen mieheni kanssa seurusteltiin puoli vuotta, ennenkuin poika sai alkunsa. Mies oli kyllä seurustelun alusta lähtien kertonut, että haluaa lapsia lisää. Omat lapseni olivat tuolloin 6- ja 4-vuotiaita.
Edelleenkin ollaan yhdessä ja onnellisia, lapsia on nyt neljä, nuorimmainen on vuoden vanha. Ei kukaan voi sanoa, mikä olisi "oikea" aika saada lapsia.
Se vaan tuntui alusta lähtien niin oikealta, mies sopi perheeseemme, tykkäsi lapsista ja lapset hänestä. Eikä ole koskaan erotellut lapsia, vaan kaikki ovat meidän, vaikka kahden vanhimman isä asuukin muualla.
Aikanaan esikoinen syntyi kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen, emmekä silti onnistuneet, avioero tuli kahden lapsen ja 11 vuoden yhdessäolon jälkeen.
Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo, mutta joskus on uskallettava ottaa riskejä.

 

[Siiri -62]

Hei nauttikaapa nyt yhdessäolosta ja ole iloinen että mies pitää lapsistasi! Jos taas tulee perheenlisäystä, se tarkoittaa että lapset vievät kaiken aikasi ja etäännyttää teitä. Ja olettehan tunteneet vasta 3 kk! Myös nykyisten lastesi jälkeen sinun olisi hyvä olla työelämässä, ettet tipahda aivan pätkätyöläisten/työttömien joukkoon. Vauvakuumeesi voit kanavoida vaikka itsesi kehittämiseen, tai vaikkapa hankkia koiran lenkkiseuraksi ja uudeksi hoivattavaksesi. Uskoisine ttä perheessäsi riittää tekemistä jo tuollakin kokoonpanolla! :flower:

 

[Jenni]

Älä vaan vielä tee lasta noin lyhyen yhdessäolon takia. Lisäksi sinulla pn noin pienet lapset entisestään. Muutoin sinulla ei jää tarpeeksi aikaa ja huomiota miehellesi. Keskity nyt suhteeseenne. Lapsia sinulla jo on. Kerta olet eronnut lasten ollessa noin pieniä, älä tee samoja virheitä. Lapsillekkin olisi järkytys uusi perheenjäsen tuohon tilanteeseen. Anna heillekkin aikaa sopeutua tilanteeseen ja kasvaa hiukan.

Pikkuvauva ja lapsivaihe on rankkaa kaikille parisuhteille. Helposti käy samalla lailla. Kunhan tutustutte ja elätte arkea yhdessä ja saat omat lapsesi isommiksi miehesikin voi haluta yhteistä lasta. Sitten se voisi olla ajankohtaista, ellet ole liian vanha odotteluun.

 

[Siiri -62]

Hyvä Jenni, täällä palstalla taitaa olla toinenkin lisäkseni joka liputtaa hyvän parisuhteen puolesta!! :wave: :flower: :wave: :flower:

 

[taustalla]

no me oltiin oltu yhessä noin puoli vuotta kun aloin odottaa meidän esikoista no meillä oli tilanne kyl se et asuttiin kaksin, miehen lapset äidillään!! ja hyvin on menny ollaan onnelisesti naimisissa ja toista oootellaan syntyväksi täs pian!! :heart:

 

[Harmaa]

\

Älä vaan vielä tee lasta noin lyhyen yhdessäolon takia. Lisäksi sinulla pn noin pienet lapset entisestään. Muutoin sinulla ei jää tarpeeksi aikaa ja huomiota miehellesi. Keskity nyt suhteeseenne. Lapsia sinulla jo on. Kerta olet eronnut lasten ollessa noin pieniä, älä tee samoja virheitä. Lapsillekkin olisi järkytys uusi perheenjäsen tuohon tilanteeseen. Anna heillekkin aikaa sopeutua tilanteeseen ja kasvaa hiukan.

Pikkuvauva ja lapsivaihe on rankkaa kaikille parisuhteille. Helposti käy samalla lailla. Kunhan tutustutte ja elätte arkea yhdessä ja saat omat lapsesi isommiksi miehesikin voi haluta yhteistä lasta. Sitten se voisi olla ajankohtaista, ellet ole liian vanha odotteluun.

Just näin! :flower:

 

[Hallatar]

Meille taas oli alusta asti selvää, ettei tehdä yhteistä lasta. Molemmilla on kaksi pentua edellisestä suhteesta, ja noissa neljässä on ihan tarpeeksi - sekä hyvässä että pahassa. Mies on saanut lisäksi edellisessä suhteessa ikuisen kammon ns. perhe-elämää kohtaan, eikä se kuvio minuakaan houkuttele yhtään. Kyllä, olemme itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia kun emme halua lapsia tähän suhteeseen, mutta se on meidän valintamme.

 

[taustalla]

Kannatta tarkkaan harkita milloin alkaa lapsia tekemään. Mieheni ensimmäinen lapsi on saanut alkunsa täydestä vahingosta alkuhuuman keskellä ja nyt mies katuu, että koskaan meni lapsen äitiin "sekaantumaan". Etenkin jos miehesi ei halua lasta niin missään tapauksessa ei kannata raskaaksi hankkiutua. Lasten "hankinta" on kuitenkin aina oltava molempien yhteinen tahto/päätös

 

[eräs]

Vastaus kysymykseen:
Sitten kuin molemmat ovat siihen valmiita.

Ei ole olemassa mitään oikeaa aikarajaa.

Yhdessä voi olla vuosikaudet ennen lapsen saantia ja silti mennä metsään tai sitten olla onnelliset elämän loppuun asti.
Samoin yhdessä voi olla vähemmän aikaa ennen lapsen saantia ja silti on mahdollisuudet joko onnistua tai epäonnistua.

Toista ihmistä ei ikinä voi loppujen lopuksi aivan läpikotaisin tuntea.

Kaikki riippuu siitä, miten paljon kumpikin on valmis toimimaan sekä parisuhteen että perheen hyväksi.

Joku kirjoitti, että lapset ap:n tilanteessa saattaisivat järkyttyä uudesta perheenjäsenestä.
Uusi sisarus on aina lapselle jossain määrin järkytys ja mustasukkaisuutta on jokatapauksessa toisilla enemmän toisilla vähemmän.
Pääasia on, että sisaruksia huomioidaan niinkuin ennenkin, näin heillä on hyvä perusta hyvän sisarussuhteen kehittymiselle.
Lapsella ei ole samanlaista aikakäsitystä kuin aikuisella.

Kukaan muu ei voi tietää toisen puolesta, milloin on oikea aika.

 

[minätys]

\

Vastaus kysymykseen:
Sitten kuin molemmat ovat siihen valmiita.

Ei ole olemassa mitään oikeaa aikarajaa.

Yhdessä voi olla vuosikaudet ennen lapsen saantia ja silti mennä metsään tai sitten olla onnelliset elämän loppuun asti.
Samoin yhdessä voi olla vähemmän aikaa ennen lapsen saantia ja silti on mahdollisuudet joko onnistua tai epäonnistua.

Toista ihmistä ei ikinä voi loppujen lopuksi aivan läpikotaisin tuntea.

Kaikki riippuu siitä, miten paljon kumpikin on valmis toimimaan sekä parisuhteen että perheen hyväksi.

Joku kirjoitti, että lapset ap:n tilanteessa saattaisivat järkyttyä uudesta perheenjäsenestä.
Uusi sisarus on aina lapselle jossain määrin järkytys ja mustasukkaisuutta on jokatapauksessa toisilla enemmän toisilla vähemmän.
Pääasia on, että sisaruksia huomioidaan niinkuin ennenkin, näin heillä on hyvä perusta hyvän sisarussuhteen kehittymiselle.
Lapsella ei ole samanlaista aikakäsitystä kuin aikuisella.

Kukaan muu ei voi tietää toisen puolesta, milloin on oikea aika.

JUURI NÄIN!!!!! todella hyvin kirjoitettu!!!ja näinhän se menee!!!

 

[taustalla]

Ei koskaan. Molemmilla on jo lapsia edellisestä elämästä, eikä sen vuoksi ole pakottavaa tarvetta yhteisiä hankkia. Olemme onnellisia näinkin.

 

[Sonja]

Silloin kun se molemmille sopii hyvin.
Meillä eka yhteisen laskettu aika oli ennen kuin vuotta oli edes kulunut kun tapasimme.
Ei välttämättä helppoin ratkaisu, mutta meille sopiva.

 

[kiko]

Moro . Mä tapasin mun uuden miehen 18.3-05 ja yhteinen lapsi synty 16.2.06 Ennestään mul oli jo 3 lasta 9v 6v.3v . Miehel ei ollu lapsia ennestään. Tenavat hyväksy uuden miehen hyvin, meil on ihana perhe. Mies ottaa kaikki lapset tasapuolisesti huomioon. Ollaan onnellisesti naimisissa oltu 8.10-05.

 

[onnellinen]

Tapasimme keväällä-05,muutimme yhteen syksyllä-05, tulin raskaaksi siitä n. 3 kk kuluttua, meni kesken, uusi raskaus n. 7 kk yhteen muuton jälkeen. Nyt onnellisesti raskaus puolessa välissä. Minulla ennestään kaksi yli 10 v lasta, miehellä ei yhtään. Jos olisin vähän nuorempi, olisin itsekkäästi nauttinut uudesta elämästäni ilman vauvaa. Mutta kun 40 v vastassa muutaman vuoden päästä, halusimme vauvan mahd.pian, ehkäpä vielä ehtisimme saada toisenkin.

 

[mima]

\

Tapasimme keväällä-05,muutimme yhteen syksyllä-05, tulin raskaaksi siitä n. 3 kk kuluttua, meni kesken, uusi raskaus n. 7 kk yhteen muuton jälkeen. Nyt onnellisesti raskaus puolessa välissä. Minulla ennestään kaksi yli 10 v lasta, miehellä ei yhtään. Jos olisin vähän nuorempi, olisin itsekkäästi nauttinut uudesta elämästäni ilman vauvaa. Mutta kun 40 v vastassa muutaman vuoden päästä, halusimme vauvan mahd.pian, ehkäpä vielä ehtisimme saada toisenkin.

Enemmän kuin tuttu tilanne sinulla...minulla kaksi yli 10vee lasta, ikää minulla 41v. Uusio"mieheeni" tutustuin viime tammikuussa mutta varsinainen suhde alkoi vasta huhtikuussa, emme virallisesti asu vielä yhdessä mutta käytännössä lähes...Perheemme, tilanteemme ja onnemme on ihan täydellistä. Nyt pitäisi yrittää perheenlisäystä eli käydään kilpajuoksua iän kanssa: muuten voisikin odottaa...onkohan liian aikaista???