T
Tunneihminen
Vieras
Toivoisin teiltä kaikilta arvon Elliläiset rehellisiä ja rakentavia vastauksia tilanteeseeni. en viitsi kirjoittaa mitään romaania asiasta, mutta kirjoitan kuitenkin lyhyesti tärkeimmät suhteemme tapahtumat ja niiden syyt:
Olen 28v mies ja vaimoni on 26v. Olemme olleet naimisissa 6 vuotta ja yhteensä seurustelleet 7 vuotta. Meillä on kaksi lasta. Viime vuosina suhteessamme on kuitenkin ollut paljon alamäkiä ja kriisejä ja olenkin ollut monesti se osapuoli , joka on halunnut erota. Syynä on ollut useat arkiset parisuhteen asiat/ongelmat. Olemme kyllä käyneet parisuhdeterapiassa ja olemme myös muutaman kerran rakastuneet uudelleen eli paljon upeita hetkiä on avioliittomme aikana ollut. Viime puolivuotinen on kuitenkin ollut vaikein ja sen alussa suostuinkin viimeisen kerran parisuhdeneuvojalle; kävimme tammi-helmikuussa monesti siellä jolloin päätin tulla vastaan useissa asioissa liittyen parisuhteeseemme. Tämä ei kuitenkaan korjannut mitään, vaan asiat liukuivat yhä pahemmiksi ja pahemmiksi. Sorruin haukkumiseen, en kunnioittanut vaimoani, olin kylmä ja tunteeton (nämä kaikki katkeruudesta), ja vaimoni rupesi käymään kavereidensa kanssa ulkona. Menin kokoajan pidemmälle ja pidemmälle, koska pidin tätä viimeisenä keinona saada vaimoni ymmärtämään ettei kaikki vika ole minussa, mutta vaimoni kävi ulkona vaan enemmän ja enemmän (pahimmillaan 3 kertaa viikossa). Ero konkretisoitui pari kuukautta sitten kun vaimoni sai uuden asunnon. Maailmani romahti täydellisesti 3 viikkoa sitten kun sain selville että vaimoni on pettänyt minua viime huhtikuussa.
Olen aina ollut uskollinen vaimolleni ja vaimoni tietää että uskollisuus on minulle tärkeimpiä asioita suhteessa (kiitos ex-tyttöystäväni melko kiduttavan suhteemme...). silti näin tapahtui, ja vieläpä suunnitelmallisesti, ei siis mitenkään "sekoilun" seurauksena. Minä kuolin sinä hetkenä kuin sain tietää tästä ja sen jälkeinen viikko oli puhdasta helvettiä minulle. Vaimoni hairahtui bilettämiseen aivan totaalisesti, ja jopa tämän hetken jälkeenkin hän hymähtelee/virnuilee kun puhumme asiasta. Hän jopa sanoi seuraavana päivänä minulle että tahtoisi kokeilla muiden miesten kanssa seksiä.
Vaimoni oli (ymmärrettävästä syystä!) todella yllättynyt reaktiooni pettämiseen, sillä hän luuli ettei minulla todellakaan ollut tunteita jäljellä kuten olin väittänyt. Kerroin vaimolle totuuden, että hän ja perheemme on tärkeintä minulle.
Arvostan ja ihailen vaimoani ja hän on todella kaunis. Seksielämämme on aivan mahtavaa, olemme molemmat seksuaalisesti todella aktiivisia. Tiedän sisimmässäni, että tahdon viettää vaimoni ja perheeni kanssa lopun elämäni. Näin olen ymmärtänyt myös vaimoni ajattelevan, mutta en enää.
Vaikka muutimme 2 viikkoa sitten konkreettisesti erilleen, olemme olleet lähes kaikki yöt yhdessä. Nämä viime viikkoiset ovat olleet kuitenkin vaikeita, ehkä siksi että olen nyt todella herkällä päällä. Toivon kosketusta, huomiota ja arvostusta. Olen antanut myös sitä mutta en saanut niin paljoa kuin toivonut. Narahdin jopa seksiin kolmantena päivänä kun vaimo vonkusi vaikka piti olla harrastamatta pitkän aikaa
. Hän on tekstaillut että toivottavasti selvitään ja että hän ei tiedä mitä tehdä ja että häntä ahdistaa välillä.
Tiedän, että olette sitä mieltä että ansaitsin tämän. Itse olen sitä mieltä että vaimoni ei ansainnut sitä millainen olin ja minä en ansainnut sitä helvettiä jonka koin.
Olenko ihan ääliö kun haluan jatkaa? Olen todella rakastunut, ja olen jo vannonut sisimmässäni etten enää tietenkään kohtele vaimoa niin. ennen kaikkea en pidä häntä enää itsestäänselvyytenä; päin vastoin olen aika mustasukkainen kokoajan koska hänellä on niin paljon kysyntää. Tahtoisin saada vaimoni rakastumaan minuun, onko se edes mahdollista ja jos on niin miten? Tämä on minun toinen pitkä suhde, mutta vaimolleni olen ensimmäinen. Vaimoni oli myös tavatessamme neitsyt, joten hän ei ole (toivottavasti) paljoa muita kokeillut.
en hae tällä kirjoittamisella itsesääliä enkä seläntaputuksia. Saa haukkua ihan vapaasti jos siltä tuntuu. Toivon kuitenkin savani rehellisiä ja rakentavia vastauksia, sillä ne ovat nyt kaikkein tärkeintä. Minulla ei ole oikein ketään jonka kanssa puhua näistä asioista...
Kiitos ja kumarrus etukäteen vastauksista ja neuvoista.
Olen 28v mies ja vaimoni on 26v. Olemme olleet naimisissa 6 vuotta ja yhteensä seurustelleet 7 vuotta. Meillä on kaksi lasta. Viime vuosina suhteessamme on kuitenkin ollut paljon alamäkiä ja kriisejä ja olenkin ollut monesti se osapuoli , joka on halunnut erota. Syynä on ollut useat arkiset parisuhteen asiat/ongelmat. Olemme kyllä käyneet parisuhdeterapiassa ja olemme myös muutaman kerran rakastuneet uudelleen eli paljon upeita hetkiä on avioliittomme aikana ollut. Viime puolivuotinen on kuitenkin ollut vaikein ja sen alussa suostuinkin viimeisen kerran parisuhdeneuvojalle; kävimme tammi-helmikuussa monesti siellä jolloin päätin tulla vastaan useissa asioissa liittyen parisuhteeseemme. Tämä ei kuitenkaan korjannut mitään, vaan asiat liukuivat yhä pahemmiksi ja pahemmiksi. Sorruin haukkumiseen, en kunnioittanut vaimoani, olin kylmä ja tunteeton (nämä kaikki katkeruudesta), ja vaimoni rupesi käymään kavereidensa kanssa ulkona. Menin kokoajan pidemmälle ja pidemmälle, koska pidin tätä viimeisenä keinona saada vaimoni ymmärtämään ettei kaikki vika ole minussa, mutta vaimoni kävi ulkona vaan enemmän ja enemmän (pahimmillaan 3 kertaa viikossa). Ero konkretisoitui pari kuukautta sitten kun vaimoni sai uuden asunnon. Maailmani romahti täydellisesti 3 viikkoa sitten kun sain selville että vaimoni on pettänyt minua viime huhtikuussa.
Olen aina ollut uskollinen vaimolleni ja vaimoni tietää että uskollisuus on minulle tärkeimpiä asioita suhteessa (kiitos ex-tyttöystäväni melko kiduttavan suhteemme...). silti näin tapahtui, ja vieläpä suunnitelmallisesti, ei siis mitenkään "sekoilun" seurauksena. Minä kuolin sinä hetkenä kuin sain tietää tästä ja sen jälkeinen viikko oli puhdasta helvettiä minulle. Vaimoni hairahtui bilettämiseen aivan totaalisesti, ja jopa tämän hetken jälkeenkin hän hymähtelee/virnuilee kun puhumme asiasta. Hän jopa sanoi seuraavana päivänä minulle että tahtoisi kokeilla muiden miesten kanssa seksiä.
Vaimoni oli (ymmärrettävästä syystä!) todella yllättynyt reaktiooni pettämiseen, sillä hän luuli ettei minulla todellakaan ollut tunteita jäljellä kuten olin väittänyt. Kerroin vaimolle totuuden, että hän ja perheemme on tärkeintä minulle.
Arvostan ja ihailen vaimoani ja hän on todella kaunis. Seksielämämme on aivan mahtavaa, olemme molemmat seksuaalisesti todella aktiivisia. Tiedän sisimmässäni, että tahdon viettää vaimoni ja perheeni kanssa lopun elämäni. Näin olen ymmärtänyt myös vaimoni ajattelevan, mutta en enää.
Vaikka muutimme 2 viikkoa sitten konkreettisesti erilleen, olemme olleet lähes kaikki yöt yhdessä. Nämä viime viikkoiset ovat olleet kuitenkin vaikeita, ehkä siksi että olen nyt todella herkällä päällä. Toivon kosketusta, huomiota ja arvostusta. Olen antanut myös sitä mutta en saanut niin paljoa kuin toivonut. Narahdin jopa seksiin kolmantena päivänä kun vaimo vonkusi vaikka piti olla harrastamatta pitkän aikaa
. Hän on tekstaillut että toivottavasti selvitään ja että hän ei tiedä mitä tehdä ja että häntä ahdistaa välillä.Tiedän, että olette sitä mieltä että ansaitsin tämän. Itse olen sitä mieltä että vaimoni ei ansainnut sitä millainen olin ja minä en ansainnut sitä helvettiä jonka koin.
Olenko ihan ääliö kun haluan jatkaa? Olen todella rakastunut, ja olen jo vannonut sisimmässäni etten enää tietenkään kohtele vaimoa niin. ennen kaikkea en pidä häntä enää itsestäänselvyytenä; päin vastoin olen aika mustasukkainen kokoajan koska hänellä on niin paljon kysyntää. Tahtoisin saada vaimoni rakastumaan minuun, onko se edes mahdollista ja jos on niin miten? Tämä on minun toinen pitkä suhde, mutta vaimolleni olen ensimmäinen. Vaimoni oli myös tavatessamme neitsyt, joten hän ei ole (toivottavasti) paljoa muita kokeillut.
en hae tällä kirjoittamisella itsesääliä enkä seläntaputuksia. Saa haukkua ihan vapaasti jos siltä tuntuu. Toivon kuitenkin savani rehellisiä ja rakentavia vastauksia, sillä ne ovat nyt kaikkein tärkeintä. Minulla ei ole oikein ketään jonka kanssa puhua näistä asioista...
Kiitos ja kumarrus etukäteen vastauksista ja neuvoista.
