Meillä oli viime kesänä tilanne, että asuttiin neljä kuukautta muualla koko perhe, monta sataa kilometriä kodista. Poika oli hieman vanhempi kuin teidän lapsenne ja suhtautui tilanteeseen aika huonosti. Ensin kaikki oli ihan hyvin, poika oli innoissaan uudesta paikasta ja uusista jutuista ja sitten alkoikin vaikeudet.Poika oli kiukkuinen, takertuvainen, arka ja rauhaton, ei ollenkaan oma itsensä. Monta kuukautta kesti kotiin paluunkin jälkeen, ennen kuin tilanne normalisoitui. Juuri kun alkoi tottua uuteen paikkaan, niin sitten lähdettiinkin jo pois ja kotona oli taas tottuminen uudelleen kaikkeen. Olin itse vielä aivan viimeisilläni raskaana, joten tuli vielä pikkuvelikin perheeseen vähän koko homman jälkeen. Poika on vieläkin todella hassu aina välillä, pelkää kovasti, että äiti tai isä lähtee pois ja esim. vetää kamalat itkukohtaukset aina isän lähtiessä töihin. Tätä ei ollut ennen muuttoa, voi tietty kuulua ikäänkin. Itki välillä uudessa paikassa koti-ikävää ja huusi epätoivoisesti "kotiin, kotiin, kotiin". Ja äidin sydän särkyi, kun mitenkään ei voinut toista auttaa. Nyt välillä kaipailee sinne toiseen paikkaan, etenkin kiukutellessaan.
Sinuna antaisin lapsen ensin tutustua uuteen paikkaan ja sitten vasta siirtäisin omaan huoneeseen. Toiset pienet eivät niin paljoa reagoi muutoksiin, mutta toisille se on todella vaikeaa. Alku voi olla vaikeaa, mutta kyllä se siitä ajan kuluessa helpottuu. Kaverini muutti hieman yli vuoden ikäisen kanssa ulkomaille ja heillä kaikki sujui ihan hienosti, vaikka lapsi aloitti samalla päiväkodissakin.
