Miten pitäisi toimia:annoin taaperon raivota sängyssä ainakin 10min..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miiiiii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

miiiiii

Vieras
Taapero suuttui jo kahdeksan aikaan illalla, kun en antanut hänen ajaa takaa plasto-mopolla koiraa. itki ja raivosi. koko ajan uhmasi ja halusi tehdä jotain kiellettyä, esim. laittaa uunin päälle, paiskoi jääkaapin ovea.. ym..

yritin lukea kirjaa, vähäksi aikaa lapsi rauhoittuikin mutta kohta alkoi taas. sitten annoin iltapalaa mutta lapsi ei suostunut syömään, raivosi ja raivosi vaikka annoin vaihtoehtoja mitä syödä.

lopulta kannoin raivoavan lapsen sänkyynsä. huusi siellä 10 min ja nukahti. sanoin ennen sänkyyn laittoa, että nyt olet niin väsynyt varmasti että menet nukkumaan.

kuitenkin nyt on paha omatunto, kun jätin lapsen yksinään huutamaan. miten pitäisi toimia? pitääkö aina vaan lohduttaa, silloinkin kun se ei auta yhtään?
 
kun en antanut hänen ajaa takaa plasto-mopolla koiraa.

Neuvoa en osaa, mutta rupes vähän hymyilyttämään tuo lause :) Meillä poika ajaa kävelytuolilla koiraa takaa, ja ihan tiedostaa että niin ei saa tehdä. Hirmu kyyninen nauru ja sitten koiran perään. Siksipä meillä on lähes aina kävelytuolikielto.

Mutta miksi lohduttamaan, mikäli lapsi tekee jotain kiellettyä?
 
En nyt varmaan ymmärtänyt koko ongelmaa. Yks 10 minuuttia sinne tai tänne. Kun nyt opetat lapselle, että raivoaminen ei tuota tulosta niin se ei siitä kasvakkaan, mutta jos oot lohduttamassa niin kohta ne raivarit kestääkin hippasen pidempään. Oikein teit.
 
Kuulostaa hieman meidän jäpikän käytökseltä, sittemmin olemmekin kaikki oppineet, että kun häneen iskee kiukku on hänet parempi viedä omiin oloihinsa rauhottumaan ja miettimään käytöstään. Tai siis poika osaa jo itsekin hakea paikan jossa voi hetken kiukutella ja tulee sitten yleensä ihan hyväntuulisena takaisin.

Niin ja juu ei meillä ainakaan lohduteta jos toinen käyttäytyy huonosti.
 
Mutta kun aina sanotaan, että "lasta ei saa jättää vaikeiden tunteiden kanssa yksin".. ja raivohan on vaikea tunne. Mutta kun tosiaan jo yritin rauhoittaa lasta mm. syömään iltapalaa ja lapsi vaan huusi, kiukutteli, ei suostunut ottamaan mitään jne, niin en tiedä mitä muuta olisin voinut tehdä kuin viedä sänkyyn? Tai toki olis voinut antaa vaikka karkkia, niin lapsi olisi rauhoittunut, mutta sitten se oppis, että raivoamalla ja kiukkuamalla saa karkkia
 
Mä olisin varmaan jäänyt sinne sängyn viereen koska meillä nukutetaan lapset(eivät siis nukahda yksinään). Mutta ei minusta tuossa nyt mitään kauheaa ollut, tais olla väsynyt ja uhmakas taapero kyseessä. :)
 
Riippuu ihan kasvattajasta teitkö oikein vai väärin.

Mun kasvatusmetodien mukaan teit ihan oikein. Mä en kyllä tarjoile eri vaihtoehtoja iltapalaksi jos ei suostu syömään... (kotinatsi? ;)) Apinaraivarin iskiessä ei meidän esikoista kannata alkaa heti lohduttamaan vaan saa raivota rauhassa kiukkuaan ennenkuin menen edes juttelemaan. Lohduttelu pahimman kiukun ollessa päällä vaan provosoi. Kiukku kestää hetken ja kohta sovitaan ja halataan. Osaa pyytää käytöstään anteeksi ja jutellaan läpi kaikki mikä johti kiukutteluun.
 
Muuten teit oikein mutta taaperon ei anneta itse valita syömisiään! Ole aikuisjohtoinen ja päätä.
Se luoo taaaperollesi turvallisen tunteen että äiti tai isä päättää.
Voisit kokeilla rauhoittaa sylissä tukevassa otteessa ja puhua rauhallisesti.
Kestä kestä ja vielä kestä ne kiukun puuskat, se palkitsee lopussa kun luottamus kasvaa- Kyllä äiti jaksaa ottaa vastaan mun kaikki tunne purkaukset. Saatte vielä hyvän vuorovaikutuksen.
Sanoita tunteet- Nyt olet hyvin vihainen ymmärrän sen koska et saa jahdata koiraa.
 
Ei saa tietysti jättää aivan yksin.

Meillä käytettiin aiemmin jotain sen tapaista että, "äiti tietää, että sinä olet vihainen koska, et saa jahdata koiraa mutta se on kiellettyä koska koiraan voi sattua. Nyt rauhoitut täällä ja tulet sitten muiden luokse." Kun jäbä oli rauhoittunut asiasta puhuttiin jos tarvetta oli. Toisaalta jos hän kieltäytyi esim hampaiden pesusta niin tuota jälkikeskustelua ei käyty koska hän tiesi/tietää, että niin tehdään ilman sen kummempia seremonioita.
 
Meillä tuo on aika normi-käytäntö, joskin raivoamiset harvoin osuu nukkumaanmenoaikaan. Meidän pojalla on uhma, ikää 2v9kk, ja usein kilahtelee niin älyttömistä asioista niin pahasti, ettei mikään järkipuhe tehoa. Annan yleensä muutaman mahdollisuuden rauhoittua ja lopettaa turha kitinä, ja jos marina jatkuu, niin seuraava etappi on sitten oma sänky. Ja sieltä ei pois tulla ennenkuin on rauhoituttu.
Käytän tätä siis vain ja ainoastaan silloin, kun raivonpurkaukset ovat silkkaa kiukuttelua ja johtuvat tottelemattomuudesta.
 
kuulostaa normaalilta lapsiperhe elämältä, suuttuminen pikkuasiasta ym. Ainoa joka minun korvaan kalahtaa on se, että tarjosit eri vaihtoehtoja iltapalaksi, en tiedä miten todellisuudessa tilanne on ollut, mutta valmiiksi suuttunut lapsi ei kyllä paljon valintoja osaa tehdä ja joskus lapsille tuo turvallisuutta kun vain sanoo että nyt tehdään näin/syödään sitä. meilläkin kyllä lapsi saa valita aamu ja iltapalan itse (leipää vai mysliä pääasiassa)
 
Komppaan kojoottia - eli muutama mahdollisuus annetaan ennen rangaistusta. Jos tottelemattomuus siitä huolimatta jatkuu tai yltyy hillittömään raivoamiseen päädytään sanktioon. Väkisin sylissäpitäminen meillä vaan pitkittää huutoa. Enimmät kiukut karjutaan esim. omassa huoneessa ja jutellaan vasta kun on rauhoituttu.
 
Meillä ei anneta vaihtoehtoja - sitä syödään mitä on tarjolla, sitten saa valita kun itse osaa tehdä siihen asti syödään koko porukka samat sapuskat.

Ja yks että jos tekee jotain kiellettyä ja kiellosta suuttuu/alkaa huutaan niin meillä jätetään huomiotta. Kun on rauhottunu saa sitten halia ja syliä niin paljon kuin tahtoo. Tietysti jos näyttää että hakkaa siskoaan tai on vaaraksi itselleen/muille niin otetaan tiukkaan syliin. Mutta huutavana ei laiteta meillä nukkumaan - en halua että uni tulee pahanmielen päälle, ensin huudetaan huudot/ rauhoitutaan ja sitten vasta nukkumaan. Kiukun jälkeen oon yleensä jääny seuraksikin jos vielä kyyneleet valuu tai nyyhkyttää...
 

Yhteistyössä