Miten pitäisi toimia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kamala äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kamala äiti

Vieras
Meillä 2-vuotias kotona joka ei tykkää yhtään esim. pukemisesta. Aamulla hoitoon vietäessä koittaa mennä karkuun, sylissä rimpuilee jne. Haluaisi pukea itse, mutta kiireessä en voi antaa kun pakko saada nopeesti valmiiksi. Tähän olen ratkaisuksi keksinyt että pidän tiukasti sylissä niin ettei lapsi pääse juurikaan liikkumaan siinä, ei siitä yhtään tykkää ja huutaa naama punaisena. Sitten kyllä rauhoittuu, mutta tuntuu tosi inhottavalta tehdä niin. En keksi muutakaan keinoa miten toimia. Jossain vaiheessa jo lopetti moisen, mutta nyt on aloittanut sen taas. Olisiko jotain muuta vinkkiä miten lapsen saisi toimimaan toivotulla tavalla/ olemaan rimpuilematta?

Toinen ongelma on kaupassa käynti. Lapsi ei jaksa enää kauaa rattaissa istuskella, mutta kun pääsee rattaista pois niin juoksee kuin päätön kana paikasta toiseen eikä tottele mitään. Jos otan kädestä kiini alkaa kauhea huuto ja jalat menevät "makarooniksi" :( Miten saan hänet kävelemään/ käyttäytymään kiltisti? Olen koittanut jopa pelottelua (että eksyy tai loukkaa), lahjontaa jne. mutta mikään ei unnu toimivan. Alkaa olla oma mielikuvitus käytetty joten ideoita kaivataan.
 
Kuulostaa ihan normaalilta 2-vuotiaalta.

Meillä samanmoinen, joka kiukuttelee joskus pukiessa ja kiipeää rattaista ja pulkastakin pois.

Vaatteet vaan päälle, joskus sitten vaikka väkisin. Lapsi oppii kyllä, ettei huuto asiaa muuta.

Kaupassa käytän autokärryjä. Jos rattaissa on turvavyö niin sillä sitten vain kiinni.
 
No tuohon ensimmäiseen en osaa sanoa oikein mitään uutta. Itse puen vaan pienestä rimpulusta (yleensä rauhoittuu aika äkkiä) huolimatta.

Mutta tuo kakkosjuttu. Kaupassa käynnin kanssa olen tehnyt aina niin, että jos on juoksenneltu, niin olen sanonut, että joutuu kärryyn. Ja jos on vielä juoksennellut, niin sitten on joutunut. Ei ole kumpikaan (kohta 4 & 2) isommin juoksennellut enää pitkään aikaan. Vielä saattaa pientä metakkaa nousta autokärryvuoroista, mutta se on ääntä vaan.
 
Tutulta kuulostaa. Kotona puen pakolla, jos ei muuten suju. Toki ensin yritetään aina hyvässä hengessä :) Kaupassa en todellakaan tuon kanssa voi käydä kahdestaan muutakuin hakemassa yhden maitopurkin tms. Eli mies vahtii lapsia kotona tai on mukana "pitämässä seuraa ja kuria".

Kai tuo on aika normaalia 2v:n käytöstä, en ole oikein ajatellutkaan, että muuta voisi olla. Joskus lapsi yllättää ja pidempikin ostosreissu menee hyvin (mies mukana). Joskus taas mies on joutunut lähteä kesken pois lapsen kanssa. Meillä on vauva lisäksi, eli siitäkin tulee lisähaastetta :)
 
Meillä on 2vee poika, joka ei tykkää pukemisesta.
Naapuri teki valituksen, koska poika kiljuu aamulla kun pitää pukea.
En mä voi työntekoa sen takia lopettaa, että poika ei tykkää pukemisesta ja kiljuu.
 
Itse pelottelin omat jukurit autojutuilla kun (juuri tuon ikäisenä) ei kädestä pitäminen sujunut ja jalat spagettia.:ashamed: Mutta se lopulta toimi! Ja toki palkitsemista sujuvasta reissusta kannatan ehdottomasti, mikä nyt kenelläkin toimii parhaiten, tarrat, sanallinen kiitos... meidän tienylityspaikka on todella vaarallinen ja siksi kädestä pitäminen on aivan ehdotonta, joka kerta kiitän kovasti kun ylitys sujuu joutuin.
 
Niin ja pukemisesta, niin tuttua! Itse yritän tehdä nuo arkiaamut mahdollisimman helpoiksi, ettei tarvitsi pilata omaa ja lapsen aamua sillä että huudetaan lopulta lasten kanssa kilpaa. Siksi olen (tosin tilanteen mukaan) tehnyt niin että puen molemmat lapset (3½ ja 2½) aamuisin itse, muksut vielä unihiekat silmissä toljottavat aamupiirrettyjä. Pukea osaa itse kyllä molemmat, mutta kiireaamut hiertää. Jotenkin sitä itsekin ajattelen että väsyneenä oli ihanaa kun äiti passasi.
 
Meillä muuten nukutaan päivävaatteissa. Housut lapsi saattaa ottaa pois ihan kuumuuden takia, mutta mitään pyjamia ei erikseen käytetä. Vaatteet vaihdetaan puhtaisiin iltakylvyn yhteydessä tai jos ei joka päivä kylvetä, niin muuten niiden likaantuessa. Eli millään likaisilla vaatteilla ei nukuta kuitenkaan. Onpa yksi pukemisrumba vähemmän.
 
Jos lapsi haluaa pukea itse, niin annat hänelle ulkovaatteet itse puettavaksi jo siinä vaiheessa, kun itse olet vielä alusvaatteisillasi/ vailla aamupesuja. Siinä on sitten lapsella aikaa itse pukea, eikä tule kiire.

Meillä on lapset istuneet kärryssä likemmäs 4veeksi asti, eikä asiasta ole sen enempää neuvoteltu.
 
Meillä kiltisti joko kävelevät tai kärryssä nakottavat muksut saavat onnistuneesta kauppareissusta pienen palkinnon (tämän asian olen selittäny erittäin varmasti ymmärrettävästi ENNEN kuin menemme kauppaan :D) yleensä pienen tikkarin tms.
 
Meillä pukemiseen tepsi tutut laulut ja lorut. Vaatteet laitoin valmiiksi lattialle, sitten lapsi kiinni ja vaatteiden luokse ja nopeasti vaatteet päälle ja pihalle.

Ruokakaupassa meillä 2v. istui ostoskärryissä. Jos ei kaupassa käyminen onnistunut jossain vaiheessa, niin sitten kävin kaupassa iltaisin yksin. Lasta en päästä kaupassa yhtään juoksentelemaan ja kun sen lapset on pienestä pitäen oppineet, niin tietävät kyllä että kaupassa ei josta tai joutuu jäähylle ja tulee kauppakielto.

Kyllä hätä keinot keskii.
 
Meidän lapsi:
-rattaissa jaksaa olla kaupassa max vartin, sitten alkaa kovaan ääneen itkeminen/vinkuminen/kiljuminen, että haluaa pois. Ainakaan minä en pysty keskittymään ostoksiin siinä metelissä.
-ostoskärryjen istuimesta kiipeää pois. Ei todellakaan pysy siinä ilman, että joku aikuinen pitää jaloista kiinni ihan koko ajan.
-autokärryssä viihtyy noin 10min, sitten alkaa sama vinkuminen.

Kaikilla vaan ei ole lehmän hermoja (lapsilla eikä vanhemmilla). Siispä lapsi harvemmin tulee kauppaan ja silloinkin vain, jos mies on mukana. Käy siis kuitenkin jollain tavalla kaupoilla varmaan joka toinen viikko eli ei tuo ihan rutiininpuutettakaan ole. Kerran tässä yllätti ja oli jopa 3-4h ostosreissulla ihan kiltisti. Mutta sama ei toistunut seuraavalla kerralla, meni max vartti ok.
 

Similar threads

Yhteistyössä