Miten pitäs suhtautua? Lapset isällään ja...

[Pohdintaa]

Meillä on siis nyt 3,5v ja 5v lapset.Ollaan erottu 3v sitten lasten isän kanssa.
N. kahden viime vuoden aikana lapset ovat olleet isällään kun löysi uuden vaimon ja halusi lapset luokseen, sitä ennen ei ole hoitanut lapsiaan edes sitä yhtä yötä. Oikeudessa sitten sovittiin, että kahtena viikonloppuna kuussa lapset menevät isänsä luo.
Nyt oli kk tauko kun isä oli lomamatkalla ja isompi lapsista alkoi puhua ettei halua mennä isän luokse, koska isä aina huutaa.
Ei huuda koskaan pienemmälle vaan aina vain hänelle.
Kyselin, että huutaako esim. äitipuoli taikka hänen kohta aikuinen tyttärensä, niin ei.
Vannotti mulle monta kertaa, että mun pitää sanoa isälle ettei huuda enää, koska pelottaa silloin.
Ilmoitti myös ettei halua mennä isälleen, mutta sitten kuitenkin halusi kun hetki koitti.
Miten siis suhtautuisitte asiaan??
Exälläni on todellakin helposti katkeasva pinna ja sitten kyllä pääsee kaikki ärräpäät ilmoille.
Joten ei ole kovin vaikea kuvitella et oikeasti huutais, eikä asia niin paha jos osais sitten asiat aina selvitellä ja jutella lasten kanssa, mutta uskonpa et on vaan aika pelottava ilmestys lapsille tuolloin.
Pitäisikö mun puuttua ja miten asiaan??
Vai kuunnella vielä hetki et miten kaikki taas pitkän tauon jälkeen lähtee sujumaan??
Meillä on aika surkeat välit exän kanssa, joten en edes tiedä miten asian ilmoittaa taikka kysyy, NIIN että siitä olisi jotain hyötyä( pistäis sen miettimään oikeasti et onko huutanu taikka et mitä se huutaminen lapsille aiheuttaa).
Tiedän kyllä et voin töksäyttää sen, mutta en usko et se palvelee nyt itse asiaa kuitenkaan.
Ja lapset on lapsia, eikä niiden jutuista aina tiedä.
Mutta eipä oikein voi antaa asian ollakkaan.
Saa nyt sitten kysellä jos jäi jotain epäselvää asiasta.
En ehkä saa kaikkee sitä kirjotettua mitä tahtoisin sanoa, ja siksi voi olla lievää sekavuutta tekstissäkin!

 

["vieras"]

Lapset osaavat myös manipuloida ja käyttää heikkoja hetkiä hyväksi...ainahan lapset sanovat etteivät halua toiselle vanhemmalle...

 

["Susu"]

En puuttuis, et varmasti haluaisi et isäkään puuttuu sun tyyliin olla lasten kanssa. Mun poika kokee et huudan, vaikka vaan korotan ääntä kun oon vihainen. Jos ei mitään mistään mitään vaaraa ole, en puuttuis.

 

["tuittu"]

Minä kysyisin suoraan ja toivon , että saatte välit paremmiksi, sillä lasten ja asioiden hoitamisen kannalta olisi niin paljon parempi.

Älä anna periksi, vakuuta mies, että huutaminen (vaikka vähäinenkin) ei ole lapselle hyväksi eikä hänkään varmaan halua, että lapsi pelkää. Jos mies ei rupea keskustelemaan, ota yhteyttä perheneuvolaan/sosiaalitoimistoon tai johonkin , että menette yhdessä keskustelemaan ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Että tilanne saadaan haltuun ja poikki jo tässä vaiheessa!

Kaikkea hyvää perheellesi ja toivottavasti saatte asiat selvitettyä!

 

[Champion]

Mä oon kasvanut kodissa jossa isä on ollut otsi kova huutamaan ja äkkipikainen ja äiti taas rauahllinen ja sovitteleva. En mä isän huutamisesta myös pitänyt mut ei siihen kuolekaan.

Luulen et jos menet asiasta sanomaan niin riita vaan tulee. Itse olen myös tosi äkkipikainen luonne ja kun se kukku tulee niin se kans tulee ja huutaminen on helpompi vaihtoehto kun lyöminen. Enkä nyt tarkoita et löisinkään mut jollain tapaa se kiukku on pihalle saatava. Oma poika menee myös samaa rataa mut fiksuna otin yhteyttä perheneuvolaan ja siellä atoivat vinkkejä miten hallita lapsen suuria tunteita ja ne pelaavat omallakin kohdalla. EI ehkä tekisi exällesikään pahaa pienet vihan hallintaopetukset mut ei ole ihan helppoa vihjasta asiasta sille..