Miten suhtautua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja herkkis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

herkkis

Vieras
En tiedä miten suhtautuisin tähän asiaan. Sattuu kyllä...
Käly ilmoitti olevansa raskaana (pitkällä jo) ja oli aika puun takaa tuleva asia. Onnellinen tietty olen mut kade myös kun itse yritetty seuraava lähes vuosi taas. No ei tää ole se asia mikä niin sattuu vaan se mitä käly sanoi. Meillä on maatila joka ostettiin 3v sitten appivanhemmiltani. He auttavat vielä paljon tilalla MUTTA aivan omasta tahdostaan/halustaan. Kälyn kommentti taas meidän vauvatoiveisiin oli et oletko miettinyt miten äiti ja isä jaksaa tuossa teidän hullunmyllyssä!? Mä en koskaan ole arvostellut heidän eloaan ja hän kehtas taas noin sanoa. Saman kuulin kun viimeksi ilmoitin olevani raskaana :( Anoppia en juuri koskaan pyydä lapsenvahsiksi kun auttaa aivan tarpeeksi jo muuten....kälyllä hoitaa jatkuvaan lapsia ja auttaa muutenkin...
Musta toi oli aika ilkeesti sanottu ja arvosteltu. Pärjättäs ilman appivanhemien apuakin mut eihän me voida niitä pakottaa poiskaan jos itse haluavat auttaa kun ikänsä tottuneet tekemään hommia...Muita tuntuu häiritsevän enemmän tää asia.
Itkuksi meni mulla ja ei tee mieli kälyä nähdä. Tietty sattuu toi niiden raskaus kun en ymmärrä tota et puhutaan toista ja tarkoitetaan toista. Itse puhun kavereilleni niin ilot kuin surutkin ja pidin kälyä kaverinani :( Ylireakoinko?
 
osittain varmaan ylireagoit mut toisaalta eihän se ole sun vika jos auttavat. sano ettette pyydä apua että ulevat itse ja että lastenhoitoon ette ole tarvinnut apua. varmaan kannattaa pitää matalaa profiilia jos oot kateelline raskaudesta niin ei tuu kommunikoinnista mitään..
 
^niin ei nyt oikein teekkään mieli nähdä. En kade sillai raskaudesta, vauvat sukuun on ihania, kade siitä "helppoudesta" ja siitä loukkaantunut etten edes tienny heidän haluavan lisää lapsia vielä...
 

Yhteistyössä