P
Pulassa & kyllästynyt
Vieras
Alan olla jo todella huolestunut 5 v lapsemme käytöksestä kun vertaa muihin saman ikäisiin. Juu tiedän, että ei saisi vertailla mutta väkisinkin tulee verrattua. Lapsi aloitti päiväkodissa 2 vuotiaana ja edelleen aamuisin menee ikuisuus päiväkodilla kun lapsi piiloutuu minun selän taakse ovella, eteisessä hänet on nostettava tuolille istumaan, että saan kengät pois, kannettava toiseen eteiseen jossa lapsi heittäytyy veltoksi ja on hankala riisua hänet. Omatoimisuutta on turha odottaa koska sitten joko lapsi jää makaamaan lattialle tai ryömii penkin alle piiloon. Seuraavaksi kannan lapsen vessaan käsipesulle ja yleensä tässä kohtaa lapsi rimpuilee ja koittaa ryömiä naulakon alle piiloon. Lavuaarin edessä heittöytyy taas veltoksi ja koittaa juosta karkuun. Hakiesa juoksee karkuu, sätkii ja rimpuilee kun kannan portista ulos. Toinen rasittava tilanne on kadulla tai kaupungilla kävellessä. Yhtään ei voi luottaa siihen, että lapsi kävelee vierellä saattaa ykskaks lähteä juoksemaan vastakkaiseen suuntaan, kadulle, johonkin kauppaan sisälle ymv. Tästä syntyy vaaratilanteita kun säntää ilman mitään ennakkovaroitusta ohi ajavien pyörien eteen tai autotielle/ parkkipaikalle. Kaupassa taas tänään meni vähän väliä juoksemiseen vaikka olemme lähteneet ties montako kertaa pois ostamatta mitään kun lapsi ei malta kävellä vaan juoksee kiljuen käytäviä pitkin. Tänään ostimme huomiseksi keksejä ja kun lapsi ei saanut aukaista pakettia kaupan eteisessä jäi sätkimään ja pyörimään kaupan eteisen lattialle kunnes kannoin hänet pois.
Tuntuu, että puheeni on jo hyvin usein yhtä nalkuttamista ja lapsen kytöksen sättimistä. Omiin korviin tämä jatkuva samojen asioiden kertaaminen alkaa kuulostaa jo ärsyttävältä jankkaamiselta ”muista, että kaupassa liikutaan vain kävellen”, ”jos vielä kerrankin juokset viereltä pois kannan loppumatkan” jne. Muistan kyllä antaa positiivistakin palautetta mutta ei sekään tunnu tepsivän. Turhauttaa kerrata samoja asioita joka kerta kun poistumme kodin ulkopuolelle. Ei myöskään ole kiva kuulla päivästä toiseen kun lapsi ei opi päiväkodin sääntöjäkään. Käsipesulle on kannettava, on usein täysin puettava puolesta, lapsi karkailee jatkuvasti sukkasillaan ulos ja ulkona portista kadulle jne.
Tarrataulut tepsivät sen aikaa kun ne ovat käytössä. Mutta heti kun tarrataulukko on täynnä palaa lapsi samaan vanhaan käytökseen. Esim olimme sopineet, että aina kun lapsi kävelee kaupassa vierellä ja odottaa, että saan pakattua (juoksee tässä kohtaa yleensä pättömänä ulos kaupasta) niin saa tarran ja kun on 6 tarraa ostamme jätskit. Tuon 6 kertaa lapsi toimi ohjeiden mukaan mutta kun jätskit oli ansaittu alkoi taas juokseminen ja karkailu.
Tuntuu, että puheeni on jo hyvin usein yhtä nalkuttamista ja lapsen kytöksen sättimistä. Omiin korviin tämä jatkuva samojen asioiden kertaaminen alkaa kuulostaa jo ärsyttävältä jankkaamiselta ”muista, että kaupassa liikutaan vain kävellen”, ”jos vielä kerrankin juokset viereltä pois kannan loppumatkan” jne. Muistan kyllä antaa positiivistakin palautetta mutta ei sekään tunnu tepsivän. Turhauttaa kerrata samoja asioita joka kerta kun poistumme kodin ulkopuolelle. Ei myöskään ole kiva kuulla päivästä toiseen kun lapsi ei opi päiväkodin sääntöjäkään. Käsipesulle on kannettava, on usein täysin puettava puolesta, lapsi karkailee jatkuvasti sukkasillaan ulos ja ulkona portista kadulle jne.
Tarrataulut tepsivät sen aikaa kun ne ovat käytössä. Mutta heti kun tarrataulukko on täynnä palaa lapsi samaan vanhaan käytökseen. Esim olimme sopineet, että aina kun lapsi kävelee kaupassa vierellä ja odottaa, että saan pakattua (juoksee tässä kohtaa yleensä pättömänä ulos kaupasta) niin saa tarran ja kun on 6 tarraa ostamme jätskit. Tuon 6 kertaa lapsi toimi ohjeiden mukaan mutta kun jätskit oli ansaittu alkoi taas juokseminen ja karkailu.
