Miten sanoa ystävälle, että hänen lapsi ei tervetullut kylään?

[hmm]

Aloituksesta kumminkin tuli mieleen pari juttua: Miksi laitoit tarjolle jotain suttaavaa ja miksi et korjannut niitä pois kun kahvi oli juotu? Näin se kamala lapsi ei olisi voinut tuhota koko kämppää ja hakea lisävirtaa...
Sen äiti oli todennäköissesti luullut, että teillä on lapsenkestävä koti ja sitten se ehkä oli niin lamaantunut noloudesta kun se kersa riehui tai sitten sitä alkoi harmittaa, että mitäs olet laittanut valkoista ja kaikki koriste-esineet 2-veen ulottuville...?
...

meillä ainakin jonkun kaverin käydessä kylässä lapsensa kanssa lapset viihtyy siinä kahvipöydässä noin vartin, kunnes leikit kutsuvat. sen sijaan me aikuiset saatetaan jatkaa juttuja pitempäänkin. niin pitkään meillä pysyy tarjottavat pöydässä kun siinä on istujiakin, eikä tämä ole ikinä meidän lapsille ongelmaksi muodostunut, vaan tietävät kyllä, että kerran kun on pöydästä noustu, ei sieltä enää tulla mitään ottamaan.

ja toisekseen: mikä ihme on "lapsenkestävä koti"? meidän koti kestää kyllä lapset, mutta en mä halua huvikseni jynssätä paikkoja vain sen takia, että jotkut eivät osaa käyttäytyä tai haua kunnioittaa meidän kotia. meillä on valkoinen sohva, sekä paljon muutakin, joka ei varmasti sinun mielestäsi lapsiperheen kotiin kuulu, mutten todellakaan ala miettiä sisustustani sen mukaan, ettei joku toinen pidä lapsilleen mitään rajoja. ei mua haittaa, jos lapsi vaikka vahingossa tiputtaa jotain, mutta jos on erikseen kielletty jotain tavaraa ottamasta tai ruokia kuljettamasta, niin silloin ei ole enää kyse mistään "lapsenkestävyydestä".

ps. minulla yksi tuttu myös, joka on sitä mieltä, että on kauhean vaivalloista kyläillä missään, kun hänen lastaan ei olla huomioitu sisustuksen suhteen. kuuloonkaan ei tule se ajatus, että lasta voisi ikinä kieltää tms. tämä samainen lapsi meillä ollessaan repimällä repi olohuoneen verhomme alas (oli silloin 2v). ilmeisesti verhot eivät myöskään kaikkien mielestä siis kuulu lapsiperheen kotiin.

 

[olen tavannut näitä...]

Mun yhden tuttavan lapsi pyyhki suunsa meillä ollessaan suklaakeksien syömisen jälkeen olkkarin vaaleeseen verhoon. Äitinsä vaan naureskeli, että "oletpas hassu" :/

Ja tässä on koko ongelman ydin.

Valitettavasti moni nykyäiti on tämmönen... lasta ei voi komentaa eikä käytöstapoja edellytetä.

 

[miranda]

Lapsenkestävä koti, mitä!!!??? Meillä on alusta pitäen opetettu että kirjahyllyssä tavarat pysyy, sohvaa ei tarvitse levittää ympäri asuntoa, me tehdään yhdessä majoja kotona ja joskus lapset kysyy luvan ja LUVAN kanssa saa sohvan levittää ja tehdä majan mutta itse siivotaan jäljet. Ei 2vuotiaan ole pakko sohvaa levittää ja sotkea koko asuntoa, vihaan tuollaisia mammoja jotka antaa pikku kullannuppujen riehua ku sekopäät.

 

[Olet naurettava]

Onpa surullista luettavaa. 2-vuotias ei enää saa olla lapsi, vaan pitäisi olla jokapaikassa hyvinkäyttäytyvä miniaikuinen. Enkä nyt tarkoita likaisten käsien seinään/sohvaan pyyhkimistä, vaan aivan tuota muuta.

Onneksi mä en ole koskaan ollut niin materian perään, että kotona pitäisi olla paikallaan ja siististi, ettei vaan tule sotkua... Juu meillä on uusi auto, muttei kukaan ole istuimia potkinut. Ei omat eikä vieraat. Ja meidän autossa saa kyllä syödä, tietysti yleensä ruokailut hoidetaan kotona.

Mitään ei täältä mukaansa saa, eikä ne tavarat ole kuin tavaroita. Ne voi korvata uusilla. Suosittelen löysäämään pipoa ja ottamaan välillä rennosti. Se on yllättävän mukavaa.

Kyllä se on vanhempien asia pitää huoli siitä, että omat perheenjäsenet käyttäytyvät asiallisesti niin kotona kuin kodin ulkopuolella.
Hyvät käytöstavat opetellaan jo taaperoiästä. Nyt vapaan kasvatuksen "uhrit" ovat saaneet lapsia ja kasvattavat heistä samanlaisia. Ja toisen omaa pitää osata kunnioittaa, sai uusia tai ei. Myös oman kodin omaisuutta tulee kohdella asiallisesti. Miten muuten oppisi kunnioittamaan muita ja heidän oamisuuttaan? Ja tekstisi jälkeen ymmärrän mikesivät nykyiset kakarat ja nuoret osaa arvostaa sitä mitä heillä on. Kaikki annetaan ilamn edestä, mitään ei vaadita. Eipä ne sitten työelämässä ja armeijassa pärjääkään. Syystä on puolustusvoimat huolissaan! Myös ihmissuhteissa on vaikeuksia noilla nuorilla. Huh.

 

[Peesaan!]

Aloituksesta kumminkin tuli mieleen pari juttua: Miksi laitoit tarjolle jotain suttaavaa ja miksi et korjannut niitä pois kun kahvi oli juotu? Näin se kamala lapsi ei olisi voinut tuhota koko kämppää ja hakea lisävirtaa...
Sen äiti oli todennäköissesti luullut, että teillä on lapsenkestävä koti ja sitten se ehkä oli niin lamaantunut noloudesta kun se kersa riehui tai sitten sitä alkoi harmittaa, että mitäs olet laittanut valkoista ja kaikki koriste-esineet 2-veen ulottuville...?
...

meillä ainakin jonkun kaverin käydessä kylässä lapsensa kanssa lapset viihtyy siinä kahvipöydässä noin vartin, kunnes leikit kutsuvat. sen sijaan me aikuiset saatetaan jatkaa juttuja pitempäänkin. niin pitkään meillä pysyy tarjottavat pöydässä kun siinä on istujiakin, eikä tämä ole ikinä meidän lapsille ongelmaksi muodostunut, vaan tietävät kyllä, että kerran kun on pöydästä noustu, ei sieltä enää tulla mitään ottamaan.


ja toisekseen: mikä ihme on "lapsenkestävä koti"? meidän koti kestää kyllä lapset, mutta en mä halua huvikseni jynssätä paikkoja vain sen takia, että jotkut eivät osaa käyttäytyä tai haua kunnioittaa meidän kotia. meillä on valkoinen sohva, sekä paljon muutakin, joka ei varmasti sinun mielestäsi lapsiperheen kotiin kuulu, mutten todellakaan ala miettiä sisustustani sen mukaan, ettei joku toinen pidä lapsilleen mitään rajoja. ei mua haittaa, jos lapsi vaikka vahingossa tiputtaa jotain, mutta jos on erikseen kielletty jotain tavaraa ottamasta tai ruokia kuljettamasta, niin silloin ei ole enää kyse mistään "lapsenkestävyydestä".

ps. minulla yksi tuttu myös, joka on sitä mieltä, että on kauhean vaivalloista kyläillä missään, kun hänen lastaan ei olla huomioitu sisustuksen suhteen. kuuloonkaan ei tule se ajatus, että lasta voisi ikinä kieltää tms. tämä samainen lapsi meillä ollessaan repimällä repi olohuoneen verhomme alas (oli silloin 2v). ilmeisesti verhot eivät myöskään kaikkien mielestä siis kuulu lapsiperheen kotiin.

Olen niiiin samaa mieltä!

 

[vieras]

Kyllä se on vanhempien asia pitää huoli siitä, että omat perheenjäsenet käyttäytyvät asiallisesti niin kotona kuin kodin ulkopuolella.
Hyvät käytöstavat opetellaan jo taaperoiästä. Nyt vapaan kasvatuksen "uhrit" ovat saaneet lapsia ja kasvattavat heistä samanlaisia. Ja toisen omaa pitää osata kunnioittaa, sai uusia tai ei. Myös oman kodin omaisuutta tulee kohdella asiallisesti. Miten muuten oppisi kunnioittamaan muita ja heidän oamisuuttaan? Ja tekstisi jälkeen ymmärrän mikesivät nykyiset kakarat ja nuoret osaa arvostaa sitä mitä heillä on. Kaikki annetaan ilamn edestä, mitään ei vaadita. Eipä ne sitten työelämässä ja armeijassa pärjääkään. Syystä on puolustusvoimat huolissaan! Myös ihmissuhteissa on vaikeuksia noilla nuorilla. Huh.

Kylläpä meni pahasti metsään mun pointtini sulta! Ei meillä ole mitään vapaata kasvatusta, päinvastoin lapset ovat kohteliaita ja hyväkäytöksisiä. Eivätkä todellakaan saa kaikkea haluamaansa. Eivätkä ole koskaan kylässä mitään rikkoneet tai sotanneet seiniä.

Harmittelin sitä, kun ei ymmärretä ettei se 2 v. osaa olla paikoillaan, tai ei ymmärrä ettei sohvatyynyjä saa heitellä. Äidin tehtävähän se on lastaan komentaa, joten ap:n tapauksessa tuo kaveriäiti ei olisi tervetullut, koska ei osaa lastaan komentaa. Eihän se lapsen vika ole.

 

[juu]

kyllä mä ymmärrän ap.n pointin asiaan, enkä niin kirjaimellisesti ota joka sanaa. meilläkin on vaalean beige sohva, valkoset lankamatot, vaalea sisustus muutenkin, ja kyllä mua ottaa pattiin jos meille tulee vieraita ja ne ei kunnioita talon tapoja. Meidän oma likka on opetettu että pöydässä syödään ja joskus luvan kanssa saa mennä olkkariin syömään esim jäätelöä , pillimehua ym, mutta ei niiden eväiden kanssa juosta ympäri huushollia sotkemassa.
mä sanon kyllä muidenki lapsille että syötkös pöydässä sen esim suklaakeksin jos niiden omat vanhemmat ei mitään sano.

mut siis suosittelisin ap:ta juttelemaan sille äidille, ja voihan asian hoitaa ihan nätistikin vetoomalla vaikka siihen että jos tuutte niin noudatettehan samoja sääntöjä kuin mitä toivot teillä omiesikin noudattavan. jos tämä ei vieraalle käy niin jääköön tulematta.
tälläsen neuvon mä antaisin....

 

[Pörri]

:attn:

 

[yksi vaan]

Ei ole lapsessa vikaa vaan vanhemmissa.

Ei sun ole pakko kutsua heitä kylään, sanot vaan ettei nyt sovi.
Sinuna sanoisin sille äidille mitkä säännöt teillä eikä 2v. lapsille.

 

[johan tästä eilen puhuin!]

Oho! Vieläkö täällä tästä väännetään!

Porttikielto nyt vihdoin sille äidille joka ei lastaan pidä aisoissa!

 

[Tiina]

Meitä on 4 ystävystä. Yhdellä on ihan mahdoton 2-vuotias lapsi. Kun hän oli viimeksi luonamme kylässä, hän mellasti koko ajan ympäri huushollia.

Lapsi juoksi koko ajan pöydässä hakemassa mutusteltavaa, mutta ei istunut paikallaan vaan viiletti asunnossa. Vaikka yritin kuinka sanoa, että meillä on sellainen sääntö, että vain ruokapöydässä ruokaillaan. Omat lapset oli ihan ihmeissään.

No, yllä mainitusta syystä johtuen uusi valkoinen sohva, monet seinät ja ovet oli täynnä suttuisia pieniä kämmenenjälkiä. Onneksi sain ne pyyhittyä pois, mutta kova homma oli.

Lapsi kiipeili sohvan ja tuolien selkä- ja käsinojilla. Heitteli sisustustyynyjä ja muita tavaroita lattialle. Jos kielsin häntä, että olohuoneen sohvan käsinojalla ei saa istua, niin sitten hän istuikin jo takkahuoneen nojatuolin käsinojalla. Äiti ei kieltänyt muksua mistään, kysyi vaan minulta, saako noin tehdä - siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo paiskonut tyynyt pitkin nurkkia. Ja jos kielsin lasta, niin äiti vesitti kieltoni heti sanomalla "ei se mitään, kun sä et tiennyt."

Sanoin, että meillä on lattiatyynyjä lattialla istumista varten, ei tarvi sohvatyynyjä paiskoa lattialle. No, lapsi kasasi tyynyt portaikon eteen ja alkoi hyppiä niille. Sanoin, että niin ei saa tehdä, voi lyödä päänsä. No, sitten hän alkoi juosta eteiskäytävää ja hyppiä siitä tyynyjen päälle.

Leluilla leikkiminen ei tätä lasta jaksanut kiinnostaa kuin hetken.Halusi vaan reuhoa ja hyppiä koko ajan. Ja meillä kun sellaiset on ulkoleikkejä. Ei sisätiloissa kuulu juosta. Ei seiniin kuulu nojailla, jne.

Nyt ystävt haluaisi uudelleen, että kutsun heidät meille, kun meillä mukava koti. Miten sanon tälle yhdelle kaverille, että hänen muksu ei tervetullut, ennen kuin osaa käyttäytyä? Hän vielä yksinhuoltaja eli lastenhoidon järjestäminen ei helppoa.

Selvä provo. En usko, että ystävä haluaisi tulla uudelleen, vaikka niin väität.

 

[vierailija]

minkä okäset lapset ap:llä, jotenkin vois kuvitella, et on vanhempia...
koska vielä 2-vuotias ei osaa kattoa niin tyrmistyneenä ja ihmetellä vieraan lapsen käytöstä!!

 

[vieras]

Itse olen hoitanut vastaavat tilanteet näin:

* mieluiten näen "täystuhojen" äitejä ilman lapsia
* jos nähdään lasten kanssa, emme näe koskaan meidän kotona
* joskus saatan ottaa pelkän lapsen (jos kyse sisaruksista, niin silti vain yhden kerrallaan) - yllättävää kyllä, ilman äitiä ja sisaruksia, nämä "täystuhot" käyttäytyvät ihan tosi kivasti, ei tarvitse komentaa

Nämä "säännöt" saavat aikaan sen, että oikeastaan kaikkien kanssa voi olla ihan mukavaa Jaa suurimman osan lapsiperheistä voi siis kutsua ihan rauhassa kylään, mutta aina mahtuu muutama poikkeus joukkoon.

 

[Vieras]

Porttikielto 2-vuotiaalle
Eikä meidän lapset edes riehu, mutta heille on kyllä tehty selväksi että kaikilla lapsella on omat sääntönsä ja vaikka jonkun muun lapsi potkisi telkkaria niin se ei tarkoita että omani menisivät heti perässä sitä potkimaan tai se olis epäreilua kun eivät saa niin tehdä Ehkä sitä vois jutella sille äidille eikä kostaa lapselle.

olen antanut monille riehujille (varsinkin niille joiden äidit ei komenna) porttikieltoja 2-vuotiaille ja ihan ala-aste ikäisillekin.

Ei kaikkea tarvitse sietää. Ehkäpä äitikin havahtuisi kasvattamaan kun huomaa ettei oma kullanmuru olekkaan toivottu vieras.

Jokaisessa perheessä on omat säännöt ja niillä mennään kun siellä kyläillään. Eikä tarvitse sohvaa tai sen väriä vaihtaa kun rajattomat riiviöt tulevat kylään.

Valkoinen sohva on ihana !