Miten reagoisit, jos toinen lapsi kertoisi omallesi, ettei joulupukkia ole?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kyselen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kyselen

Vieras
Meidän lapsia ei ole ikinä opetettu uskomaan pukkiin. Ei kyllä olla käsketty sitä muillekaan julistaa. Mutta jostain syystä 4½-vuotias on ottanu nyt asiakseen kysyä aina kun pukkeja näkyy "onko tollakin leikkityyny mahassa, onko tolla joulupukin naamari" jne.

Naapuri kysy kerran saako sen lapset leikkiä meillä vähän aikaa. Annoin luvan. Sitte muksuille oli tullu huoneessa kinaa aiheesta onko joulupukkia olemassa. Ne tuli minulta asiaa kysymään, naapurin tyttö ja omani. Sanoin naapurin tytölle, että sun pitää kysyä tuota äidiltä. Omani vein sivuun ja sanoin, että ne haluaa leikkiä sitä juttua, älä puhu sille enää tästä.

Omat lapset ihmettelee, uskooko joku oikeasti pukkiin. Ja en ole naapurin kanssa tuon käynnin jälkeen puhunut, mutta mahtaneeko olla kovin iloinen. Mut ainakaan itse en rupee lapsille valehtelee, mutta en tosiaan tarkoituksella ole käskeny lastenkaan siitä puhua. Eikä 4v vielä edes muista kauaa, mistä saa puhua ja mistä ei
 
Sanoisin että pysyy hiljaa asiasta ja antaisi muiden uskoa. Kysyttäessä voi kyllä vastata ettei usko, mutta muiden uskomuksia ei tule vähätellä. Oli se sitten uskomista joulupukkiin, enkeleihin tai Jumalaan.

Edit: Luin sitten väärin ja vastasin ajatellen jos oma lapseni olisi sanonut toiselle. Jos joku sanoisi lapselleni että joulupukkia tai muuta olentoa johon hän uskoo ei ole olemassa, niin sanoisin että hänellä on oikeus uskoa mihin haluaa ja niin on hänen kaverillaankin.
 
Viimeksi muokattu:
Jaa,a. Mä olen vähän samoilla linjoilla siinä, että ei kannata sokeasti antaa uskoa johonkin tuollaiseen, mistä voi sitten tulla isokin pettymys aikanaan kun selviää, ettei joulupukkia ole. Minusta se kuulostaa ihan fiksulta, että kukin lapsi kysyköön kotonaan :)
 
Sanoisin ettei sitä oikeasti olekaan, se on sellainen leikki mitä leikitään joulun aikaan, vähän kuin satujuttu.
Silti sitä leikkiä voi mennä, vaikkei oikeasti joulupukkia olisikaan, koska se on vaan hauskaa ja kuuluu jouluun.
 
Tyttöni 7 vee uskoo vielä täysillä joulupukkiin ja minäkin olen sanonut uskovani. Lapsenusko ei ole valehtelua, vaan kiva leikki, joka kestää vain sen lapsuuden ajan. Mielestäni joulusta on kaikki jännitys poissa, jos lapsi ei usko koskaan tonttuihin tai joulupukkiin. Aikuisten joulut on aika tylsiä tavarajuhlia vailla mitään merkitystä. Lapseni myös uskoo Jeesukseen ja haluaa juhlia joulua hänen syntymäpäivänään.
 
Meillä uskotellaan pukkiin koska se nyt sattuu olemaan mullekin todella vahva joulumuisto - pukki siis. Haluan sen siirtää lapsiin.
Yksi päikkykaveri oli meillä, ja tänä intti tytölle, että ei joulupukkia ole.
Hekin multa kysyivät asiaa, ja minä sanoin, että joulupukki on olemassa, jos siihen uskoo - minäkin uskon pukkiin omassa sydämessäni. Hän asuu siellä vuoden ympäri.
Näin ei olis noille kannattanut kertoa noille 4-vuotiaille. Tämän toisen äiti kertoi että hänen lapsensa oli sanonut, että "Kyllä äiti pukki asuu sydämessä"
Minä olin ajatellu että heillä ei pukkiin uskota - äiti oli sitten väenvänkään vääntänyt, että korvatunturilla.
"Jennan äiti sano että sydämessä" Hymyssä suin keskustelimme asiasta. Hyvä keino tuo kysyä kotoa.
 
No meillä pukki on vähän sama kuin muumit, ne on kaikki sellasia hahmoja. Saa niihin uskoa ja onhan pukkia kiva käydä katsomassa, ihan kuin muumeja siellä Naantalissako se oli...? Lahjat kuitenkin on ihan ihmisiltä, vaikka joku joulupukki joskus niitä esim mummolassa saattaa käydä jakamassakin. Pukkejakin on siis monta, siinä missä tonttuja tai niitä muumeja. Lapset myös voivat pukeutua tontuiksi jouluisin.

Näin meillä siis uskotaan ja jos nyt joku tulee mein muksuille sanomaan, ettei joulupukkia ole olemassakaan, voivat he vähän nauraa tuolle, koska johan me cittarissakin nähtiin yksi pukki, ihan ilmi elävänä. ;)
 
Nii'i, mun mielestä on sairasta että jotkut haluaa tietoisesti valehdella lapselleen. Omapahan on sitten asiansa mutta turha raivota jos lapsi jostain saa tietää totuuden.
 
Nii'i, mun mielestä on sairasta että jotkut haluaa tietoisesti valehdella lapselleen. Omapahan on sitten asiansa mutta turha raivota jos lapsi jostain saa tietää totuuden.

Musta on sairasta se että sun mielestä joulupukkiin uskominen on sairasta. Luulisi sunkin maailmasta löytyvän paljon sairaampia juttuja kuin tämä.

Musta on enemmänkin sääli että lapsuus on joissain perheissä tosiasioita toisten perään. Keijuja ei ole, ei joulupukkia jne. Lapsuudessa se ihana taika tulee juuri satujen maailmasta johon ei maailman ikävät asiat ulotu. Kyllä se maailman todellisuus ehtii jokaiselle lapselle paljastua aikanaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Musta on sairasta se että sun mielestä joulupukkiin uskominen on sairasta. Luulisi sunkin maailmasta löytyvän paljon sairaampia juttuja kuin tämä.

Musta on enemmänkin sääli että lapsuus on joissain perheissä tosiasioita toisten perään. Keijuja ei ole, ei joulupukkia jne. Lapsuudessa se ihana taika tulee juuri satujen maailmasta johon ei maailman ikävät asiat ulotu. Kyllä se maailman todellisuus ehtii jokaiselle lapselle paljastua aikanaan.

Juu, onhan se ihanaa kun elää keijumaailmassa. Sitten tuleekin se ikävä tunne kun tajuaa, että keijuja ei hitto vieköön olekaan, maailma onkin tylsä paikka ja vanhemmat valehtelijoita.

Itse ainakin kerron lapsilleni mieluummin, että keijuja ei ole oikeasti, mutta mielikuvitusmaailmassa kyllä.
 
Musta on sairasta se että sun mielestä joulupukkiin uskominen on sairasta. Luulisi sunkin maailmasta löytyvän paljon sairaampia juttuja kuin tämä.

Musta on enemmänkin sääli että lapsuus on joissain perheissä tosiasioita toisten perään. Keijuja ei ole, ei joulupukkia jne. Lapsuudessa se ihana taika tulee juuri satujen maailmasta johon ei maailman ikävät asiat ulotu. Kyllä se maailman todellisuus ehtii jokaiselle lapselle paljastua aikanaan.

Hyvin kirjoitettu, samoissa mietteissä olen.
 
[QUOTE="vieras";25170370]Juu, onhan se ihanaa kun elää keijumaailmassa. Sitten tuleekin se ikävä tunne kun tajuaa, että keijuja ei hitto vieköön olekaan, maailma onkin tylsä paikka ja vanhemmat valehtelijoita.

Itse ainakin kerron lapsilleni mieluummin, että keijuja ei ole oikeasti, mutta mielikuvitusmaailmassa kyllä.[/QUOTE]

Millaista elämää elät? Eikö siihen keijut ja sadut mahdu?
 
[QUOTE="vieras";25170370]Juu, onhan se ihanaa kun elää keijumaailmassa. Sitten tuleekin se ikävä tunne kun tajuaa, että keijuja ei hitto vieköön olekaan, maailma onkin tylsä paikka ja vanhemmat valehtelijoita.

Itse ainakin kerron lapsilleni mieluummin, että keijuja ei ole oikeasti, mutta mielikuvitusmaailmassa kyllä.[/QUOTE]

Lapsi voi uskoa taikaan vaikka vanhemmat sanoisivat että he eivät usko. Voi olla jopa niin että osa lapsista samassa perheessä uskoo ja osa ei. Lapsi voi haluta elää keijumaailmassa vaikka vanhemmat eivät hänelle valehtelisi.

Minä suon lapsilleni oikeuden uskoa joulupukkiin ja keijuihin niin kauan kuin he sitä haluavat.
 
Musta on sairasta se että sun mielestä joulupukkiin uskominen on sairasta. Luulisi sunkin maailmasta löytyvän paljon sairaampia juttuja kuin tämä.

Musta on enemmänkin sääli että lapsuus on joissain perheissä tosiasioita toisten perään. Keijuja ei ole, ei joulupukkia jne. Lapsuudessa se ihana taika tulee juuri satujen maailmasta johon ei maailman ikävät asiat ulotu. Kyllä se maailman todellisuus ehtii jokaiselle lapselle paljastua aikanaan.

Kannattaisi opetella lukemaan. En sanonut että joulupukkiin uskominen on sairasta, vaan LAPSELLE VALEHTELU TIETOISESTI on sairasta. Lapsi saa uskoa mihin haluaa, mutta ei vanhemman kuulu valehdella hänelle asioista ja peitellä totuutta kaikin mahdollisin keinoin.
 
[QUOTE="vieras";25170370]Juu, onhan se ihanaa kun elää keijumaailmassa. Sitten tuleekin se ikävä tunne kun tajuaa, että keijuja ei hitto vieköön olekaan, maailma onkin tylsä paikka ja vanhemmat valehtelijoita.

Itse ainakin kerron lapsilleni mieluummin, että keijuja ei ole oikeasti, mutta mielikuvitusmaailmassa kyllä.[/QUOTE]

Ei se lasta kaada jos keijuja ei ole olemassa. Tai joulupukkia. Kun ikää karttuu niin alkavat ihan itse miettiä asioita ja kysellä. Ja joka tapauksissa lapsen pitää oppia käsittelemään myös pettymyksiä elämässä.

Kerrotko että Jumalaa ei ole olemassa? Koska sitähän ei ole itse asiassa todistettu. En ole itse uskovainen mutta jos nyt ihan viilataan niin mistä sä tiedät onko keijuja olemassa? Tai Jumalaa? Onhan meillä Norjan kruununprinsessakin joka puhuu enkelten kanssa ja hän on vain yksi monista enkeleihin kosketuksissa olevista.

Mun pointti on että antaisin lapsen itse kiinnostua asioista ilman että ohjailen häntä. Jos hän itse on sitä mieltä etä pukkia ei ole niin antaisin hänen uskoa niin. Ja toisinpäin. Mitä me oikeastaan tiedämme tästä maailmasta tarkalleen ottaen. Lapsia pitäisi kannnustaa omaehtoiseen tutkimiseen ja kyselyyn eikä antaa omia totuuksia heille jauhettuina valmiiksi.

On totta että meillä on sanottu että pukki on olemassa. Mutta en pidä sitä uskomusta yllä pakonomaisesti ja huomaan että 5v on alkanut epäillä ihan itse asiaa. On kiva seurata ajatuksenjuoksua vierestä.
 
Kannattaisi opetella lukemaan. En sanonut että joulupukkiin uskominen on sairasta, vaan LAPSELLE VALEHTELU TIETOISESTI on sairasta. Lapsi saa uskoa mihin haluaa, mutta ei vanhemman kuulu valehdella hänelle asioista ja peitellä totuutta kaikin mahdollisin keinoin.

Julistat ennen jokaista satua, että nyt seuraa täyttä valhetta ja perättömiä väittämiä, älä usko? :D

Vai luetaanko teillä satuja?
 
[QUOTE="vieras";25170420]Julistat ennen jokaista satua, että nyt seuraa täyttä valhetta ja perättömiä väittämiä, älä usko? :D

Vai luetaanko teillä satuja?[/QUOTE]

Joulupukki ei ole satua, jos sanotaan että se on olemassa
 

Yhteistyössä