Miten saada ELÄMÄNHALLINTAA????? (avuton kotiäiti tilittää...)

[Nyt Alkaa Uusi Elämä]

Siis musta tuntuu, että mä en saa mitään aikaiseksi. Olen kotona 6kk vauvan kanssa ja mieskin on usein kotona, koska vuorotyössä.

Meillä mies useimmiten tekee ruuan ja käy kaupassa. Mies on myös se, joka toivoo, että paikat pysyisi järjestyksessä ja huomauttaa, että pitäisiköhän siivota. Minä hoidan pyykit ja enemmän lasta, vaikka lastakin mies hoitaa melkeinpä 50%. Minulle jää esim. vaatteiden ostaminen ja muuta pienemmät asiat. Toki minäkin laitan ruokaa ja siivotaan usein suurinpiirtein 50%-50%.

Mutta... mä en siis saa päivän aikana aina edes yöpaitaa vaihdetuksi, kun ei tarvi mennä minnekään. En myöskään saa hiuksia harjattua, hampaita pestyä tai edes asioita hoidettua kuin vasta viime tingassa (esim. laskut, postit). Ulkoilu on ihan mahdotonta (vauva nukkuu joka päivä ulkona parvekkeella) tai mikään harrastaminen (niskat huutaa hoosianna, kun niitäkin pitäisi jumpata). Vauva on 6kk, enkä ole vielä käynyt töissä häntä näyttämässä enkä kutsunut kaikkia halukkaita vauvaa katsomaan. Ja syöminen... syön niin epäterveellisesti, kun ei sekään ole ikinä huvittanut. Joten lihavuus ongelmaa ei ole.

Ja en ole masentunut. En yhtään, vaan hyvin onnellinen. Vauva on helppo, mies on ihana, on kavereita ja ihanat sukulaiset. Olen aina ollut tällainen haahuilija, mutta nyt tuntuu, että tämä vain pahenee.

Nyt toivoisin neuvoja, vinkkejä mitä tahansa oljenkortta, johon tarttua ja saada tämä elämä jotenkin hallintaan! Siis en halua olla enää tällainen vätys! Kova työ edessä, kun aina ollut tällainen, mutta aina voi koittaa muuttua....

 

[..]

ryhdistäydy. laiskahan sä oot etkä mikään haahuilija..

 

[ZäDäM]

Ulkoilua? Taitaa olla raittiin ilman puute. Säännöllinen päivärytmi on aika tärkeitä. Mutta jos ne aiheuttaa ahdistusta ei sitä kannata edes yrittää noudattaa.

Mulle aikoinaan aiheutti ahdistusta se että ei ollut selkeätä päivärytmiä.

 

[kotiäiti]

No, kunhan lapsi tuosta kasvaa ja tulee tarve ulkoilla, niin sinne ulos lähtee silloin helpommin. Totuus on kuitenki, että kotiäitinä aivot on ihan narikassa (ainakin mulla), että kaikkien asioiden hoitaminen on hankalaa. Toisaalta kotonaolo lasten kanssa on elämässä ainoita hetkiä, kun voi rauhassa olla hidas ja saamaton, hosua ehtii, kun lapsi kasvaa ja alkaa päiväkotirumbat ja muut..

 

[vertaistukea]

siis kyllä toi mun korvaan kuulostaisi siltä, että olet jonkun verran masentunut.. Netistä pystyy tehdä suuntaa antava masennustesti: http://xestia.net/testit/bdi.php

 

[vertaistukea]

tai sitten tällänen masennustesti: http://www.tohtori.fi/?page=3459083

 

[Tallu -]

Onko sulla elämässäsi tavoitteita? Ellei, niin miksi ei? Tavoitteiden kautta pääsisit paremmalle tasolle myös tuossa elämänhallinnassa.

 

[m]

olen samaa mieltä tuosta ulkoilusta ja uudesta ja säännöllisestä päivärytmistä.

 

[...]

Mä olisin varmaan ihan samanlainen (ja olinkin ekan kanssa välillä) jos en keksis ittelleni jotain tekemista. Niksi on siinä että sovit jotain tekemistä jokaiselle päivälle.

- lähdet ulkoilemaan jonkun kanssa - kutsut jonkun kahville - käyt jonkun luona käymässä / syömässä. Sit voit tietysti kertoa näille kavereille että sulla on aikaansaamis ongelma joten tapaamisia yms. ei saa perua muuten ne saa tulla sun luokse viivana katsomaan sun harjaamattomia hiuksia!

 

[ap]

No en todellakaan ole masentunut! Sitten mun pitäisi olla ollut masentunut koko mun elämäni. Koska olen aina ollut tällainen...

No tavoitteita ei nyt ole tällä hetkellä, koska olen opiskellut juuri sen ammatin minkä olen halunnutkin ja olen todella kivassa työpaikassa, jossa viihdyn hyvin (nyt tietenkin äitiyslomalla). Ja olen naimisissa unelmien miehen kanssa ja on ihana vauva. Joten ainoa tavoite mitä haluaisin tavoitella on muutto takaisin kotipaikkakunnalle ja omakotitalo.

Laiska olen juu, sen tiedänkin. Mutta jotain tässä tarttis tehdä. Ei jaksa olla näin saamaton. Nytkin on vaikka mitä, mitkä pitäs oikeesti tehdä, mutta ne vaan siirtyy ja siirtyy.

 

[Emma]

siis kyllä toi mun korvaan kuulostaisi siltä, että olet jonkun verran masentunut.. Netistä pystyy tehdä suuntaa antava masennustesti: http://xestia.net/testit/bdi.php

Enemmänkin taitaa olla kyse ap:n persoonasta, ap on juuri tuollainen eikä muuksi muutu ennenkuin oikeasti itse haluaa.

 

[Tallu -]

Mitä tavoitteita sulla on lapsen suhteen? Kai sä haluat hänen kasvavan tietynlaiseksi? Tapahtuuko se itsestään, vai pitäisikö sun tehdä sen eteen jotain? Tarjota hänelle terveellistä ja reipasta elämää ja mallia.

 

[pimu]

minä kanssa sanoisin, että masennus. Ei sitä itse vaan huomaa aina.

 

[vieras]

Nostin sinulle samankaltaisen ketjun.

 

[ap]

Ai minkä ketjun?

No vaikee on saada kavereita lähteen joka päivä mihinkään, kun asuvat tuolla 500 km päässä. Täällä uudessa asuinpaikassa ei oikein tuttuja.

 

[mie]

Jos sinua asia häiritsee, niin sitten vaan ylös ulos ja lenkille. Kohta lapsesi on sen ikäinen että se tulee eteen anyway (esim puistoilu).
Sen sijaan jos olet onnellinen ja tyytyväinen tilanteeseen niin nauti. Loputtomiin tuota haahuilua tuskin voi jatkaa.

Terveisin toinen haahuilija jonka lapset on jo niin isoja ettei enää voi vaan olla

 

[Jaa]

ryhdistäydy. laiskahan sä oot etkä mikään haahuilija..

Samaa mieltä.

 

[Emilyn]

Tuo yöpaita päällä ja hampaat pesemättä kuulostaa jo hieman omituiselta.. entäs lapsen aamutoimet, onko lapsikin ilman aamupesuja ja vaatteiden vaihtoa päivät? Jos, niin lapselle tottakai aamurutiinit ja samaan aikaan hoitaisit omat aamurutiinisikin. Itsestäni tuo jo kuulostaa tosi ahdistavalta, kun aamupesut yms kuuluu jokaiseen aamuun. Siitä sitten alkaa päivän muut touhut, kuitenkin niin että tietyt rutiinit on suht samoihin aikoihin eli ne aamutoimet, ulkoilut, kaupassa käynnit, ruoanlaitot, iltatoimet jne. Näinpä ne tuleekin tehtyä ihan automaattisesti. Esim. tiskit siivotaan jokaisen ruokailun jälkeen keittiöön ja pöytä pyyhitään, astianpesukoneen napsautan iltaisin päälle.

 

[ap]

Siis patalaiskahan mä olenkin! Yritän tässä nyt saada hyvin vinkkejä, miten siitä pääsis eroon.

 

[gab]

Älä ap välitä, toi kuuluu ihan taudinkuvaan kun kotona on pieni vauva. Tunnistan itseni täysin tuosta kuvauksestasi, mä olin just samanlainen esikoisen vauva-aikana. Kunhan aika kuluu, vauva oppii kävelemään ja päivärytmiinne tulee säännöllinen ulkoilu (siis ei nukkuminen ulkona, vaan ihan oikea ap- ja ip-ulkoilu) niin nuo ongelmat häipyvät itsestään.

 

[äiti x 3]

Koita nyt hyvä immeinen piristyä. Minulle ainakin oli kunnia asia tehä kotihommat kun oli kotona lasteni kanssa. Ei mieheni tarvinnut tehdä enää kotona töitä kun oli jo päivän työt tehnyt työpaikallaan. Ruoka odotti pöydässä kun mieheni tuli töistä kotiin. Ilta vietettiin yhdessä perheen kanssa, eikä niin, et mies olisi tehnyt kotihommia ja mä lasikotellut.

Ota tavotteeksi tehdä aamupäivällä tunti ja iltapäivällä toinen tunti kotitöitä.
Et kai vaan notku tietokoneella päivisin ?

 

[Jaa]

Siis patalaiskahan mä olenkin! Yritän tässä nyt saada hyvin vinkkejä, miten siitä pääsis eroon.

Alat vähitellen ottamaan työstä kiinni. Huomaat, että päiväkin on ollut paljon mukavampi, kun on tullut tehtyä hommia. Itsellä, jos on tullut tehtyä vaan pakolliset hommat (ruuat, vaatteiden vaihdot, pyykit ja astiat) tulee illalla turhautunut olo, kun ei oo saanut "mitään" aikaiseksi. Mitä touhukkaampi yleisesti ottaen on, sitä enemmän sitä nauttii siitä pienestä vapaahetkestä tai vapaapäivästä! Tsemiä! Otat vaan itseäs niskasta kiinni

(Miehesikin varmasti huomaa muutoksen ja on tyytyväinen )

 

[siiri]

Ap mä olin just samanlainen. Täysin. Ihan kuin mun kirjoittama juttu!! Ymmärrän sua niin hyvin!!!

 

[ap]

No mun päivätyö on hoitaa lasta kotona, silloin kun mies on töissä. Ei kai se naisen tehtävä ole tehdä kotona kaikkea yksin, vaikka mies onkin töissä. Mun työ on nyt lapsen hoito ja kotityöt tehdään yhdessä. Vaikka mies taitaa tehdä niistäkin enemmän. Ja mies on vuorotyössä, joten pitkillä vapailla eli meillä ei mitään 8-16 työtä miehellä.

Ja silloin kun olen yksin kotona (mies töissä), niin kaikki on hujan hajan. Astiat jää siihen mihin jää, vaatteet pitkin poikin, sänky petaamatta ja tavarat hujan hajan.

Ja muuten, kaiken huipuksi. Kun mä jään kotiin miehen lähtiessä töihin, niin mies on huolehtinut ja tehnyt mulle ruuan jääkaappiin, että senkus lämmitän vaan. Ei varmaan muuten tulis syötyä mitään muuta ku leipää ja jugurttia.

ehkä mies mahdollistaa vielä mun mahdottoman laiskuuden.

 

[ap]

ai olit vai? Mitenkäs ryhdistäydyit?