Miten saada koululainen lopettamaan toisen

["apua"]

lapsen nimittelyn?

Tänään yhden lapsen äiti vain aamusta soitteli ja jutteli siitä, että oma tenavani on kutsunut hänen lastaan haisunäädäksi tai sanonut, että hän haisee.

Sanoin, että tästä juttelen lapsen kanssa illalla ja että tämä toiminta on saatava loppumaan.

Noh pitkin syksyä olen keskustellut ja jutellut lapsen kanssa miten taksikyydissä pitää olla + että toisten lasten kiusoittelun on loputtava, mutta loppua ei tunnu näkyvän - ei millään.

On niin onneton olotila, että miten saada lapsi käyttäytymään nätisti.

( Viime syksynä lapsi kävi tuon ylläolevan lapsen luona leikkimässä ja olin kanssa mukana. Kieltämäti lapsen kodissa perustuoksu on erikoinen, että ei mikään ihme, että haju kulkeutuu vaatteisiinkin mukaan. Mutta ei silti ketään saa kiusata, jos haisee. Lapset vain eivät osaa olla hienotunteisia, vaan saattavat sanoa kaikkea mahdollista ja mahdotonta hyvinkin avoimesti. )

 

["Hömelö"]

Joku rangaistus käyttöön. Viikkoraha/jälkkäri/lauantaipussi/ kyläreissu/tietokoneaikaa pois joka kerta kun lapsi puhuu tuommosta. Rangaistus siis ikätason mukasesti. Asioilla on seurauksensa, se minusta pitää lapselle opettaa pienestä pitäen.

 

[Turbojurpo]

Ihmisen "lopettaminen" on murha, eikä siihen saa yllyttää.

 

["vieras"]

Sopivan kokoinen rangaistus käyttöön. Vaikka juuri sitä peli- tai tietokoneaikaa pois jos on sen tyyppinen lapsi että niistä tykkää.
Ja empatian kautta mä olen lapsille puhunut myös. Yrittänyt siis saada lasta ymmärtämään miltä se haukkuminen toisesta lapsesta tuntuu. Mun toisen lapsen luokalla ilmeni yhden oppilaan syrjimistä johon opettaja mahtavan tarmokkaasti heti puuttui. Puhuin sitten lapselle kotona että mietis miltä se tuntuisi että tulet uuteen kouluun, uusien kavereiden keskelle ja kaikki jättää sut aina yksin. Mietteliääksihän se pienen veti ja ainakin mun lapsen osalta syrjiminen loppui (opettajaltakin tuli viestiä että kivasti alkoi lapsi toista huomioida).

 

[alkuperäinen]

Olen keskustellut tunnejutuista lapsen kanssa. Mutta ei se mitään ole auttant

Palkkio on käytössä mutta silti saattaa kuitenkin kerran viikossa jotain oppilasta kiusoitella taksissa. Eikä ole päivissä mitään eroa toisiin päiviin eli emme kyllä tiedä miksi hän kerran viikossa saattaa käyttäytyä huonosti.

Tosin nyt hän on alkanut puhumaan ilkeämielisiä juttuja ( nähtävästi huomiota hakeakseen) vauvastakin että hän virittää lego-ansoja lattioille, niin että vauva kuolee, kun syö legoja. Kysyin, että miksi haluaisit noin ikävästi tehdä vauvalle? Vastaus on aina sama, vauvan itku ärsyttää häntä. Sanoin, että ei vauva ilkeyttään / tahallaan itke, vaan itku on vauvan puhetta. Tosin aiemmin syksylläkin hän on sanonut tuota samaa, että vauvan itku ärsyttää, mutta ei silloin vielä jutellut tekevänsä jotain ikävää vauvalle.

Tulee mieleen, että eipä noita kahta uskalla kohta enää kahdestaan jättää. Ties' mitä isompi voi vauvalle tehdä. Tähän mennessä isompi on käyttäytynyt ihan nätisti vauvaa kohtaan eikä ole tehnyt hälle mitään ikävää. Siksi olen vain niin luottanut isompaan, että olen vauvan ja isomman uskaltanut hetkiseksi aikaa jättää kahdestaan. Vaan ei kyllä enää uskalla.

 

["vieraana"]

[QUOTE="apua";29206005]l
( Viime syksynä lapsi kävi tuon ylläolevan lapsen luona leikkimässä ja olin kanssa mukana. Kieltämäti lapsen kodissa perustuoksu on erikoinen, että ei mikään ihme, että haju kulkeutuu vaatteisiinkin mukaan. Mutta ei silti ketään saa kiusata, jos haisee. Lapset vain eivät osaa olla hienotunteisia, vaan saattavat sanoa kaikkea mahdollista ja mahdotonta hyvinkin avoimesti. )[/QUOTE]

Vois auttaa, jos ottaisit nyt ihan itsekin kunnolla vastuuta.

On aivan eri sanoa avoimesti, että jossain on kummallinen haju, kuin käyttäytyä alistavasti ja ilkeästi, nimetellen haisunäädäksi ja käyttäen henkistä väkivaltaa.

Sun lapsesi ei ole rehellinen ja avoin, vaan kiusaaja.

Kun olet sen tunnustanut ihan rehellisesti ja avoimesti itsellesi, niin on hyvä lähteä sitten asiaa käsittelemään lapsenkin kanssa.

Usein kannattaa lähteä miettimään sitäkin, että millä tavalla itse puhuu muille ja muista ihmisistä.

 

["vieras"]

Jaa teillä on vauva... Kouluikäiselle vauvan tulo perheeseen on valtavan iso asia. Paha olohan tuolla on ja sen takia oireilee. On mustasukkainen vauvasta ja tekee kaikkensa saadakseen huomiota, muuallakin kuin kotona.

 

[alkuperäinen]

Kyllä olen myöntänyt itselleni, että lapseni on kiusaaja toisia lapsia kohtaan. Ja se ei tunnu itsestä tietenkään kivalta.

Myönnän myös senkin, että suhteeni lapsen kanssa on ollut ylä-ja alamäkeä kaikki nämä vuodet. Usein lapsi on toisinaan niin mahdoton - nähtävästi huomiota hakiessaan - että saatan tokaista hällekin takaisin, että " olet ilkeä" tai " oletpa tyhmä". Vaikka niin ei saakaan toimia. Välillä vaan lapsen ilkeämieliset puheet niin hermostuttavat ja ärsyttävät minua. Vaikka tiedän, että ne ovat vain puheita, eivät tekoja.

Mutta ei tunnu kivalta, kun joku ehtoo saattaa lapsen puolelta olla pelkkkää ilkeämielistä puhetta ja turhaa jankuttamista + inttämistä. Tyyliin, äiti räjähtää tai koti räjähtää tai isona tulen ja kaadan kodin kumoon jne jnrrr tai äiti sai nyt punaisen, vauva on nyt minun, vauva olen sinun uusi äitisi ( isompi tenava sanoo vauvalle) jne jne Aivan kaikkea mahdotonta puhetta.

Tämä syksy on muutenkin ollut tosi haastavaa aikaa siis lapsen kanssa. Ja luulen kanssa, että vauva on pistänyt isommalta täysin pakan sekaisin. Kun taksissa on ongelmia, läksyjen teko ei aina niin maita. Saattaa saada kamalia raivareita niin kotona kuin julkisillakin paikoilla. jne jne...

Muutettiin lapsi myös syksyllä omaan huoneeseen nukkumaan - vihdoista viimein. Mutta sekin takkuilee-. Laspsi valvoo ehtoo myöhään ennenkuin rauhoittuu unille. Koko ajan vain ramppaa olkkarissa ja omassa huoneessa kun pitäisi mennä nukkumaan tai alkaa nukkumaanmenon ollessa käsillä vielä leikkimään tai alkaa syömään tai juomaan jotakin jne jne

 

[alkuperäinen]

Usein kannattaa lähteä miettimään sitäkin, että millä tavalla itse puhuu muille ja muista ihmisistä.

Tuota monesti mietin omissa vanhemissani, kun heillä on omia nimityksiään mm; naapureistaan. Eikä se minusta oikein kivalta kuulosta. En minä itse (mielestäni) nimittele ketään ihmistä lisänimillä. Tyyliin esim; naapuri joka on innostunut kalamies - on vanhemmilleni " kalatirri ".

 

[dfg]

Jonkun vuoksihan tuo nyt oireilee.
Kuulostaa kyllä pelottavilta ja vastenmielisiltä nuo puheet vauvasta jne.
Oletteko harkinneet vakavempaa apua?

 

["vieras"]

Eli vauvan tulo ja omaan huoneeseen siirtyminen osui melko samaan aikaan?