Miten saada lapsen ja isän tapaamiset toimimaan? Kokemuksia? )

[vierailija]

Olen yrittänyt saada sovittua lapsen ja isän välisiä tapaamisia. Ne eivät ole toimineet kunnolla kuin kerran tai kaksi.

Minusta olisi järkevää lapsen kannalta, että tapaamisilla olisi säännöllinen ajankohta. Isä ei ole kommentoinut tähän mitään. Hän ei ylipäätään yleensä kommentoi tapaamisehdotuksiin mitään vaan joko tulee paikalle tai sitten ei. Ja jos ihmettelen, että mikset ole tullut tapaamiseen, hän ilmoittaa, että ei hänen tarvitse tulla, kun ei ole luvannut mitään.

Nyt viimeiseen neljään kertaan ei ole tullut paikalle eikä ehdottanut muuta ajankohtaa. Me sitten lapsen kanssa ihmetellään, että tuleekohan tällä kertaa vai ei.

Isän mielestä tapaamisten pitäisi mennä niin, että hän jos hän ilmoittaa, että hänelle sopii nyt, niin sitten meidän pitäisi ilmestyä lapsen kanssa jonnekin. Hän ei halua sopia tapaamisia viikon tai edes kolmen päivän päähän.

Miten saisin nämä tapaamiset toimimaan? Onko kellään kokemuksia?

 

[viisikymppinen isoäiti]

Mä en alkastuohon ollenkaan. Sanoisin, että tapaamiset on sitten tavattu. Koska isää ei näytä kiinnostavan lapsen asiat pätkääkään

 

[vierailija]

No en ainakaan tasan tarkkaan ehdottais itse enää yhden yhtä tapaamista. Poikkeuksena, jos olisi esim. lapsen synttärit minne isä olisi luonnollista kutsua, voisin laittaa kutsun. Tai jos lapsi itse pyytäisi tavata isäänsä, voisin sanoa isälle että lapsi tahtoisi tavata. Muuten saisi isukki ihan itse ottaa yhteyttä jos kiinnostaa.

Ja jos välttämättä haluat tapaamisia ehdotella, niin sano esimerkiksi "nähtäisiinkö perjantaina kello 2 paikassa X? vastaa keskiviikkoon mennessä, tai muuten katson että et halua tavata" ja sitten jos ei vastausta kuulu, ei teidän tarvii perjantaina odotella tuleeko isä vai ei.

 

[vierailija]

No en ainakaan tasan tarkkaan ehdottais itse enää yhden yhtä tapaamista. Poikkeuksena, jos olisi esim. lapsen synttärit minne isä olisi luonnollista kutsua, voisin laittaa kutsun. Tai jos lapsi itse pyytäisi tavata isäänsä, voisin sanoa isälle että lapsi tahtoisi tavata. Muuten saisi isukki ihan itse ottaa yhteyttä jos kiinnostaa.

Ja jos välttämättä haluat tapaamisia ehdotella, niin sano esimerkiksi "nähtäisiinkö perjantaina kello 2 paikassa X? vastaa keskiviikkoon mennessä, tai muuten katson että et halua tavata" ja sitten jos ei vastausta kuulu, ei teidän tarvii perjantaina odotella tuleeko isä vai ei.

Ei tullut syntymäpäiville vaikka kutsuttiin. Ei vaikka hänen sukulaisensakin olivat hänelle asiasta puhuneet.

Olen yrittänyt tuota, että vastaa esim keskiviikkoon mennessä, sopiiko lauantaina klo sejase. Vai sopiiko joku muu aika. Vastaukseksi tulee joko ei mitään tai sitten ilmoitus, että ei hän tällaiseen lähde, että pitäisi ilmoitella jotain johonkin mennessä. Sitten voikin ilmoittaa vasta perjantai-iltana, että joo sopii sittenkin huomenna lauantaina ja on voinut käydä niin, että meillä on jo muuta sovittu, kun luulin, että hänelle ei sovi ja siitä tulee sanomista.

Tai sitten hän ei vaan ilmoita mitään ja tulee paikalle. Tai ei tule. Ja jos tulee niin yleensä puolikin tuntia myöhässä. Tai me ollaan paikan päällä ja hän ilmoittaa, että tuleekin vasta tunnin tai kahden päästä.

Tämä ei vaan toimi näin.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Ei mitenkään näköjään tämän isän tapauksessa. Minkä ikäinen lapsi?

 

[vierailija]

Ei mitenkään näköjään tämän isän tapauksessa. Minkä ikäinen lapsi?

Lapsi on alle kaksi vuotta. Onneksi hän ei vielä ymmärrä tästä mieltään pahoittaa.

 

[vierailija]

Ei ketään voi pakottaa tapaamisiin tai sopimaan niistä. Vaikka säännölliset sovitut tapaamiset varmasti olisi ainakin lapsen kannalta parasta. Itse yritin aikani sopia ja kun ei onnistunut, niin annoin olla. On muuten huomattavasti mukavampaa kun ei tarvi siitä murehtia ja mieltä pahoittaa. Nykyään isä sitten itse kysyy pari kertaa vuodessa että sopisiko ensiviikonloppuna tms. Ja koitettu sitten järjestää sopimaan, että lapset edes joskus isäänsä näkisivät. Ikävää toki, mutta minkäs teet.

 

[vierailija]

Ei ketään voi pakottaa tapaamisiin tai sopimaan niistä. Vaikka säännölliset sovitut tapaamiset varmasti olisi ainakin lapsen kannalta parasta. Itse yritin aikani sopia ja kun ei onnistunut, niin annoin olla. On muuten huomattavasti mukavampaa kun ei tarvi siitä murehtia ja mieltä pahoittaa. Nykyään isä sitten itse kysyy pari kertaa vuodessa että sopisiko ensiviikonloppuna tms. Ja koitettu sitten järjestää sopimaan, että lapset edes joskus isäänsä näkisivät. Ikävää toki, mutta minkäs teet.

Niin kai sitten. Toisaalta isä välillä laittaa viestiä, että haluaa olla yhteydessä. Käytännössä ei sitten kuitenkaan sovi tai toteudu se tapaaminen. Jos ehdotan vaikka parikin seuraavalla viikolla sopivaa päivää kun hänestä jotain kuuluu (jos kuuluu ), niin hän ei ehkä reagoi niihin mitään. Tai sitten ei vastaa näihin kyselyihin vaan laittaa viestiä jostain ihan muusta. Tai ilmoittaa, että tuskin minä häntä haluan tavata kuitenkaan.

Ja kun kysehän ei ole minun vaan lapsen tapaamisesta.

Miten tässä nyt sitten tuet lapsen ja isän välisen suhteen muodostumista?

 

[.....]

Ärsyttävää.
Tekisin varmaan, kuten joku tuolla kirjoitti. Laitat viestin, että silloin ja silloin voit tulla hakemaan, ilmoita x-päivään mennessä, pääsetkö. Jos länkyttää jotain "en ala tuollaiseen", niin ette sitten sovi tapaamista.

Pitäähän sinun nyt pystyä eläämäsi suunnittelemaan. Ja kun lapsi kasvaa, niin todella tylyä hänen kannaltaan, jos odottaa tapaamista ja sitten isä tekeekin oharit.