Miten saada lapsi hyväksymään mitä aikuinen hälle sanoo?

[jeese]

On paljon toki hyviäkin hetkiä lapsen kanssa, mutta on myös paljon hetkiä, että olen kiukkuinen kuin ampiainen, kun lapsi ei vain tahdo totella ja vänkää vastaan minkä kerkeää + haluaisi tehdä asiat omien suunnitelmiensa mukaan. Eikä lapselle mene hyvällä eikä pahalla puhe perille. Harmillista kun lapsi on noin itsepäinen tapaus.

Usein tokaisenkin lapselle, että minä en ikänä ole ollut tuollainen lapsena, kuin sinä olet nyt ja millainen aikuinenkin sinusta mahtaa ylipäätään tulla tuolla menolla.

Esim; tänään hän vänkäsi siitä vastaan, että hän haluaa jo ensi viikolla jonkin uuden legosetin rakentaa ja minä sanoin takaisin, että se on sinun suunnitelmasi - ei meidän. ( Lapsen kun pitää olla kunnolla koulussa + kerätä palkkiotarroja tietty määrä, sitten hän voi uuden legosetin vasta rakentaa. )

 

[Saraldo]

Mun tytöllä on kummalinen käsitys siitä, että hänen tahtonsa pitäisi olla meidänkin tahtomme. Esim. tuossa lego-tilanteessa mä olisin sanonut, että sä tiedät, mikä systeemi on. Jos se ei sulle sovi, niin sitten voidaan luopua legoista kokonaan. Mä annan tytölle usein vaihtoehtoja siihen malliin, että joko tehdään näin tai sitten et saa jotain asiaa lainkaan. Ja jokainen ylimääräinen kitinä asiaan liittyen johtaa siihen, ettei sitä saa ollenkaan. Tyttö tietää, että mä olen ihan tosissani, koska kun mä jotain sanon, mä myös pysyn siinä. En koskaan uhkaile sellaisella, mitä en voi toteuttaa. En esim. sano, että jos et tottele, emmem lähde huomenna mummin synttärijuhliin. Sinne nyt on mentävä joka tapauksessa, joten miksi mä sillä uhkailisin. Mutta mä voin hyvinkin sanoa, että jos et tottele, sulta jää kakut ja muut herkut synttäreillä väliin. Sen mä pystyn toteuttamaan.

 

[piina]

Mulle vähän utopistinen toi, että lapsi edes odottaa saavansa jonkun lelun ilman mitään syytä. Meillä lapset toivovat syntymäpäivälahoiksi tai joululahjoiksi leluja. Jos he jotain haluavat, niin yleensä sanon, että onko sulla rahaa millä ostat ja kysyn millä aikovat tienata sen.

Muuten sitten jääräpäälapset tahtovat olla uskomatta minua..., kunnes jotain sattuu. Pikkuhiljaa siitä, etten mä turhia kiellä ja turhia käske, he alkavat ymmärtää, että mun sanomisilla on ihan oikeasti tarkoituskin. Esim. 6v näyttää olevan sellainen ikä, jolloin todellakin testaavat äitiä ja vänkäävät vastaan. Sitten kun sattuu, niin kamalalla ivallisella äänellä kysyn, että turhaanko mä siitä sanoin.