miten saada luottamus ihmisiin takaisin?

[lumihiutale82]

olen joutunut niin useasti pettymään,että huh huh.

pahin oli se että ex jätti minut ilman syytä tai siis kaikki oli hyvin ja sanoi koko ajan rakastavansa minua jopa vielä edellisenä päivänä kun ilmoitti että haluaa erota.ja minä tyhmä tampio uskoin tuota petturia....kaikki tuntemamme ihmiset aina sanoivat että mihesi ei varmasti petä sinua koskaan,koska on sen tyyppinen ja itsekin uskoin noin.

kamalinta on,että hän alkoi seurustelemaan silloisen parhaan ystäväni kanssa jonka olin tuntenut lapsesta asti.molemmat pettivät minut.

olen tosiaan nykyään uudessa suhteessa ja luulin päässeeni yli vaikeasta erosta lasten isän kanssa mutta en taida olla päässytkään...
tai siis,ei ole todellakaan tunteita ex:ää kohtaan ei ole siitä kysymys....

tuntuu vain että tapahtunut jätti kamalat arvet enkä sen vuoksi luota keneenkään....
pahinta on etten luota mieheenikään vaikka hän suorastaan palvoo maata jalkojeni alla....
mieheni alkaa olemaan jo todella epätoivoinen minun suhteeni....
häntä rasittaa kun en luota häneen vaikka hän kyllä on luottamuksen ansainnut...

kamalinta tämä epäluottamus on minulle itselleni....kokoajan epäilen jotain ja ajattelen että jos luottaisin häneen mutta sitten pettäisikin luottamukseni.....tämä on niin vaikeaa


mies joutuu kokoajan vannomaan ja vakuuttamaan rakkautta yms.ja silti aina alan epäilemään.....
aarg |O en kestä tätä

 

[harmaa kiekaus]

mun on tohon vaikea vastata kun itsekin sitä mietin. samassa tilanteessa olen kuin sinäkin....

 

[fjonga]

tuon tahtosin minäkin tietää...
itsellä se tilanne että "mies" samassa tilanteessa kuin sinä :| :|

 

[NeitiNasu]

psykologi.

 

[omppu]

Mulla on vähän samanlainen ongelma, muutin lasten kans pois just tosta samaisesta syystä, tai siis mies ei ole parhaan ystäväni kanssa mutta kuljeksi menemään ja minä uskoin ja lopulta kun kuulin pettäneen niin hommasin oman kämpän. Mä en osaa alottaa ees suhdetta keneenkään, just tuon luottamuspulan ansiosta, monesti tullut vastaan mukava mies jonka kans voiskin jotain alkaa mutta sitten tulee tuo vastaan.
Inhottavaa tosiaan, tällä hetkellä mulla on miehiä paljon ystävinä ja ne ihmettelee kyllä tätä mun sitoutumiskammoa ja vaikka kaikki yrittää vakuuttaa kuinka olevansa luottamuksen arvoisia,eikä mitään sikoja,niin...
Meneeköhän tää koskaa ohi...

 

[bumbah]

Mulla on vähän samantyylinen ongelma..tosin mua ei ole ikinä petetty,mutta joku keittiöpsykologi vois sanoa että mun luottamuksen puute ihmisiä ja varsinkin miehiä kohtaan johtuu mun isän tekosista. Vaikka tapahtumista on jo monta vuotta,eikä mieheni liity niihin mitenkään,pelkään että hän hylkää minut ja että en riitä hänelle. Ollaan miehen kanssa puhuttu tästä ihan kyllästymiseen asti ja uskon että on koko ajan rankkaa vakuutella omaa luotettavuuttaan..Haluaisin normaalin parisuhteen ja turhauttaa tietää että mun oma käytös ja vainoharhaisuus on esteenä sille,enkä voi sille mitään. Joskus ajattelen että mies lähtee kohta sen takia,kun ei jaksa loppuikäänsä todistella mulle ajatustensa kulkua. Toivottavasti aika parantaa,nyt on jo paremmin kuin suhteemme alussa,jolloin olin tosi vainoharhainen ja oikea riippakivi. Ja tuosta isästäni vielä,että jätti äitini enne syntymääni,halusi tavata minut kun olin 13v ja juuri kun olin onnesta soikeana että elämässäni on nyt myös isä,niin ilmoitti tylysti että en ole ihminen hänen makuunsa eikä sen jälkeen pitänyt enää yhteyttä.

 

[lumihiutale82]

"kiva" kuulla etten ole ainoa joka painii tälläisten asioiden kanssa..

mies ehdotti että alkaisimme vaikka yhdessä käymään jossain psykologilla tms.
harmittaa niin kun tuo mies kärsii tästä todella paljon....

 

[bumbah]

Mutta täytyy kyllä sun ja mun miesten puolesta puhua sen verran,että kovin moni mies ei varmaankaan jaksaisi olla jatkuvasti rohkaiseva ja rakastava tälläisessä tilanteessa,kyllä noissa meidän ukoissa täytyy aika vahva tahto olla istutettuna että haluavat just MEIDÄT,traumoinemme tai ilman :heart:

 

[lumihiutale82]

Mutta täytyy kyllä sun ja mun miesten puolesta puhua sen verran,että kovin moni mies ei varmaankaan jaksaisi olla jatkuvasti rohkaiseva ja rakastava tälläisessä tilanteessa,kyllä noissa meidän ukoissa täytyy aika vahva tahto olla istutettuna että haluavat just MEIDÄT,traumoinemme tai ilman :heart:

ihanasti sanottu =) :hug:

 

[bumbah]

:hug: hiljaa hyvä tulee..jonakin päivänä ne menneisyyden haamut on toivottavsti kokonaan kadonneet! Mä aloin vasta vähän aikaa sitten ajatella niin,että mun elämäähän ei kukaan tuu pilaamaan enää monen vuoden takaa ja miksi mä uhraisin ajatuksiani jollekkin paskiaiselle,kun sekään tuskin uhraa omiaan mulle tulee niin voimaton olo,kun ajattelee että taruman aiheuttaja tuskin muistaa enää edes mun nimeä ja mä saan kärsiä sen tekojen seurauksista päivittäin. :/

 

[lumihiutale82]

tuota psykologille menoa olen miettinyt....en sitten tiedä olisiko siitä apua minulle

 

[Tianna]

Ilmankin pärjää. Ei luottaminen ole välttämätöntä. Minä olen nykyään arka kuin villieläin, mitään hyvää en ajattele kenestäkään ihmisestä. Ei ole juurikaan annettu aihetta hyväuskoisuuteen.

 

[vieras]

Ja tuosta isästäni vielä,että jätti äitini enne syntymääni,halusi tavata minut kun olin 13v ja juuri kun olin onnesta soikeana että elämässäni on nyt myös isä,niin ilmoitti tylysti että en ole ihminen hänen makuunsa eikä sen jälkeen pitänyt enää yhteyttä.

:hug: No huh, olipas kammottava "isä". Että joku voi olla noin itsekeskeinen omaan napaansa tuijottaja, ettei yhtään osaa asettua lapsen asemaan. Olisi vaan mieluummin pysynyt kokonaan poissa.

 

[tossuliini]

Mulla on tullut pettymyksiä ex-ystävien kanssa joita olin kuvitellut ystävikseni mutta olikin aivan muuta. En kauhiasti viitsi siitä asiasta kertoo täällä kun nää paikkakuntalaiset tietää tästä kyseisestä ihmisestä mitä on saanut aikaan ja minkä takia laitoin välit poikki lopullisesti häneen. Siitä on jo n. 2 vuotta, tuota ennen me käytiin heillä aina välillä mutta meillä oli usein riitoja mitkä ei välttämättä johtuneet minusta. Kun odotin ensimmäistä tyttöäni, hän tönäisi minut ulkorappusia alas ja olin silloin 5. kuulla raskaana, ihme etten keskenmenoa saanut, oli suuttunut jostain ihmeellisestä asiasta. Hänen mielestään mussa oli aina vika, ei hänessä, hän syytti aina muita ja edelleenkin tekee tätä samaa jokaisen kohdalla, sen olen kuullut. Tuon ihmisen takia mulla oli tosi vaikeaa luottaa ihmisiin, vieläkään en luota 100 %:sti vaikka luottamus on pikkuhiljaa palannut yhden ihanan ihmisen myötä.
Hänen sukulaisensa kanssa ollaan ystävät ja hän sanoi että tämä kyseinen ihminen on menettänyt paljon ystäviä, hän siis mun ex-ystävä on päälle päsmäri, hän on aina olevinaan oikeassa ja hän on paras, muut ei ole mitään, näin hän kertoo jokaiselle. Asia on näin, en valehtele.

 

[Vieras]

Minäkin olen pettynyt niin monesti, että en usko enää koskaan luottavani kehenkään, etenkään miehiin. Se tuntuu kyllä hirveältä, kun sitä alkaa tarkemmin pohtia. Olisihan se ihanaa kokea luottamista, mutta se on mahdotonta enkä uskokaan sen enää koskaan onnistuvan.

 

[nöppönen]

tuota psykologille menoa olen miettinyt....en sitten tiedä olisiko siitä apua minulle

mä ainakin tykkään kun voi luottamuksella puhua, tietää et ne puheet ei mene kenenkään läheiseni korviin. sama ongelma rahikaisella nääs..

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Auttaisko asiaan jos saisit itsetuntoa ja omanarvontuntoa kohotettua. Kukas sen kissan hännä nostaa, jos ei kissa itse.

Mulla vain jäi sellainen mielikuva, että exäsi tekojen jälkeen olet ollut niin maassa ja pahoillasi, että olet menettänyt uskon, että joku voi sinusta ihan oikeasti tykätäkin ja rakastaa. Miehesi kannustelut ja rohkaisut tuskin pidemmän päälle auttavat, jos et pysty häntä uskomaan ja luottamaan.

 

[lumihiutale82]

tuota psykologille menoa olen miettinyt....en sitten tiedä olisiko siitä apua minulle

mä ainakin tykkään kun voi luottamuksella puhua, tietää et ne puheet ei mene kenenkään läheiseni korviin. sama ongelma rahikaisella nääs..

onko sulle ollut siitä apua?

 

[nöppönen]

tuota psykologille menoa olen miettinyt....en sitten tiedä olisiko siitä apua minulle

mä ainakin tykkään kun voi luottamuksella puhua, tietää et ne puheet ei mene kenenkään läheiseni korviin. sama ongelma rahikaisella nääs..

onko sulle ollut siitä apua?

on. psykologini osaa niin ovelasti kaivella sellaisiakin asioita joita en itse ole osannut ajatella. kävin heti eron jälkeen viikottain siellä, sit jonkun ajan päästä parin viikon välein ja nyt kerran kuussa.