Toggle sidebar

Miten saada masentunut ymmärtämään, että ammattiapu olisi tarpeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Peppiina78
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

Peppiina78

Jäsen
20.02.2008
366
1
16
Mun avomies, mitä todennäköisemmin pian tuleva ex, täyttää masentuneen tunnusmerkit ihan prikulleen, mutta omasta mielestään ei mitään vialla.

Ei saa aloittamiaan hommia tehtyä, on ärtynyt, syyttää mua ja mun valitusta (oikeesti normaalia puhumista) kaikesta mitä tapahtuu, on hidas kuin etana kaikissa asioissa, puhunut itsetuhoisuudesta ja valittaa kaiken tämän hetken ongelmien johtuvan ties mistä ikivanhoista asioista, joilla ei oikeasti ole tekemistä tämän hetken kanssa. Puhuu ja lupaa, mutta ei pidä mitään, eikä ymmärää miksi mulla palaa käämit. Nukkuu todella paljon ym. ym.

Onko vinkkejä mitä voisin tehdä? Miten saada houkuteltua ammattiauttajan pakeille vai jätänkö vaan oman onnensa nojaan..? :/
 
Parasta ois että ite menis. Mä menin puolison painostuksesta (YTHS:n miel.terv.palveluiden kautta), hän kertoi ettei oikeasti jaksa enää mun oireita. Vois ehkä silleen hienovaraisesti, ymmärtäen koettaa ohjata toista ottamaan tk:hon yhteyttä. Sieltä kyllä itsetuhoisuusjutuista kuultuaan pistävät lähetteet menemään. En kyllä keksi mitä voi tehdä jos et saa miestäsi menemään lääkäriin, tuskin toi pakkohoitopykälä miehesi kohdalla ihan täyttyy. Voisko ehkä aatella et menisitte sit vastaanotolle yhdessä? Jos raha ei oo este niin suoraan yksityiselle psykiatrille.
 
Jo yritettiin veidä häntä kädestä pitäen psykologin juttusille, olikin siellä, mutta sanoi olleensa enimmäkseen hiljaa ja niitä näitä jutelleensa. Sen verran kova puhumaan välillä palturiakin, etten tiedä mistä oikeesti siellä puhui, mutta ymmärsin, ettei tod. ole menossa uudelleen. Shokkihoitoako tarvitaan, millä kolauttaa niin kovaa, että tajuaa elämän menevän ohi, kun ei nauti mistään. Kolmenkympin kriisistä kaikki sai alkunsa ja pahenee vaan kovaa vauhtia. Nyt niitä hyviä jaksoja ei juurikaan enää ole ja mä en enää jaksa.. :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppiina78:
Mun avomies, mitä todennäköisemmin pian tuleva ex, täyttää masentuneen tunnusmerkit ihan prikulleen, mutta omasta mielestään ei mitään vialla.

Ei saa aloittamiaan hommia tehtyä, on ärtynyt, syyttää mua ja mun valitusta (oikeesti normaalia puhumista) kaikesta mitä tapahtuu, on hidas kuin etana kaikissa asioissa, puhunut itsetuhoisuudesta ja valittaa kaiken tämän hetken ongelmien johtuvan ties mistä ikivanhoista asioista, joilla ei oikeasti ole tekemistä tämän hetken kanssa. Puhuu ja lupaa, mutta ei pidä mitään, eikä ymmärää miksi mulla palaa käämit. Nukkuu todella paljon ym. ym.

Onko vinkkejä mitä voisin tehdä? Miten saada houkuteltua ammattiauttajan pakeille vai jätänkö vaan oman onnensa nojaan..? :/
Click to expand...

Kuule ihan ku meillä, paitsi että on aviomies. Ja tuohon vielä lisäksi se, että heräilee about klo 03, ja lähtee jo sillon töihin, vaikka työt alkais vasta klo 07 ). Meillä ei varmaankaan ole mistään ikäkriisistä kyse (tai mistäs minä tiedän ), vaan oireet alkoi yli 6kk sitten kun ukko vaihtoi työnkuvaansa.
Nyt vissiin siitä sitten tämä. Ihan kauheeta, kun ei enää lastakaan silleen huomio. Aina puhuu, että vkonloppuna sitten sitä ja tätä, mutta ihan ajatuksissaan on silloinkin.
Ja sitäpaitsi, olen sanonut, että vkossa on aika paljon enemmän päiviä, kun ne kaksi vkonlopun päivää. Arkenakin pitäis elää.
Ooon kanssa ehdotellut vaikka mitä, mutta hän tyrmää kaikki, koska kuulema osaa itsekin selvittää asiansa, just joo
 
mä tajusin hakee apua siinä vaiheessa itselleni kun tuli selvänä ajatus että haluan ajaa rekan eteen. no, en toki sillä reissulla ois itelle mitää tehny ku lapset oli kyydissä, eikä se sen rekkakuskin vika ole jos mulla menee huonosti, mut sillon tajusin oman tilani OIKEESTI. olinha mä jo ollukki semmosen puolvuotta alavireinen..
 
Musta sä voit ihan sanoa, että joko hän hakee apua tai sitten sun on pakko lähteä. Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia, niin tekisin noin. Mutta jos on lapsia, niin sitten vetoaisin siihen, että lasten pitää saada terve isä ja nyt on haettava apua.
 
Lapsia ei ole vaan lapsettomuutta takana lähes 3 vuotta ja hoidot kesken, mutta suoranaisesti tää ei liity siihen. Ahdistaa, että tilanne näin huono ja hoidoilla olisi kiire mun munasarjatilanteen takia..

Olen tuota uhkailupuolta kokeillut, mutta vaikutus itsensä tsemppaamiseen nolla. Eilisiltana riitti, että tulin kotiin, totesin kaikkien hommien edelleen seisovan = olohuone puolillaan vintiltä tuotua tavaraa minkä haluaa ehdottomasti järjestää itse uudelleen, kun on heitetty tarpeetonta roinaa pois. Suuttuu jos mä koskenkin niihin, vaikka suurin osa onkin mun lapsuuden roinaa ym. Suuttui ihan silmittömästi ja oli tosi pelottava, tuli lähes silmille uhkauksineen ja vihoineen. Lopulta oli soitettava hänen vanhempansa hakemaan mut heille yöksi, en voinut kuvitella jääväni kotiin ja saavani unta..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Musta sä voit ihan sanoa, että joko hän hakee apua tai sitten sun on pakko lähteä.
Click to expand...

Ei suostu menemään minnekään, kun ei kuulemma ole mitään ongelmaa. En saa millään ymmärtämään, ettei kaikki ole kunnossa. Kaikki muut sen näkee ja hänelle puhuu & on huolissaan, mutta siltä ei mene perille.. :(

 
Mitä jos vaikka muuttaisitte kokeeksi erilleen? Tuo, että pelkäät olla hänen kanssaan kahden, on aika huolestuttavaa. Asukaa muutama kuukausi erillään ja katsokaa sitten, mitä teette. Lasta ei kannata nyt tähän tilanteeseen pistää aluilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Masentuneisuus, masennus, depressio

http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2509&article=1952&index=A&page=1
Click to expand...

Täyttää kriteerit. Laitoinkin hänelle tänään sähköpostia työpaikalle, kun pystyy siellä rauhassa näin illalla meiliä lukemaan ja kirjoittelin siihen just vastaavia juttuja. Toivon, että miettis asioita rauhassa, kun saa niitä lukea. Ei usko, kun sanon masennuksen olevan kyseessä ja avun tarpeen todellakin. On sitä mieltä, ettei mun kannata minään keittiöpsykologina yrittää toimia.. Siksi keräsin niin linkkejä kuin tekstiäkin siihen. Toivon vaan, että lukisi sen kanssa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Mitä jos vaikka muuttaisitte kokeeksi erilleen? Tuo, että pelkäät olla hänen kanssaan kahden, on aika huolestuttavaa. Asukaa muutama kuukausi erillään ja katsokaa sitten, mitä teette. Lasta ei kannata nyt tähän tilanteeseen pistää aluilleen.
Click to expand...

Tähän suuntaan olen asiaa kyllä mielessäni ratkaisemassa ja aamulla, kun tulin kotiin ja mies nousi niin ensi töikseen totesi, että tää oli sitten tässä. Sanoin kyllä, et vähän enemmän tästä asiasta täytyy puhua ja siitä miten asiat järjestetään. Yhteinen laina ja muuta.. joo en mä jaksa tasapainoilla enää, tuntuu, että omat voimat alkaa olla loppu, mutta silti toivoisi toisen saavan jotain apua. Tuntuu, ettei voi päästä noista ongelmistaan eroon, vaikka itsekseen kuinka miettisi..
 
Ei se sun mies ymmärrä, että sillä on jotenkin vääristynyt tapa ajatella. Masennus vaikuttaa koko ihmisen tapaan ajatella, kaikki näkyy täysin negatiivisena ja toivottomana ja huonona, eikä sitä itse tajua ollenkaan että se on koko ajattelutapa pielessä. Ja se on terapeutin tehtävä korjata sitä ajatusmaailmaa.

Mut herätti se, kun mä tajusin että jokainen päivä tuntuu täysin toivottomalta, että tuntuu että muserrun taakan alle, ja tajusin että mä olen koko ajan joko apaattinen, itkuinen tai sitten niin ahditunut että vaan tärisen ja toistelen päässäni hiljaa "auttakaa mua, auttakaa mua, auttakaa joku mua, mä tarvitsen apua".

Ja mä tiesin TÄYSIN että mä tarvin ammattiapua, ja että mä olisin tarvinnut sitä jo paljon aikaisemmin, ja SILTI olin hyvin lähellä peruuttaa ekan käynnin, ja vielä tokankin, ja kolmannenkin.. teki vaan mieli juosta karkuun.
 
Ap, sun pitää ajatella myös omaa jaksamistasi. Kun itse sairastuin masennukseen, mies piti kodin kasassa ja hoiti lapsen. Mutta kun minä aloin tervehtyä, niin mies sairastui. Hänen oli ollut pakko kestää raskas tilanne ja pitää itsensä koossa siihen saakka, kunnes mä tervehdyin. Ja sitten mies antoikin periksi ja tosiaan sairastui itse. Masennus myrkyttää myös lähipiirin, valitettavasti.
 
Mä tein kerran netissä sellasen masennustestin ja tulos tyrmistytti minut.Olin sen mukaan vaikeasti masentunut vaikka luulin "pärjääväni" ihan hyvin arjessa.Heti seuraavana päivänä hain apua.
 
Kauhean vaikea juttu. Masentunut kun ei itse tosiaan usein ymmärrä sitä tilaansa ja lisäksi se, että alkais jotain apua etsiä jne. tuntuu ihan mahdottoman isolta ja voimia vievältä prosessilta ja jos se kaiken lisäksi tuntuu täysin turhalta, niin siihen on hirveän vaikea suostutella.
Mites joku pariterapia? Voisko mies suostua sellaiseen teidän suhteen pelastamisen eteen? Sitä kautta hän ehkä saattais huomata noita muitakin ongelmia ja suostua itsekin hoitoon.

Mutta pidä ap itsestäsi huolta! Toivottavasti sulla on joku jolle saat puhua, ettet pidä pahaa oloa sisällä. Masentuneen/henkisesti sairaan puolisona on hirveän rankkaa ja siin voi käydä niin kuten joku jo kirjotti, että kun toinen alkaa voida paremmin, toinen sairastuu.
 
Käytiin syksyllä muutama kerta pariterapiassa ja siitä oli jo parin kerran jälkeen hirmuisesti hyötyä. Juteltiin asioista muulloinkin erilailla ja rauhallisesti. Ihanaa aikaa, silloin elämä tuntui niin helpolta, kun kokoajan ei tarvinnut jännittää millä tuulella ja mikä suututtaa. Kolmas kerta päästiin flunssien ja vatsataudin + joulun jälkeen vasta helmikuun alussa ja sinne hän tuli vain ilmoittamaan, että tämä on turhaa, eikä usko, että tästä on hyötyä ja ettei tule enää uudestaan..

Ja kun olen kysynyt eikö muista miten ihanaa aikaa syksyllä oli rentoa ja rauhallista, mutta sanoo, ettei muista mitään sellaista olleen.. :o

Onneksi on ystäviä ja läheisiä muutama kenelle voi puhua. Huomenna vien omat vanhemmat lentokentälle, täytyy yrittää pitää pokka, etteivät tiedä meidän eri osoitteisiin olevan menossa. En halua pilata heiltä matkaa, et joutuisivat pohtimaan mun kurjaa tilannetta lomallaan. Puhun sitten jälkeen päin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja mamma ja pojat:
Laitoin ap sulle yv:tä.
Click to expand...

Mietin asiaa.. En ehkä pian enää taida olla läheinen.. :'( Tuleva elämän muutos tuntuu toisaalta helpottavalta, mutta ainahan muutoa on vaikea ja kestää sopeutua, vaikka tietääkin tekevänsä itselleen palveluksen..
 
Isälläni todettiin masennus 2 vuotta sitten. Silloin työ jäi hetkeksi ja viinan juonti tuli kuvioihin. Viinan juonti ja masennus on edelleen kuvioissa, vaikka jotenkuten on töihin palattu. Ammattilaisella hän kävi kerran, mutta on sitä mieltä ettei tarvitse apua, koska ei ole hullu. Olemme yrittäneet puhua hänelle järkeä, mutta ei se auta. Äitini on aivan loppu tähän tilanteeseen. Voiko siis läheisen pakottaa hakemaan apua? Kahteen vuoteen ei ole tilanne itsestään parantunut, vaikka monenlaista on yritetty, joten en enää usko sen menevän ohi itsellään. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä??? Olemme todella väsyneitä.
 
on todella raskasta pyörittää vauva-arkea... kun ne oireet eivät siitä univajeesta, oman ajan puutteesta ja pintaan nousevista lapsuudenkokemuksista näytä ainakaan helpottavan
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa