Miten saan ajatukset muualle?

[juopot]

Vanhemmillani on alkoholiongelma ja on ollut niin kauan kuin muistan. Oon pienenä kattonut tappelua, väkivaltaa (ei tosin siis mua kohtaan vaan vanhemat toisiaan kohtaan), ryyppäämistä, kännissä kaatuilua, sammumista, tavaroiden rikkomista, huutoa..... poliisit oon soittanu muutaman kerran ja siitä on tullut kauhee valitus.

Välillä niillä on kausia ettei ne juo ollenkaan, ja välillä äiti saattaa olla 2 viikkoa putkeen kännissä koko ajan. Tommoset putket yleensä päätyy johonki sairaalareissuun. Muutenkaan kumpikaan mun vanhemmista ei oo mitenkään hyväkuntosia, kaikenlaisia sairauksia löytyy.

Nyt ne taas juo, ja mulla pyörii mielessä aina, että oon ihan varma että jompikumpi pian tappaa toisensa tai kuolee muuten vaan viinaan. monesti kun ne juo, ja jos mulla on jotain asiaa sinne et pitäs käydä (tosin en hirveen mielelläni mee sinne kun ne on kännissä, paitsi joskus käyn kattomassa että ne on hengissä), niin mun mieleen tulee kaikenlaisia kuvia että toinen makaa jossain verilammikossa lattialla tai tukehtuneena oksennukseensa tms. Monesti nään unta niiden kännäämisestä.

Miten mä saan ajatukseni muualle niitten ongelmista? joskus se on hankalaa kun ne soittelee kännissä vaikka oon kieltänyt. pakko kuitenki vastata kun haluun tietää jos jotain on sattunu. Meillä on pieni vauva, vasta pari kuukautta, eli ois kyllä muutakin ajateltavaa. En siis jaksais stressata mistään toisten aikusten ongelmista. Monesti itekkin oon hermot kireellä ton takia ja purkaan sen mieheen olemalla kiukkunen yms vaikka en sais tietenkään.

 

[Tiedän tunteen]

Tiedän sun tunteen, meillä äiti alkoi juoda ihan yhtäkkiä ja ennen kuin tajusinkaan se oli joka päivä kännissä. On kamala katsoa ihmisen kärsimystä ja sitä että tuhoaa itsensä. Minäkin kannoin vuosia huolta turhaan, koitin puhua ja saada toista lopettamaan. Tuloksetta!
Pahinta on myöntää ettei voi tehdä asialle mitään, on vain ajateltava muuta, ja ymmärrän että sekin on vaikeaa. Kova kamppailu on läheisen alkoholismi. Ainakin itse aloin miettiä sitä että jos vielä kauan kannan huolta vanhemmistani,menetän oman elämäni ja perheeni. Sinunkin kannattaa tehdä oma ratkaisusi sen suhteen mikä on tärkeintä.
Jos olet tarjonnut apuasi eikä vanhemmat kuuntele, asiat ei tule kummemmaksi vaikka miettisit niitä koko ajan oman elämäsi varjolla.

 

["harmaana"]

Hei muru! mä tiedän mistä puhut, ja ehdotankin että haet itsellesi pikaisesti apua, vaikka tää kuulostaakin ihan hirveeltä, sinun ei tarvitse vastata puhelimeen tai käydä siellä ollenkaan, sinun kuuluu nyt huolehtia itsestäsi ja vauvasta! he ovat aikuisia ja ovat päättäneet elää näin. sinun tulee vetää raja äidillesi ja isällesi, jos he ovat kännissä et vastaa puhelimeen tai mene käymään. se ei kultapieni ole sinun ongelmasi alkuunkaan! itse olen nyt käynyt kaksi vuotta saman asian takia psykoterapiassa ja vihdoin olen oppinut vetämään rajan, minulle ei soiteta kännissä, huudeta tai käydä käsiksi! minulle saa soittaa kun ollaan selvinpäin ja käyn silloin mielelläni kylässä. pahalta varmasti tuntuu ettei voi pitää omiin vanhempiinsa yhteyttä, mutta he "luottavat" sinuun että pidät heistä huolta ja käyttävät sitä hyväkseen (anteeksi suorasanaisuuteni). itselläni tilanne on vielä se, että minun nuorin pikkuveli on 3-vuotias ja pikkusisko 10 vuotta. itse tein niin, että pitkän harkinnan jälkeen otin kovat käyttöön ja ilmoitin sossuun että siellä juodaan. nyt äiti on katkaisussa ja isäpuoli lopetti ainakin vähäksi aikaa juomisen.

eli lyhykäisyydesä, hai itsellesi apua ja tätä kautta opit vetämään rajat vanhemmillesi miten sinun kanssasi tulee toimia, ja mitä SINÄ itse vaadit, että he voivat olla sinuun yhteydessä.

itse olen jo paranemaan päin, äiti teki sitä että soitti ettei jaksa enään pikkuveljeäni ja siskoani että tule hakemaan heidät pois, monta kertaa menin keskellä yötä hakemaan heidät tappelun ja huudon keskeltä. viimeksi siis soitin sinne sossutädit ja menin itse paikalle myös selvittämään asioita! oli huostaanotto lähellä..

 

[juopot]

kiitos vastauksista
kiva (ja samalla ikävääkin) että on joitain jotka on kokenut samaa... mä oon varmaan 10000 kertaa suuttunut kun oon mennyt sinne SOVITUSTI vauvan kanssa kylään ja ne onkin ollut kännissä. sillon ne myöskin oli ihan kaatokännissä kun soitin sairaalasta että vauva on syntynyt... ja tiesivät vielä että olen sairaalassa kun menin sinne aika aikasin, eikä siltikään voineet olla juomatta..

 

[tiuhti_]

olen todella pahoillani siitä että he tekivät noin vaikka lupasivat, mutta olisko oikeesti nyt parempi, että otat etäisyyttä ja sanot etteivät tapaa vauvaa ja sinua jos ovat kännissä!? meinaan mielummin minä itse pitäisin isovanhemmat erossa kuin antaisin vielä oman lapsenikin katsella sitä mitä itse olen joutunut katsomaan! parisuhteesikin tulee jossain vaiheessa kärsimään tuosta, ainakin omani kärsi ja kovasti, mutta onneksi siitä selvittiin!