Miten saan hoidettua tämän työkeikan??? (paniikkihäiriö)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :((
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:((

Vieras
Mulla siis paniikkihäiriö ollut jo 10 vuotta. Välillä oli pahempana,nyt itsetunnun kohotessa ollut jo ok.Selviän siis HYVIN jokapäiväisestä elämästä.Olen nykyään ylisosiaalinen 3-lapsen äiti.

Ongelmana on syöminen esim.ravintoloissa. En yksinkertaisesti pysty syömään vaan saan kohtauksen,eli alkaa huimata,lievä huono olo jne...Tämäkin asia on jo mennyt parempaan suuntaan,eli perheen kanssa voin käydä ulkona syömässä kyllä.Mutta tuo työporukka on todella asiallista sakkia,ei ole ystäviä ko.ihmisissä..Jos ruokailu olisi edes ulkoilmassa niin tilanne olisi parempi,mutta ilmeisesti on vuokrattu pieni,intiimi tila sisältä..

Miten selviän ensi viikon työkeikasta,kun keikan alussa on koko tiimin kanssa sovittu ruokailu ??Tuolta keikalta tulee reippaasti rahaa,joten en haluaisi ottaa saikkuakaan.Ja periaatteesta en haluaisi luovuttaa,olen alusta asti yrittänyt elää niin että asia ei vaikuta elämään liikaa.
 
Muistele miten hienosti olet selviytynyt aiemmista tilanteista. Ja mitä tapahtuu, jos paniikki iskee; olet selviytynyt siitä, eikös niin? Millä tavalla, voiko niitä keinoja soveltaa nyt? Keksi vaikka valmiiksi joku syy miksei ruoka maistu, oli se sitten dieetti, matkaväsymys tms. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan jaksa olla kiinnostunut miksei joku syö :) Keskity muihin ihmisiin, eli kysele heiltä ja ole kiinnostunut heistä.

Ja sitten vaan istut sitkeästi ruokailun loppuun paikallasi. Sen jälkeen kyllä saatat olla puhkipoikki ja umpiväsynyt eli onko sen jälkeen tärkeä tilaisuus? Jos on, niin kannattanee miettiä lääkitystä - vai vaikuttaako sekin toimintakykyään- tai jopa ruokailun skippaamista. Sehän ei ole tapaamisen pääkohta?

Tai sitten vain sanot radikaalisti, että seurassa syöminen on mulle vähän hankalaa ja that's it. Ei ihmisiä kiinnosta.
 
Itse kärsin aikoinaan samasta sitten huomasin kun siirryin uuteen työpaikkaan niin sieltä löytyy ihmisiä jonka naama punottaa, jättää ruokaa lautaselle. Sitten ajattelin että ei tuo niin kummallista ole. Pelkoni hävisi. Mietin myös itse että voin sanoa että ei ole oikein nälkä, söin äsken tai muuta. Loppujen lopuksi haluaako joku selityksen? En minä ainakaan kysy työkavereilta miksi et syönyt kaikkea? Ole rohkea ja maistele ruokia rauhassa ja hitaasti, kuin söisit mutta kuitenkin syöt.usko pois moni muukin siinä pöytäseurueessa voi kärsiä samasta ja aina joku jättää jotain. Rentoudut varmasti ruokailun aikana kun alkujännitys ohi ja voi olla että syökin kaiken :)
 
Kerrot kaikille, että sairastan paniikkihäiriötä ja ruokailu seurassa on hankalaa, jo se voi auttaa asiaa ja jos ei auta, kerrot odottavasi työkavereita jossain. Sairaus muiden joukossa, mitä sitä peittelemään. Mieheni menettelee juuri noin ja ei ne muut sen takia naureskele, kun tietäävät mistä kyse...
 
Pyörittelet sitä ruokaa vain lautasellasi syömättä, jos se on kiinni vain siitä syömisestä. Jos joku ihmettelee, mikset syö, niin vastaa, että on hieman huono olo.
 
Mä olen aina kammonnut tilaisuuksia, missä joudun syömään/juomaan porukassa, siis jos on joku tilaisuuden tapainen. Ja varsinkin jos se on sisällä pöydässä, jossa kaikki istuu läheikkäin. Ulkona tosiaankin olisi vapaampaa.

Monet vuodet olen keksinyt jos minkälaisia syitä, etten syö ja kukaan ei ole koskaan tiennyt ongelmastani.

Ainakin minusta on ollut aina tosi vaikeata puhua ongelmastani, varsinkin ihan outojen ihmisten edessä se olisi miltei mahdotonta. Liian huomiota herättävää.

Minulla on muutaman vuoden ollut pahan tilanteen varalle olemassa rauhoittavia. Otan 1/4 tabletista ja selviydyn ruokailusta. Siinä on vain se huono puoli, että jo tuo määrä riittää väsyttämään. Harmittaa, että sitten muusta ajasta en ole ihan täys vireessä.

Mutta tsemppinä sanon sen, että ainoastaan samasta ongelmasta kärsivä kiinnittää huomiota syömisiisi. Ja sittenhän teitä on kaksi (tai jopa usepampia) :) Tiedän kyllä, että tuo laiha lohtu.
 
Oliskos jostain luontaistuotteesta apua?
Mulla on kans joskus vaikeata syödä muiden ja tuntemattomien kanssa...nyt on ollut taas relampi jakso enkä ole edes huomannut, mutta muutaman kerran eräässä suosikkimestassa jonne olen mennyt yksin, on tullut tunne, että pyörryn ja on vaikea hengittää..mä luulen, että se on vaan jännitystä. Mutta ei missään määrin kivaa.
Mua helpottaa joo jos olen tutun kanssa. Vaikka ei mulla aina tule tällaisia oireita, luultavasti silloin kun olen muutenkin stressijumissa....
Tsemppiä sulle! Ei mulla ole oikeata neuvoa...:hug:
 
Mä suosittelen kanssa kertomista, sanot miten asia on ja tilaat vaikka pelkän kahvin.
Itselläni myös samaa ongelmaa, nykyään tosin pystyn syömään ravintolassa, mutta ahdistaa syödä siellä ravintolassa jos samassa pöydässä on joku mieheni kaveri esim.
 
Kiitos viesteistä!
Jotain salaattia pystyn ehkä pupeltamaan jos keskityn salaa johonkin muuhun asiaan,eli en mieti että olen syömässä.
Olen oikeasti pärjännyt ilman lääkitystä näin pitkälle, ja kun raskautta yritetään en haluaisi siihen enää sortua.

Tällaisia työtilaisuuksia tulee vain kerran vuodessa!
 

Yhteistyössä