Mielipiteitä? Mulla on mieheni kanssa ollut ongelmia jo vuosia. Itse on vaikea nähdä omaa osuuttani tapahtumiin, miehen mielestä tietysti olen syyllinen kaikkeen. Keskustelen itse ihan asialliseen sävyyn ja jos olen riitaisalla tuulella, en sittenkään hauku enkä nimittele miestä. Asioista, jotka vaivaavat mieltä, haluaisin jutella, mutta yleensä mies hermostuu ja kaikki syy kaatuu mun niskaan. Siis tällaisia parisuhteeseen liittyviä asioita, kuten raha-asiat, kotityöt, lasten kasvatus jne.
Meillä on hyvin haastava 6-vuotias ja hänen kanssaan tulee usein vääntöä ja esim. tänä viikonloppuna, kun oltiin lähdössä juhliin, ei hänen kanssaan päässyt yhteisymmärrykseen mistään, siis pukemisesta, hiustenlaitosta jne. Alkoi olla jo kiire ja mun piti tietysti laittaa itseni ja pienempi lapsikin kuntoon. Pyysin epätoivoissani apua kun en meinannut pärjätä raivoavan lapsen kanssa muiden hommien ohessa, mutta mies alkoi mesota, että "itseäs saat syyttää, että lapsi käyttäytyy noin ja hoida homma jne." Tämä siis sen takia, että jouduin moneen kertaan pyytämään ja hoputtamaan lasta, josta tietysti raivostui entisestään. Pienemmän lapsen voi napata kainaloon ja pukea ym. mutta isomman kanssa pitäisi pärjätä puhumalla, koska itkupotkuraivareissa olevaa isoa lasta on hemmetin hankala pukea (tämä tiedoksi pienempien lasten vanhemmille...). Otti sentään pienemmän lapsen (muttei tietenkään muita tavaroita, lahjaa ym.) ja meni autoon istumaan. Istuivat siellä, vaikka oli jo kova kiire eikä mies edes vaivautunut tulemaan katsomaan, missä viivymme. Lapsi siis raivosi ja potki sisällä. No päästiin lopulta matkaan, mutta mun mielestä mies käyttäytyi v-maisesti.
Juhlissa sitten mun piti saada ottaa pari-kolme lasia viiniä, mutta ekan lasillisen jälkeen mies olikin täyttänyt toisen lasillisen ja sanoi, ettei hän pysty enää ajamaan. Ajattelin, etten tee tästä numeroa, katsoin vaan suu auki ja lopetin sitten juomisen itse. No, niin teki mieskin, muttei maininnut asiasta mulle enkä siis tiennyt hänen juomisestaan tai juomatta jättämisestään, sai kuitenkin hyvän syyn mustamaalata mua sukulaisille muka niin että kielsin häntä juomasta, mutten itsekään kuitenkaan juo.
Tänään sitten kun näistä mainitsin niin haukkui mut monilla termeillä ja tavoilla. Monesti haukkunut mut henkisesti sairaaksi, luonnevikaiseksi ääliöksi, huonoksi, jopa kelvottomaksi äidiksi jne jne. Lopulta kun jätin hänet selviytymään lapsen kiukuttelusta (yleensä se on siis mun homma ja hoidan asian miehen mukaan väärin ja provosoiden) niin hän hermostui niin, että tempoi melkoisen kovakouraisesti lapsen huoneeseensa ja sen jälkeen kun puutuin tähän niin mut yhtä kovakouraisesti myös toiseen huoneeseen. Eikä ollut eka kerta, nämä vain esimerkkinä. Onko nämä normaaleita riitatilanteita perheissä? Mua ahdistaa ihan helvetisti, mutten tiedä, miten pariskunnat riitelevät niin että se on vielä normaalia. Omasta lapsuudenkodista mulla ei ole muuta kuin väkivaltainen ja tosi pelottava malli riitelystä.
