M
mitta täynnä
Vieras
Tutustuin jonkin aikaa sitten nuoreen äitiin ja tämän tyttäreen äiti-lapsi -kerhossa. Pari kertaa jäätiin kerhon jälkeen viereiseen puistoon lastemme (molemmilla reilun vuoden ikäiset pirpanat) kanssa, vaihdettiin numeroitakin.
Tämä tuttavuus on osoittautunut painajaismaiseksi! Hän on yh (tässä ei siis mitään vikaa!), hankkinut lapsen "salaa" silloiselta narkkaripoikaystävältään -jota haukkuu minulle joka kerta kun nähdään. Hän puhuu myös muuten asioita, joita en näin puolituttuna haluaisi kuulla; kuinka montaa varattua miestä on pannut viime näkemän jälkeen, aikomuksista jättää pillerit pois erään vakipanon tietämättä, kuinka monta tuntia puhui eulen puhelimessa sen ja sen kanssa lapsen ollessa teljettynä pinnasänkyyn, ryyppyreissuista ja rappukäytävään sammumisista.. Aargh, en jaksa enää kuunnella! Hän ei puhu mistään muusta. Kiroilee myös koko ajan, lasten kuullen. Mitään meidän perheen kuulumisia ei kysy ikinä eikä anna tilaisuutta kertoakaan, aina vaan ne sen sekoilut on ykköstopic. Olen sanonut suoraan että ryhdistyisi lapsensa tähden, vastaukseksi olen saanut naurunröhötyksen. En minäkään pelkistä kakkavaipoista ja pyykkivuoresta halua aina keskustella, mutta ihan tavallisista asioista joíta yleensä normaalit ihmiset juttelee.
En haluaisi olla henkilön kanssa tekemisissä muuta kuin "naamatuttuna"siellä perhekahvilassa. En kyllä haluis loukatakaan sanomalla suoraan etten halua tavata kerhon ulkopuolella, enkä soitella.
Mitä teen - ehdotuksia?
Tämä tuttavuus on osoittautunut painajaismaiseksi! Hän on yh (tässä ei siis mitään vikaa!), hankkinut lapsen "salaa" silloiselta narkkaripoikaystävältään -jota haukkuu minulle joka kerta kun nähdään. Hän puhuu myös muuten asioita, joita en näin puolituttuna haluaisi kuulla; kuinka montaa varattua miestä on pannut viime näkemän jälkeen, aikomuksista jättää pillerit pois erään vakipanon tietämättä, kuinka monta tuntia puhui eulen puhelimessa sen ja sen kanssa lapsen ollessa teljettynä pinnasänkyyn, ryyppyreissuista ja rappukäytävään sammumisista.. Aargh, en jaksa enää kuunnella! Hän ei puhu mistään muusta. Kiroilee myös koko ajan, lasten kuullen. Mitään meidän perheen kuulumisia ei kysy ikinä eikä anna tilaisuutta kertoakaan, aina vaan ne sen sekoilut on ykköstopic. Olen sanonut suoraan että ryhdistyisi lapsensa tähden, vastaukseksi olen saanut naurunröhötyksen. En minäkään pelkistä kakkavaipoista ja pyykkivuoresta halua aina keskustella, mutta ihan tavallisista asioista joíta yleensä normaalit ihmiset juttelee.
En haluaisi olla henkilön kanssa tekemisissä muuta kuin "naamatuttuna"siellä perhekahvilassa. En kyllä haluis loukatakaan sanomalla suoraan etten halua tavata kerhon ulkopuolella, enkä soitella.
Mitä teen - ehdotuksia?