Miten saan naisen ymmärtämään?

[Mies 37v]

Olemme avovaimoni kanssa yrittäjiä. Teemme töitä yleensä aamukuudesta-seitsemästä ilta kymmeneen-yhteentoista, seitsemän päivää viikossa. Asumme yrityksemme kanssa samassa pihapiirissä, ja yrittämisemme on eräällä tavalla elämäntapa. Avovaimoni on elänyt samalla tavalla viimeiset 15 vuotta ja minä viimeiset pari vuotta. Meillä molemmilla on eri toimialat hoidettavina yrityksessämme, ja minä hoidan silti lisäksi kaikki paperityöt.

Olen luonteeltani tempperamenttinen ja avovaimoni rauhallinen, ja nyt tämä tilanne on kärjistynyt juuri sen vuoksi. Olen äärettömän uupunut töistämme, ja se saa minut "räjähtelemään" pienistäkin asioista ja olen muutenkin useimmiten hyvin ärtynyt. Tiedän itse sen johtuvan liian vähästä unesta ja uupumuksesta. Avovaimoni on myös väsynyt, mutta ei silti ymmärrä pohjimmiltaan miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Hänen vastauksensa on yleensä että yrittäminen on tätä ja ei sille mitään voi jne. Sopivia työntekijöitä emme ole yrityksistä huolimatta löytäneet avuksemme, ja avovaimoni tuntuu luottavan siihen että aina hädässä autan häntä kuitenkin, joten ei se nyt ole niin pakko saada apua. Omat työni kärsivät tietysti siitä aina, kun niitä on jo enemmän kuin ikinä ehdin tehdä.

Toinen ongelmamme, ainakin minulle, on seksin puute. Sitä ei ole "ehditty" harrastaa viimeisen parin vuoden aikana kuin ehkä kolmesti, viime kerrasta on nyt lähes vuosi. Vastaus siihen on kiire ja se että kun olen ärtynyt ja riitelemme, niin avovaimoni ei sitten enää halua minua kuulemma. Tällä seksielämällä varmaan on myös oma osuutensa ärtymyksessäni.

Kertokaa nyt muut naiset, kun minun miehiset ihmissuhdetaitoni eivät enää riitä, että miten ihmeessä saan avovaimoni päähän taottua että näin ei voi jatkua? Miten saan hänet ymmärtämään että olen oikeasti aivan lopussa? Miten saan hänet tajuamaan että tälläinen työmäärä ei ole normaalia, edes yrittäjille? Vai lyönkö päätäni turhaan seinään, jos toinen on niin kova ja kylmä että oma työ menee kumppanin ja parisuhteen hyvinvoinnin edelle? En usko että kovin moni mies olisi jaksanut tätä näinkään kauan, mutta rakkaus saa näköjään ihmisen tekemään ties mitä. Mutta tätä vauhtia sekin on loppumassa...

 

[*Ihminen...]

pysähtyy vasta sitten, kun on pakko - valitettavasti. Niin kauan kun fysiikka ja psyyke kestää niin ihminen ei vapaaehtoisesti muutu.

 

[on perkeleen kovaa]

eli siinä voi mennä henki. Odota vaan, kun vaimosi muuttuminen alkaa heh. Onneksi en ole housuissasi.

 

[se kuitenkin]

lopulta helpottaa. Muutaman vuoden päästä.

 

[Mielipidettä tässä]

Useiden naisten "vika" on usein se, että meidän on pakko selviytyä työstä lastenhoidosta, kodinhoidosta ja jopa miehenhoidosta. Koska olemme selviytyjiä ja monitaitajia meidän on vaikea käsittää ja huomata miksi oma mies ei pysty samaan.

Naiselle usein myös riitää työ, kodinhoito ja lastenhoito ja ehkä satunnainen seksikin ja he ovat ihan tyytyväisiä olotilaansa.

Mies heittää helpommin hanskat tiskiin mm. yhteisestä perheestä, usein sen takia, ettei nainen ole kyennyt lukemaan miehen aivoituksia aikaisemmin tai ei ole ottanut miehen ongelmia tosissaan jonka seurauksena mies tekee "yllätysratkaisun".

Naisen seksihaluihin vaikuttaa suurelta osin se miten mies käyttäytyy. Jos esimerkiksi mies ei täyty odotuksiani ja on minulle ilkeä niin ei tosiaankaan tee mieli. Jos mies osaa vetää oikeasta narusta, nainen tulee mukana.

Teiltä näyttää puuttuvan mm. yhteinen vapaa-aika.

Sano avovaimollesi, että illalla haluat keskustella yhdestä tärkeästä asiasta ja varaat tälle asialle häneltä oikein ajan. Sitten illalla kerrot miltä sinusta tuntuu työn ja parisuhteen saralla ja kerro mitkä ovat seuraukset mielestäsi jos niihin ei tule muutosta.

Jos mitään muutosta ei tapahdu on Sinun syytä tehdä ratkaisusi - mikä se sitten lieneekään.

 

[tai ...]

muutaman vuosikymmenen päästä. Eläkeikä alkaa n. jälkeen 60 v ja nykylakien mukaan voi työelämää venyttää vielä pidempäänkin, mikä tämän päivän trendien mukaan on usein hyvinkin toivottavaa ja monien mielestä jopa mielekästä ... jos työ on mielekästä eikä kotona ole niin mukavaa.

Jospa rukoilisit enkeleitä tuomaan vaimollesi muutaman fyysisesti invalidisoivan ja psyykkisesti vammauttavan pikku sairauden ... niin pääsisitte MUKAVASTI vuosia kestävän HELVETILLISEN muutoksen alkuun.

 

[elämän valinnat]

Olemme avovaimoni kanssa yrittäjiä. Teemme töitä yleensä aamukuudesta-seitsemästä ilta kymmeneen-yhteentoista, seitsemän päivää viikossa. Asumme yrityksemme kanssa samassa pihapiirissä, ja yrittämisemme on eräällä tavalla elämäntapa. Avovaimoni on elänyt samalla tavalla viimeiset 15 vuotta ja minä viimeiset pari vuotta. Meillä molemmilla on eri toimialat hoidettavina yrityksessämme, ja minä hoidan silti lisäksi kaikki paperityöt.

Olen luonteeltani tempperamenttinen ja avovaimoni rauhallinen, ja nyt tämä tilanne on kärjistynyt juuri sen vuoksi. Olen äärettömän uupunut töistämme, ja se saa minut "räjähtelemään" pienistäkin asioista ja olen muutenkin useimmiten hyvin ärtynyt. Tiedän itse sen johtuvan liian vähästä unesta ja uupumuksesta. Avovaimoni on myös väsynyt, mutta ei silti ymmärrä pohjimmiltaan miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Hänen vastauksensa on yleensä että yrittäminen on tätä ja ei sille mitään voi jne. Sopivia työntekijöitä emme ole yrityksistä huolimatta löytäneet avuksemme, ja avovaimoni tuntuu luottavan siihen että aina hädässä autan häntä kuitenkin, joten ei se nyt ole niin pakko saada apua. Omat työni kärsivät tietysti siitä aina, kun niitä on jo enemmän kuin ikinä ehdin tehdä.

Toinen ongelmamme, ainakin minulle, on seksin puute. Sitä ei ole "ehditty" harrastaa viimeisen parin vuoden aikana kuin ehkä kolmesti, viime kerrasta on nyt lähes vuosi. Vastaus siihen on kiire ja se että kun olen ärtynyt ja riitelemme, niin avovaimoni ei sitten enää halua minua kuulemma. Tällä seksielämällä varmaan on myös oma osuutensa ärtymyksessäni.

Kertokaa nyt muut naiset, kun minun miehiset ihmissuhdetaitoni eivät enää riitä, että miten ihmeessä saan avovaimoni päähän taottua että näin ei voi jatkua? Miten saan hänet ymmärtämään että olen oikeasti aivan lopussa? Miten saan hänet tajuamaan että tälläinen työmäärä ei ole normaalia, edes yrittäjille? Vai lyönkö päätäni turhaan seinään, jos toinen on niin kova ja kylmä että oma työ menee kumppanin ja parisuhteen hyvinvoinnin edelle? En usko että kovin moni mies olisi jaksanut tätä näinkään kauan, mutta rakkaus saa näköjään ihmisen tekemään ties mitä. Mutta tätä vauhtia sekin on loppumassa...

Ja olet itse valinnut osasi elämässäsi OMILLA VALINNOILLASI!

ÄLÄ SIIS RUIKUTA VAAN KESTÄ VALINTASI ... kuin mies.

 

[Siperian oppi runneltu psyyke ja kroppa]

muutaman vuosikymmenen päästä. Eläkeikä alkaa n. jälkeen 60 v ja nykylakien mukaan voi työelämää venyttää vielä pidempäänkin, mikä tämän päivän trendien mukaan on usein hyvinkin toivottavaa ja monien mielestä jopa mielekästä ... jos työ on mielekästä eikä kotona ole niin mukavaa.

Jospa rukoilisit enkeleitä tuomaan vaimollesi muutaman fyysisesti invalidisoivan ja psyykkisesti vammauttavan pikku sairauden ... niin pääsisitte MUKAVASTI vuosia kestävän HELVETILLISEN muutoksen alkuun.

Ja samalla, kun avovaimosi kamppailee näiden sairauksien kanssa niin samalla hakkaat henkisesti naiseutta ja ihmisyyttä lyttyyn niin kovalla kepillä, kun pystyt.

Kyllä se vaimo siitä nöyrtyy, kasvaa ja muuttuu haluamaksesi ihmiseksi ... jos elossa pysyy

 

[ja ...]

"ARMOA ei tunneta, vaikka kuinka toinen rukoilisi"

Näin saat KAIKEN haluamasi avovaimostasi irti.

Mieti näitä asioita ennen kun jätät hyvän avovaimosi VAIN esim. elämästä puuttuvan seksin takia!

OIKEA RAKKAUS KESTÄÄ ARJEN JA MYRSKYT!

 

[nainen 30v]

Otan osaa...ymmärrän sinua erittäin hyvin.Sillä itselläni samankaltainen tilanne...tosin ei noin pahalla mallilla.

Minäkin elän avoliitossa ja me molemmat olemme yrittäjiä.Kummallakin erilaiset toimenkuvat, erilaiset työ ajat ja erilaiset tottumukset kaikkeen, eri harrastuksetkin.Silti meillä menee hienosti.

Sanoisinpa sinulle, että jommankumman täytyy nyt löysätä tahtia...työtahtia.Teidän pitää mielestäni istahtaa nyt kasvokkain ja puhua asiat halki.Keskustella siitä mikä nyt on tärkeää.Onko se yrittäminen tärkeämpää kuin se että on yhdessä, sellaisessa suhteessa mikä ei tyydytä...kumpaakaan?

Jo se ettei suhteessa ole ollenkaan hellyyttä, erotiikka eikä seksiä, vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen.Ainakin minulla, minusta, niin kuin sinustakin tulee kärttyinen jopa vihainen koko maailmaa kohtaan. =(
On totta, ettei seksi väsyneenä voisi enempää kiinnostaa.=/ Kokemusta on siitäkin, minulla ja miehelläni saattaa mennä viikko ja kaksikin, ettei kumpikaan yksinkertaisesti jaksa panostaa siihen.Silloin vain olemme, löhöilemme sohvalla vierekkäin ja juttelemme...kenties haaveilemme.Hellyys ei kuitenkan katoa minnekkään...suukolle ja halaukselle on aina aikaa ja voimia! Se auttaa jaksamaan...tekee mielen paremmaksi. =)

Mieti, onko työ sinulle tärkeämpi kuin vaimosi...en sano kumpi on parempi/huonompi vaihtoehto.Sen tiedät vain sinä itse...varmaan tiedostatkin, ettei noin voi jatkua.Teillä on molemmilla aivan liian pitkät työpäivät.

Itsekkin olen joka ikinen päivä töissä, eikä lomaa ole mahdollista pitää, päivät venyvät ajoittain minullakin jopa 14-15 tuntisiksi...luojan kiitos sitä ei kestä kauaa...muutaman päivän aina silloin tällöin.

Olen koettanut ymmärtää mieheni aikaa viepää harrastusta ja jopa tukenut häntä, enkä koe sitä vaikeana.Olen mielissäni, että hän saa siinä rentoutua ja koetan silloin tehdä omia juttujani...naurattaa että vieläkin, minun tulee miestäni ikävä...jos hän on päivän tai kaksi poissa luotani...Kotiinpaluu on aina riemullinen ja kiihkeäkin.Seksi maistuu silloin erittäin hyvältä!

Eli, mieti, jutelkaa ja tehkää kompromisseja...Et voi ratkoa kaikkia ongelmianne yksin!
Pidän sinulle peukkuja ja olet ajatuksissani!
VOIMIA!!!! Niitä tulette tarvitsemaan...toivottavasti saatte tilanteen ratkeamaan...tuo on kurja tilanne... =(

 

[n48]

Teillä on selkeästi erilaiset arvot elämässä ja kuten kaikki tiedämme, omien arvojen muuttaminen on vaikeaa. Toisen arvojen muuttaminen on mahdotonta.

Jos itse haluat jatkaa samalla tavalla ja vaimosi arvomaailman mukaan, sinun on itse muututtava. Jos taas tiedät ja tunnet ettet halua elää loppuelämääsi noin, tee siitä omat johtopäätöksesi.

 

[Samalla ...]

"Ja samalla, kun avovaimosi kamppailee näiden sairauksien kanssa niin samalla hakkaat henkisesti naiseutta ja ihmisyyttä lyttyyn niin kovalla kepillä, kun pystyt.

Kyllä se vaimo siitä nöyrtyy, kasvaa ja muuttuu haluamaksesi ihmiseksi ... jos elossa pysyy "
Lainaa

... kun avovaimosi taistelee sairauksien kanssa ja yhteiskunnan byrokratian kanssa niin KOHTELET HÄNTÄ KUTEN NARSISTIA KOHDELLAAN eli teet keittiöpsykologina diagnoosin NARSISTI ja hakkaat HENKISESTI oikein olan takaa. LUE vinkki Elleistä siitä, miten narsistia kohdellaan!!!

Jos tästä avovaimosi ei sairastu ja nöyrry olemaan sinulle KAIKKEUS niin ... siten hän on toivoton tapaus ja on aika sinun LUOVUTTAA ja vaihtaa SEKSIKKÄÄSEEN parikymppiseen ;D

 

[lisäksi]

"Ja samalla, kun avovaimosi kamppailee näiden sairauksien kanssa niin samalla hakkaat henkisesti naiseutta ja ihmisyyttä lyttyyn niin kovalla kepillä, kun pystyt.

Kyllä se vaimo siitä nöyrtyy, kasvaa ja muuttuu haluamaksesi ihmiseksi ... jos elossa pysyy "
Lainaa

... kun avovaimosi taistelee sairauksien kanssa ja yhteiskunnan byrokratian kanssa niin KOHTELET HÄNTÄ KUTEN NARSISTIA KOHDELLAAN eli teet keittiöpsykologina diagnoosin NARSISTI ja hakkaat HENKISESTI oikein olan takaa. LUE vinkki Elleistä siitä, miten narsistia kohdellaan!!!

Jos tästä avovaimosi ei sairastu ja nöyrry olemaan sinulle KAIKKEUS niin ... siten hän on toivoton tapaus ja on aika sinun LUOVUTTAA ja vaihtaa SEKSIKKÄÄSEEN parikymppiseen ;D

... myös, että avovaimosi ei ole pelkästään nainen ja ihminen vaan myös paras tai ainakin hyvä YSTÄVÄSI ja näinhän ystäviä kohdellaan ;D

Kyllä se avovaimo tuon kaiken jälkeen iloisena ja terveenä sinun tarpeitasi tyydyttää ;D

 

[Kirjoitit ap]

niin hyvän tekstin aloitukseen, että näytä se tai kirjoita sama uudelleen puolisollesi. Näytä myös 30naisen vastaus sinulle, sekin on erittäin hyvä ja valaiseva.

Jollei avokkisi ala ymmärtää vieläkään, mistä kenkä puristaa, hän on joko tyhmä tai tunteeton. Ei nyt tuossa iässä kukaan terveillä tunteilla ja vieteillä varustettu, fyysisesti kykenevä ihminen voi olla ilman seksiä muuttumatta äksyksi ja vihaiseksi. Elämä on muutakin kuin työtä, se on tarkoitettu elettäväksi.

Sinulla on ratkaisu omissa käsissäsi. Joko elämänne muuttuu ratkaisevasti tai sitten sinä muutat omaa elämääsi.

 

[minäkin ...]

sain Siperian opettamilla haavoillani ja elämänkokemuksen syvillä ahavoituneilla arvilla herätettyä jotakin AP kirjoittajan aivoissa, jotta hän kykenisi elämään hyvin elämäänsä rakkaidensa kanssa ja osaisi pitää onnestaan kiinni ... ennen kun se on liian myöhäistä.

Taiteilija on ihminen, joka näyttää elämästä myös sen nurjan puolen, mitä kaikki ns. "normaalit" eivät kestä. Se on elämän oppia parhaimmillaan.

ONNEA elämään Ap:lle.

 

[Master team]

Ette ole oikein oivaltaneet yrittäjyyden yhtä ideologiaa, eli sitä, että pointtina on olla itsensä herra, ei itsensä orjuuttaja.

Mieheni on yrittäjä ja hän pitää kyllä loistavasti kiinni siitä, mikä hänet alunalkaen sai yrittäksi ryhtymään (mm. raha, vapaus). On hänelläkin joskus pitkiä päiviä, mutta esim. lomailemaan voimme lähteä lähes aina minun ilmoittamallani aikataululla, aina voi asioita järjestellä.

 

[nainen30v]

Valitettavasti aina ei voi asioita järestellä niin että loma olisi mahdollinen...niin kuin nim.merkki"Masret team" sanoo.Ainakin minulla se ei taloudellisesti ole mahdollista.. =(

 

[Master team]

Jos oma firma on pelkkiä sitoumuksia ilman lomia ja edes kunnon palkkiota, niin kannattaisiko mennä palkkatyöhön?

 

[turun tyttö]

Muutama vuosi sitten puolitutuilla oli yritys, pariskunta. Vaimo teki miehelleen ilmaista työtä vuosikausia, mitään ei laitettu kirjoihin kansiin, eikä eläkekertymää tullut. Molemmilla työpäivät olivat pitkiä. Kunnes ero tuli ja vaimo joutui maksumieheksi konkursissa. (oli kiltteyttään ja ymmärtämättömyyttään allekirjoittanut miehen yrityksen velka ym. papereita) Kirjanpidollisia ongelmia..
Kaikki kiire on verrannollinen kunnianhimoon ja velkataakkaan. Suuret velat, investoinnit rasittavat, myöskin verotus ja mitä taloudellista hyötyä tulevaisuudessa. Mutta, kukaan ei kestä määräämättömiä määriä työtä ilman riittävää lepoa. Olkoonkin yrittäjä tai työntekijä. Yleensä kyllä ammattiväkeä työntekijäksi löytyy, mutta mitä olette valmiit maksamaan palkkaa.

Kukaan muu kuin te itse pystytte vaikuttamaan työmääräänne ja mistä olette valmiit luopumaan.

 

[nainen30v]

Voisi sen ajatella noinkin, mutta....
Täällä pohjoisen pienillä paikkakunnilla ei niitä työpaikkoja ole aivan niin, että voisi vain mennä ja ottaa...

Toisekseen, tämä on sellainen perheyritys jolla on jo pitkät juuret, en tahtoisi hävittää niitä....tulemme kyllä toimeen, jotenkin...mutta esim.lomiin ei ole mahdollisuutta.

Olen onnellinen kun minulla on töitä, olen onnellinen kun minulla on toimiva parisuhde ja terveyttäkin...toistaiseksi...

Kuka tietää mitä aika ja tulevaisuus tuo tullessaan...Muuttaa emme mieheni kanssa kuitenkaan tahdo...Maalla on niiiiin mukavaa! =)

 

[voi, voi ja voi]

Muutama vuosi sitten puolitutuilla oli yritys, pariskunta. Vaimo teki miehelleen ilmaista työtä vuosikausia, mitään ei laitettu kirjoihin kansiin, eikä eläkekertymää tullut. Molemmilla työpäivät olivat pitkiä. Kunnes ero tuli ja vaimo joutui maksumieheksi konkursissa. (oli kiltteyttään ja ymmärtämättömyyttään allekirjoittanut miehen yrityksen velka ym. papereita) Kirjanpidollisia ongelmia..
Kaikki kiire on verrannollinen kunnianhimoon ja velkataakkaan. Suuret velat, investoinnit rasittavat, myöskin verotus ja mitä taloudellista hyötyä tulevaisuudessa. Mutta, kukaan ei kestä määräämättömiä määriä työtä ilman riittävää lepoa. Olkoonkin yrittäjä tai työntekijä. Yleensä kyllä ammattiväkeä työntekijäksi löytyy, mutta mitä olette valmiit maksamaan palkkaa.

Kukaan muu kuin te itse pystytte vaikuttamaan työmääräänne ja mistä olette valmiit luopumaan.

Tuo on aivan silkkaa puppua, että aikuinen ihminen allekirjoittaa velkapapereihin nimensä ymmärtämättömyyttään. Jos ihminen on niin yksinkertainen, että ei tiedä mihinkä nimensä pistää, niin senhän kuuluisi olla holhouksenalaisena. Jokainen aikuinen ns. täysijärkinen ihminen tietää, että mitään pelkkiä nimellisiä juttuja velkakirjoissa ei ole olemassakaan. Aina, takaaja tms.on vastuussa veloista silloin kun velallinen ei viitis maksaa lainojaan. Harvemmin on niin, että velanottaja ei voi, yleensä se on niin että rahat käytetään mieluummin muuhun kuin laskuihin ja lainoihin.

 

[lomalainen_']

Minäkin ehdottaisin AP:lle, että kannattaisiko sinun sitten siirtyä ns. normaaliin kasista neljään duuniin, jolloin saisit sen tyyppistä elämää, jossa työ ei näyttele koko elämää. Toisaalta sillä saat ratkaistua vain oman ongelmasi eli saat estettyä loppuunpalamisen. Silti jää jäljelle se ongelma, että vaimosi paahtaa yrityksensä parissa pitkää päivää ilman lomia.

Jos ette pysty keskustelemaan tästä asiasta ilman riitelyä, niin mielestäni teidän kannattaisi hankkia "erotuomari" keskusteluihinne eli jatkaa keskusteluja parisuhdeterapeutin vastaanotolla, jotta pääsette pois toistenne syyttelystä siihen, millainen ratkaisu voisi olla paras kompromissi tilanteessanne. En usko, että vain sormia napsauttamalla löytyy mitään sellaista ratkaisua, joka ei kummaltakaan vaatisi minkäänlaista kompromissia. Sen sijaan kummankin pitää haluta parisuhteelle hyvää ja pitää olla valmis tekemään myönnytyksiä. Myönnytysten teko on vaikeaa, koska usein sitä arvostaa omaa työpanostaan enemmän kuin toisen panosta.

Vaimosi tilasta olisin myös huolissani. Pitäisikö hänen karsia työmäärää, palkata työntekijä tai toisesta yrityksestä tilapäistä apua tai kenties vain organisoida työmäärää paremmin? Tiedän itse kokemuksesta, että kun tekee jatkuvasti pitkää päivää, niin itseasiassa työteho laskee radikaalisti 6 h työnteon jälkeen. Tämä on ihan tutkittua tietoa. Jos pidentää päivää jatkuvasti, työteho on vain murto-osa normaalista.

Ulkopuolisista yrityksistä voi ostaa apua esim. reskontran ja kirjanpidon hoitoon, siivoukseen ja vaikkapa yleisapua hoitamaan juoksevia asioita, jollei suoraan rekrytointi tuota haluttua tulosta. Myös oppisopimusoppilaan ottaminen on suhteellisen edullista ja sitä kautta voi opettaa työntekijän juuri teidän hommassa vaadittaviin tehtäviin. Et kerro yrityksenne toimialasta, mutta ehkä myös paikkakuntanne ammattikoulusta voisi saada apua eri projekteihin yms.

Vaikka vaimosi olisi millainen supernainen tahansa, hänen täytyy olla väsynyt. Olisin myös huolissani siitä, että millainen on hänen arvomaailmansa, jos elämässä on vain ja ainoastaan työ eikä yhtään mitään muuta. Parisuhdekin tuntuu olevan vain sitä, että sinä tuet häntä siinä. Onko vaimosi mielestä parisuhteenne ja sinun seksuaaliset tarpeesi niin vähäpätöisiä, että edes yhtä viikonloppua kuukaudessa ei voi irrottaa rentoutumiseen ja rakkauden tunteen uudelleen herättämiseen?

 

[Aviovaimo -06]

Onko teillä ollenkaan lomaa, vai onko työtahti sama ympäri vuoden? Suosittelen voimakkaasti ottamaan lomaa vaikka "pakolla" jos ei muuten, vaikka vaimolta salaa etsit yritykseen tuuraajan pariksi viikoksi ja lähdette jonnekin reissuun pihapiiristä. Ei tarvitse edes mennä ulkomaille, vuokratkaa vaikka mökki tai tehdää kaupunkiloma Suomessa. Voi olla että loman alkupäivinä kaikki kärjistyy ja tulee riitaa, mutta pikkuhiljaa kun kroppa alkaa päästää stressistä irti loppuu riidanhalukin. Lomalla sitä seksiäkin on yleensä enemmän. Lomalla saisit varmaan myös aloitettua keskustelun tilanteesta aivan eri tavalla kuin mitä nyt, arjen ja stressin keskellä.

Jos loma ei onnistu mitenkään, niin onhan sitten muitakin dramaattisempia vaihtoehtoja. Esimerkkinä että otat, ja lähdet. Enkä tarkoita että lähdet kokonaan, mutta lähdet sitten vaikka itse sinne lomalle. Ilmoitat vaimollesi että en yksinkertaisesti jaksa tätä enää, minun on nyt otettava etäisyyttä tilanteeseen ja pohdiskeltava että onko tämä sitä mitä minä elämältäni haluan. Ihminen ei yleensä tajua tilannettaan ja sitä mitä on saanut, ennenkuin "menettää" sen. Tällainen tilanne voisi pysäyttää vaimosikin, kun hän alkaisi pohtimaan että en kai ole menettämässä rakastamaani miestä sen takia, että yritys menee elämässäni kaiken muun edelle.

Todella harmillista kuulla seksin puutteesta. Meillä ei ole yhtä rankka tilanne kuin teillä, mutta molemmat silti olemme väsyneitä töistä ja remonteista jne. Itse olen huomattavasti haluttomampi seksiin kuin mieheni. Minulla on kuitenkin sellainen periaate, että kerran viikossa on oltava seksiä, ja se on minimi. Siitä pidän kiinni, vaikkei itse tekisi mieli yhtään. Tiedän että mieheni haluaa vähintään sen kerran/vk, ja tiedän että jos hän on kauan ilman, hän tulee ärtyneeksi. Joten miksi turhaan pihdata ja pilata oma päivänsäkin sillä kun mies murjottaa ja on nyreä?!

Parisuhteessa muutenkin ihmiset tuntuvat unohtavan sen että kompromisseja pitää tehdä ja molempien pitää joustaa. Ei se vaan aina auta että mun ei nyt tee mieli. Jos tarpeeksi kauan "ei tee mieli" niin eipä tartte sitten tehdä mieli enää ollenkaan, kun toinen on lähtenyt. Ja tämä koskee sekä miehiä että naisia, tiedän nimittäin miehiäkin jotka pihtaa. Kompromissit ja joustaminen eivät myöskään koske vain seksiä, vaan kaikkea elämää!

Kun ihmiset yrittäisivät ottaa hieman enemmän toisiaan huomioon, he saisivat paljon enemmän myös itselleen.

 

[gurgeli]

Äitini ja isäni ostivat kaupan maaseudulta ollessani ihan pieni. He sitten tekivät 13-14 tuntisia työpäiviä, rahaa ei kuitenkaan tullut kuin juuri ja juuri lainan maksuun ja omaan vaatimattomaan elämiseen. Ikinä meillä ei ollut yhteistä lomaa, äidillä ja isällä ei lomaa lainkaan, ehkä joku pidennetty viikonloppu erikseen ja eri ajankohtina (eihän ollut varaa palkata apulaisia) joskus. Auto oli aina joku vanha romu.
Koska asuttiin samassa rakennuksessa niin oli ihan normaalia että meidän keittiössä istui kylän väkeä kahvia juomassa kun minä söin aamupuuroa. Tai jos joltain sattui loppumaan maito sunnuntaina (siihen aikaan ei ollut su-aukioloa) niin tottahan meillä kuitenkin avattiin ovi kolkuttavalle...
Äiti yritti siinä vuosien aikana sanoa isälle että hän ei jaksa enää tätä tahtia, kun ei ollut edes omaa rauhaa, "kotia". Mutta isäpä ei kuunnellut.
Kun lähes 20 vuotta oli tätä rataa mennyt niin äitipä pakkasikin yhtenä kauniina päivänä tavaransa ja lähti. Kauppa meni myyntiin ja isä sekä äiti palkkatyöhön. Elämä jatkui täysin erillään muutaman vuoden ja sitten isä kuolikin syöpään.
Kun äiti muutama vuosi sitten jäi eläkkeelle niin selvisi että isä olikin maksanut äidille vain ihan minimiosaa eläkemaksuista - eli äiti kitkuttelee nyt noin 700 euron eläkkeellä (miinus verot). Tämähän on tietysti ihan äidin omaa tyhmyyttä, niinkuin "voi, voi ja voi" tämänsuuntaisista asioista vihjaili - mitäs meni ja luotti puolisoonsa
Yritän vain sanoa sitä että mielestäni heidän elämänsä meni vähän hukkaan.

 

[Jotenkin tuttua M]

Olemme avovaimoni kanssa yrittäjiä. Teemme töitä yleensä aamukuudesta-seitsemästä ilta kymmeneen-yhteentoista, seitsemän päivää viikossa. Asumme yrityksemme kanssa samassa pihapiirissä, ja yrittämisemme on eräällä tavalla elämäntapa. Avovaimoni on elänyt samalla tavalla viimeiset 15 vuotta ja minä viimeiset pari vuotta. Meillä molemmilla on eri toimialat hoidettavina yrityksessämme, ja minä hoidan silti lisäksi kaikki paperityöt.

Olen luonteeltani tempperamenttinen ja avovaimoni rauhallinen, ja nyt tämä tilanne on kärjistynyt juuri sen vuoksi. Olen äärettömän uupunut töistämme, ja se saa minut "räjähtelemään" pienistäkin asioista ja olen muutenkin useimmiten hyvin ärtynyt. Tiedän itse sen johtuvan liian vähästä unesta ja uupumuksesta. Avovaimoni on myös väsynyt, mutta ei silti ymmärrä pohjimmiltaan miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Hänen vastauksensa on yleensä että yrittäminen on tätä ja ei sille mitään voi jne. Sopivia työntekijöitä emme ole yrityksistä huolimatta löytäneet avuksemme, ja avovaimoni tuntuu luottavan siihen että aina hädässä autan häntä kuitenkin, joten ei se nyt ole niin pakko saada apua. Omat työni kärsivät tietysti siitä aina, kun niitä on jo enemmän kuin ikinä ehdin tehdä.

Toinen ongelmamme, ainakin minulle, on seksin puute. Sitä ei ole "ehditty" harrastaa viimeisen parin vuoden aikana kuin ehkä kolmesti, viime kerrasta on nyt lähes vuosi. Vastaus siihen on kiire ja se että kun olen ärtynyt ja riitelemme, niin avovaimoni ei sitten enää halua minua kuulemma. Tällä seksielämällä varmaan on myös oma osuutensa ärtymyksessäni.

Kertokaa nyt muut naiset, kun minun miehiset ihmissuhdetaitoni eivät enää riitä, että miten ihmeessä saan avovaimoni päähän taottua että näin ei voi jatkua? Miten saan hänet ymmärtämään että olen oikeasti aivan lopussa? Miten saan hänet tajuamaan että tälläinen työmäärä ei ole normaalia, edes yrittäjille? Vai lyönkö päätäni turhaan seinään, jos toinen on niin kova ja kylmä että oma työ menee kumppanin ja parisuhteen hyvinvoinnin edelle? En usko että kovin moni mies olisi jaksanut tätä näinkään kauan, mutta rakkaus saa näköjään ihmisen tekemään ties mitä. Mutta tätä vauhtia sekin on loppumassa...

Taidat olla hyvän manipuloijan uhri. Tuo on jotenkin tuttua ex-avioliitostani.

Lainaus:

Hänen vastauksensa on yleensä että yrittäminen on tätä ja ei sille mitään voi jne.

Niinpä niin. Yrittämisessä ainakin pitäisi olla se hyvä puoli että sitä voi itse kontrolloida. Vai onko teillä ( tai hänellä ) niin paska yritys...

Toinen lainaus:

Toinen ongelmamme, ainakin minulle, on seksin puute. Sitä ei ole "ehditty" harrastaa viimeisen parin vuoden aikana kuin ehkä kolmesti, viime kerrasta on nyt lähes vuosi. Vastaus siihen on kiire ja se että kun olen ärtynyt ja riitelemme, niin avovaimoni ei sitten enää halua minua kuulemma. Tällä seksielämällä varmaan on myös oma osuutensa ärtymyksessäni.

Eli loppujen lopuksi seksin puute on sinun vika. Joopajoo.. Ajattele! Sinua kohdellaan kuin koiraa.

Kolmas lainaus:

Kertokaa nyt muut naiset, kun minun miehiset ihmissuhdetaitoni eivät enää riitä, että miten ihmeessä saan avovaimoni päähän taottua että näin ei voi jatkua? Miten saan hänet ymmärtämään että olen oikeasti aivan lopussa? Miten saan hänet tajuamaan että tälläinen työmäärä ei ole normaalia, edes yrittäjille? Vai lyönkö päätäni turhaan seinään, jos toinen on niin kova ja kylmä että oma työ menee kumppanin ja parisuhteen hyvinvoinnin edelle?

Ei tarvitse naista kertomaan. Sano hänelle että tämä on liikaa. Ja minä olen varma että saat entistäkin pahemman syyllistämisen palkkioksi. Vika on hänen mielestään vain ja ainoastaan sinussa.

En ehtinyt lukea kaikkia vastauksia, kun niitä on ehtinyt tulla jo useita. Toivottavasti tämä kuitenkin tuo näkökulman asiaan. Kyse hänellä on jostain kyvyttömyydestä tuntea empatiaa, narsismista tai vain siitä että hän on omasta mielestään sinua ylempänä eikä pidä sinua miehenä tai auktoriteettinä ja voi näin ollen kohdella miten haluaa. Eikä sen takia halua sinua myöskään seksuaalisesti. Ota ero tai yritä vaihtaa roolit.. anna vaikka piiskaa kun hän kohtelee huonosti ja nai sitten takaapäin, vain omaa nautintoa tavoitellen ja voi ääni muuttua kellosa. Älä kuitenkaan tee aina kuten hän haluaa.. se ei koskaan riitä.