Miten saan paremman itsetunnon?

[Muita huonompi?]

Äh, en edes tiedä pitäisikö tänne kirjoittaa, mutta kirjoitanpa kumminkin. Ehkä joku tietää miltä tuntuu elää huonon itsetunnon kanssa? Tietäisikö joku myös miten itsetuontoa voisi kohottaa? Tiedän sisimmässäni, että en ole sen huonompi kuin muutkaan, mutta vertaan kuitenkin itseäni aina muihin. Näen itsessäni ne huonot puolet. Esim. minulla on ihana anoppi. Hänellä on kaksi poikaa ja kaksi miniää. Minä siis olen miniöistä se toinen. Huomaan vertaavani itseäni koko ajan tähän kälyyni. Hän on hoikempi, hän on mielestäni positiivisempi elämässä ylipäätään, hyvin sosiaalinen esim. kutsuvat kahville ja käyvät kahvilla paljon niin ystävien kuin sukulaistenkin kanssa. Lisäksi kälylläni on kadehdittavan hyvä itsetunto. Hän ei pelkää sanoa mielipidettään ja se välillä pelottaa. Huomaan varovani sanojani ja tekemisiäni, jotta.. Hän esim. arvostelee toisten vanhemmuutta herkästi. En halusisi olla yksi niistä "huonoista vanhemmista". Huoh. Tiedän, en voi olla kukaan muu kuin olen, olen itseni, mutta miksi silti jatkuvasti mietin miten minun tulisi olla. Jos meille tulee esim. mieheni ystävä perhe kylään (siis lapsuuden aikaisia ystäviä), huomaan että stressaan heidän meille tuloaan. Yritän laittaa kodin tip top, mietin miten minun tulisi olla, onkohan esim. tarjottavaa tarpeeksi. Jälkikäteen mietin sitten sanoinko tai teinkö jotain hassusti, olisiko minun pitänyt huomata vaikkapa kysyä jotain. Ahdistavaa. Miksi en vain osaa olla ja hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen? Pahoittelut purkautumisesta. Ja kiitos jos jaksat vastata, varsinkin jos tiedät jotain "apukeinoja" itsensä parempaan hyväksymiseen. Niin ja taustatietoa, olen 28-vuotias, kahden pienen lapsen äiti, olen ollut lasten kanssa kotona yhtäjaksoisesti kohta kolme vuotta.

 

["vieras"]

Varaa ittelles aika parturiin ja sen jälkeen menet liiviliikkeeseen ja ostat kunnon liivit ittelles ja sitten menet vaatekauppaan, huom vaatekauppaan ja ostat uusia vaatteita. Sitten oletkin valmis vaikka kahvikutsuille.

 

["vieras"]

Minulla on neuvo. Älä vähättele itseäsi, aloita siitä. Älä enää puhu itsestäsi kuin olisit huonompi kuin muut. Se on pitkälti oman pään sisäistä kaikki. Minulla auttoi se, kun lopetin sen itseni vähättelyn, en sanonut enää yhtään kertaa itsestäni mitään vähättelevää. Vaikken vieläkään osaa kehua itseäni tai tuoda itseäni esille, se auttoi, kun en itse lyttää itseäni. Jos läheisessä ihmisessä on hyviä piirteitä, sanon heille, että hei oletpa tuossa hyvä, se tuo hyvän mielen minulle ja kohteelle ja usein sieltä tulee positiivista palautetta minulle. Itsetuntoa ei voi ostaa eikä saada lahjaksi muilta, mutta sitä voi aluksi liimata päälle ja vähitellen se kasvaa omaksi uudeksi ihoksi.

 

[vieras kolmannesta viestistä]

[QUOTE="vieras";28810441]Varaa ittelles aika parturiin ja sen jälkeen menet liiviliikkeeseen ja ostat kunnon liivit ittelles ja sitten menet vaatekauppaan, huom vaatekauppaan ja ostat uusia vaatteita. Sitten oletkin valmis vaikka kahvikutsuille.[/QUOTE]

Ei hassumpi neuvo ollenkaan, uusi tukka ja rintsikat, hyvä ryhti ja pää pystyyn, siitä se lähtee

 

["..."]

Tuttua tuttua. Joskus olen saanut vinkin, että näyttele itsevarmaa. Pikkuhiljaa se näytteleminen helpottuu ja olet oikeastikin itsevarmempi.

Toinen neuvo koskee itsesi altistamista erilaisille tilanteille ja ihmisille. Tee sitä mikä eniten pelottaa, äläkä lopeta ensimmäiseen mokaan.

Hanki uusi harrastus. Vaikka liikunnallinen, jossa saat kokea onnistumisen iloa.

Mene sinne kampaajalle ja kosmetologille sekä hommaa kauniita vaatteita. Piristää kummasti.

 

[Napoleon Dynamite]

Kannattaa lukea Anna-Liisa Valtavaaran "Kiltteydestä kipeät"-kirja. Voisi toimia sun tilaanteeseen. Näin nopeasti ajateltuna haluaisit ehkä päästä miellyttämisenhalusta, liiasta kiltteydestä ja oman arvon aliarvioimisesta? Suosittelen lämpimästi tuota kirjaa, siitä saa vinkkiä käytäntöön ja huonoon itsetuntoon/alemmuudentuntoon!

 

["vieras"]

Opettele katkaisemaan se nauha joka soi sun päässä, se jossa vähättelet itseäsi.
"Sanoinpas mä taas tyhmästi, näytän lihavammalta kuin tuo mirkku, miksi olen aina niin nolo, olisinpa fiksumpi ja sosiaalisempi, nätimpi ja puheliaampi"

 

[Jennyfer]

No mun mielestä tekstin perusteella sulla on ihan hyvä itsetunto. Ole rauhassa toi mitä itsestäsi kirjoitat miksi et saa olla sanomatta mielipiteitäsi tai rauhassa olla vetäytyvä tai vähemmän positiivinen jos kerran olet sellainen? Eikä sun kälys voi omata aidosti hyvää itsetuntoa jos arvostelee herkästi muita joten luulet vaan väärin.. Huoli pois, oot rohkea ja itsevarma ku reilusti myönnät itsellesi mikä ahdistaa. Se on oikeeta vahvuutta lopulta kuitenkin .. Tosta muiden miellyttämisestä pääsee oman kokemuksen mukaan helpoiten eroon siirtämällä ajatuksissa itsensä sen henkilön kenkiin jota kulloinkin yrittää miellyttää. Haluaisitko itse olla tekemisissä sellaisen kanssa joka tekee asioita vain miellyttääkseen sinua ja olisi ahdistunut? Jos miellytät muita niin asetat toisen sellaiseen tilanteeseen jossa tuskin itsekkään haluaisit olla? Teennäisyys paistaa läpi ja on ulkopuolisille myös ahdistavaa ... Tsemppiä ja oo vaan reilusti oma itses. Ps. Aina löytyy joku joka vertaa myös itseään sinuun itsesi tietämättä

 

["Kiira"]

Oli "mielenkiintoista" lukea tekstisi,koska tunnistin siitä itseni... Minullakin on vaikeaa olla ihmisten parissa, kun koko ajan täytyy miettiä jokaista liikettä ja lausetta. Kuvittelen ettei minusta pidetä kun olen ihmisten seurassa... Tämä on todella vaikeaa

Olen myös kova stressaamaan asioista. Kaiken pitää olla koko ajan järjestyksessä ja minun hallittavissa. Tiedän että lapsuuteni on syynä tähän aikuisiän kärsimykseen ja haluaisinki saada asian järjestymään. Kotona minua haukuttiin ja kaikki tekemiset arvosteltiin aina negatiiviisesti, onko sinulla samoja kokemuksia?

Olisi helpottavaa kerranki antaa asioiden mennä omalla tahdilla eteenpäin, puuttumatta niihin ja stressaamatta niistä. Ja olisi mahtavaa olla oma itsensä, pidettiin minusta tai ei. Vaikeaa myös miehelleni, joka joutuu tätä seuraamaan päivittäin.