Miten saan suhteessani hellyyttä?

[avun tarpeessa]

Olen pitänyt mieheni kanssa yhtä jo reilut nelisen vuotta, joista puolet avoliitossa. Ongelmanani on hellyyden puute, ei niin omalta osaltani vaan miehen. Itse tykkään hellitellä toista, halia ja suukotella. MIeheni ei sitten niinkään... En tiedä mitä teen väärin tai jätän tekemättä. Voisinpa vaikka antaa pienimuotoisen esimerkin. No, mieheni on nyt viettänyt reilun viikon tallilla töiden jälkeen autojen kimpussa. Kotiin palatessaan sanoo hädin tuskin moi ja istuutuu koneelle. Siinä hän sitten viihtyykin nukkumaan menoon asti. Seksiä kyllä saan, luojan kiitos. Muuten kyllä jo sekoisin. Mutta ei mitään oma-aloitteista halittelua tai suukottelua hänen puoleltaan. Ja jos itse menen antamaan vaikka suukon niin hän vastaa siihen kovin vastahakoisesti.

En viitti enää edes sanoa asiasta kun saan vaan kuulla, että olen liian vaatia yms.

Auttakaa, mitä pitäisi tehdä? Tulen hulluksi.

 

[karu totuus]

Yleistä.

Ja tuttua tässäkin torpassa. Ja suhde on nyt kariutumassa kaikkien vuosien jälkeen,koska en jaksa enää vaatia ja pyytää. En nauti siitä todellakaan että kaikki pitää anella, toinen ei vaan itse oma-aloitteisesti kai sitten kaipaa edes mitään. Haluaa olla vaan ja on onnellinen. Ja kun en itse enää jaksa lähestyä, olemme etääntyneet..eli toisinsanoen suhde oli minun varassa,,tietyiltä osin..jonka jo tiesinkin. Mieheni on kovapäinen..ei puhu eikä hempeile..ei koskettele eikä muutakaan..ja loppu lähenee. Harmittelee kyllä että eroko tässä nyt tulee..mutta mitäpä se auttaa kun ei puhu eikä mitään yritystä ole. Ei ole ollut koskaan.

 

[avun tarpeessa]

,että kanssasisaria löytyy. On se kumma homma... Kuulostaa niin tutulta tuo kaikki tämänkin akan elämässä. Välill'ä tunnen itteni ihan hirveeks nalkuttajaksi kun pyydän toiselta helllyyttä, jonka pitäisi kyllä olla suhteessa päivänselvä asia. Masentaa jo todella lujaa. Sitä väkisinkin miettii, että enkö enää kelpaa, mikä mussa on vikana yms. On niin turha ja turta olo. Kun en jaksa nalkuttaakaan enää, ei se mitään auta. Saan vaan huutoo osakseni kuinka vaadin liikoja ym sontaa. Toisaalta kun en taas haluais luovuttaakaan, mutta kyllä hellyyttä pitää suhteessa olla. Edes sen verran, että se toinen tulisi edes kerran viikossa halaamaan/suukottamaan oma-aloitteisesti... Ehkä liikaa pyydetty.

Voimia sulle myös sen ukkos kanssa!

 

[Kostiainen]

... eikä myöskään turhia lirputtele. Ne lirputtelijat on kotoisin tuolta kauempaa etelästä, mutta turha kuvitella, että sellaisilta voisi perätä myös vastuuta sanoistaan. Poikkeuksia toki on puolin ja toisin.

Meikäläisten miesten jäyhään kansanluonteeseen ei kuulu halailu ja... suukottelu... yöh! Gigolojen hommia semmoiset.

 

[N33]

... eikä myöskään turhia lirputtele. Ne lirputtelijat on kotoisin tuolta kauempaa etelästä, mutta turha kuvitella, että sellaisilta voisi perätä myös vastuuta sanoistaan. Poikkeuksia toki on puolin ja toisin.

Meikäläisten miesten jäyhään kansanluonteeseen ei kuulu halailu ja... suukottelu... yöh! Gigolojen hommia semmoiset.

Turha sitten ihmetellä hempeilijöiden (omien sanojesi mukaan gigolojen) menestystä, jos jäyhän suomalaisen miehen antama tarjonta ei kohtaa kysynnän kanssa. Halaus per viikko tuntuu perin vähäiseltä vaivalta suhteen säilyttämiseksi, mutta jäyhä mies on vissiin mieluummin yksin tai huonossa suhteessa kuin antaisi periksi piiruakaan lajinomaisesta käytöksestään.

 

[Sivupersoona]

Tuo johtuu erilaisesta rakkaudenkielestä. Etsikää miehenne rakkaudenkieli ja vastatkaa siihen.

 

[lillerilalleri10]

Mieheni on päinvastainen ja osoittaa hellyyttä kaiken aikaa, mutta itse olen kotoisin kodista jossa se ei ollut normaalia. Naisena minulle on ehkä helpompaa ottaa hellyys vastaan ja iloita siitä (kulttuurimme sallii ja jopa vaatii niin naiselta), vaan rajani minullakin. Kun siihen ei ole tottunut, niin en koe sitä tärkeäksi ja joskus tahtomattani loukkaan miestäni torjumalla hänet. Olisi kuitenkin hirveää, jos hän katsoisi erilaisuutemme hellyyttä kohtaan syyksi ottaa ero.Ikään kuin en enää kelpaisi hänelle sellaisena kuin olen.

Jos tahdon olla hyvä miehelleni koetan tehdä jotakin käytännöllistä, jossa minä olen parhaimmillani. Neulon sukat, vaikka inhoan kutomista (hän pitää kotikutoisista) tai ostan ylellisiä alusvaatteita (miehillekin löytyy silkkiä) tai tilaan pienen matkan. Minä en vaan osaa muuta ja onneni on, että mieheni sen asian ymmärtää ja näkee milloin osoitan rakkauttani häntä kohtaan.

Taidamme olla ihan luuseripariskunta, koska emme ole vielä kertaakaan harkinneet eroa ja jos minä Ellien mukaan eläisin pitäisi heittää niin itteni kuin ukkoni oitis pihalle tästäkin suhteesta.

 

[Sivupersoona]

Mieheni on päinvastainen ja osoittaa hellyyttä kaiken aikaa, mutta itse olen kotoisin kodista jossa se ei ollut normaalia. Naisena minulle on ehkä helpompaa ottaa hellyys vastaan ja iloita siitä (kulttuurimme sallii ja jopa vaatii niin naiselta), vaan rajani minullakin. Kun siihen ei ole tottunut, niin en koe sitä tärkeäksi ja joskus tahtomattani loukkaan miestäni torjumalla hänet. Olisi kuitenkin hirveää, jos hän katsoisi erilaisuutemme hellyyttä kohtaan syyksi ottaa ero.Ikään kuin en enää kelpaisi hänelle sellaisena kuin olen.

Jos tahdon olla hyvä miehelleni koetan tehdä jotakin käytännöllistä, jossa minä olen parhaimmillani. Neulon sukat, vaikka inhoan kutomista (hän pitää kotikutoisista) tai ostan ylellisiä alusvaatteita (miehillekin löytyy silkkiä) tai tilaan pienen matkan. Minä en vaan osaa muuta ja onneni on, että mieheni sen asian ymmärtää ja näkee milloin osoitan rakkauttani häntä kohtaan.

Taidamme olla ihan luuseripariskunta, koska emme ole vielä kertaakaan harkinneet eroa ja jos minä Ellien mukaan eläisin pitäisi heittää niin itteni kuin ukkoni oitis pihalle tästäkin suhteesta.

Meillä on myös samoin. Eli juuri näinpäin. Eikä ero olut mielessä, joten ei teidänkään kannata erota.
Rakkaudenkielen erilaisuus näkyi hyvin teidän kirjoituksesta.

 

[no]

Olisi kuitenkin hirveää, jos hän katsoisi erilaisuutemme hellyyttä kohtaan syyksi ottaa ero.Ikään kuin en enää kelpaisi hänelle sellaisena kuin olen.

Niin se on varmaan ap:n miehenkin mielestä, mutta jollakin tavalla tämä asia on nyt ymmärrettävämpi, kun sen sanoo nainen.
Se, että toinen esiintyy vaatijana, johtaa myös erkanemiseen, jos vaatimusten ymmärrettävyydessä on eroja.
Siis ymmärtääkö mies mistä on oikeasti kysymys? Voisiko miehelle tulla sellainen olo, että hän on talilla liikaa ja sitten, kun hän tulee kotiin, niin kaikki ei olekaan hyvin. Voisiko kuitenkin olla jokin muu asia, joka hiertää? Mieshän voisi hetken halata ja pussata ja kaikki olisi kunnossa?