Miten saatte hermot kestämään lasten kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vieras

Vieras
Vauvalle en hermostu, 4-vuotiaalle tuon tuostakin. Huudan, tukistan myös nykyään helposti. Lapsi sanoo että äidin pitää muuttaa pois ja inhoaa minua. En ihmettele yhtään. Mulla ei ole yhätän sellaista että laskisin 10 vaan kaikki tulee heti. :(
 
Käykää vaik vetämäs päät täyteen, mies hoitaa lapsia sen illan. Joskus tarvii päästää höyryt ulos. Mä huomaan että sit kun arki alkaa kaatua päälle, täytyy käydä nollaamassa pää....
 
Mellä kans 4-v yrittää kaikin keinoin yrittää ärsyttää. Välillä tulee räjähdettyä oikein kunnolla. Välillä mietin, että yrittääkö kokeilla (niiden rajojen ohessa) rakastaako äiti, vaikka kuinka yritän heittäytyä poikkiteloin? Olen yrittänyt olla vaan johdonmukainen (ja tää on kyllä välillä tosi vaikeeta, varsinkin on seurana pikku-uhmis).
 
Vaaran merkkejä ilmassa...
Muistan kun 11 vuotta sitten muutin erään miehen luokse. Häneltä oli edellisenä päivänä lähtenyt avovaimo kotoota ja kotiin oli jäänyt mies + 5v ihana poika. Pojan sanat mulle: "Mä haluaisin *nimi* sut mun äidiksi". (Koska en koskaan huuda... ja kotiin saa rauhan).

Avovaimo tuli 5 päivän kuluttua takaisin kotiin ja haukkui mut huoraksi jne. pihalla lapsen kuullen. Mulla ja miehellä meno silloin poikki. Hyvä niin :D

Millainen mies ottaa toisen naisen heti kotiinsa kun toinen lähtee. Meillä oli tosin uusi asumissuhde joka päätyi minun lähtemiseeni niin yli 3v myöhemmin.

Aika helpolla myös miehen lapsi huoli "uuden naisen". Toisella kertaa kun muutin; poika oli silloin 11+ ja kokkasi mulle eka iltana.
Tämä varmaan käy kauhutarinasta pe iltaan :D ? Vaikka onkin tositarina.
 
11 v on ihan järkyttävä. Saa tapella ihan perus asioista ja mitään ei kärsi sanoa edes normaalisti.
9v ottaa isommasta mallia mut on viel onneksi pikkusen helpompi tapaus.
8v ollu ikänsä vaikea ja tulee olemaan. Meilkein päivittäin saa ottaa yhteen sen kanssa. Jos ei asiat sujukaan niin kuin hän oli aatellut.
6v:llä on ollu keväästä asti kiva uhma. Lähtee huudon kanssa omaan huoneeseen ovia paiskoen ihan pienestäkin.
4 v:llä kans uhmaikä joka asia on ei, eikä, enkä.
1 v:ltä alkaa myös löytyä temperamenttia. Lähinnä kyllä naurattaa kun toinen heittäytyy lattialle huutamaan ja potkimaan. Onneksi rauhottuu nopeasti kun syliin ottaa.

Niin että kyllä väliin on päiviä jolloin tuntuu että lähen käveleen enkä takas tuu ihan heti. Jostain kumman syystä varsinkin siivouspäivät raastaa kaikkien hermoja.
 
Olen niin veemäinen luonne että en piruuttanikaan suutu jos lapset sitä haluaa :whistle: Minua enemmänkin huvittaa jos joku lapsista niin selvästi yrittää ärsyttää, mietin että onpas niin isäänsä tullut :D
 
Mulla oli aikoinaan itselleni tehokas mielikuvaharjoitus. Aina, kun alkoi kuupassani keittämään, kuvittelin kyseisen kiukun aiheutajan pieneen valkoiseen arkkuun ja itseni kantamassa sitä arkkua sateisena päivänä haudan lepoon. Mulle sillä mielikuvaharjoituksella oli hyvinkin nopea - alle minuutin - vaikutus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Mulla oli aikoinaan itselleni tehokas mielikuvaharjoitus. Aina, kun alkoi kuupassani keittämään, kuvittelin kyseisen kiukun aiheutajan pieneen valkoiseen arkkuun ja itseni kantamassa sitä arkkua sateisena päivänä haudan lepoon. Mulle sillä mielikuvaharjoituksella oli hyvinkin nopea - alle minuutin - vaikutus.

Hui. :(

Onko muita käytännön vinkkejä että miten saan hermot riittämään? Isompi meinaa kiusata tuota pikkuista mooonta kertaa päivässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aloittaja:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Mulla oli aikoinaan itselleni tehokas mielikuvaharjoitus. Aina, kun alkoi kuupassani keittämään, kuvittelin kyseisen kiukun aiheutajan pieneen valkoiseen arkkuun ja itseni kantamassa sitä arkkua sateisena päivänä haudan lepoon. Mulle sillä mielikuvaharjoituksella oli hyvinkin nopea - alle minuutin - vaikutus.

Hui. :(

Onko muita käytännön vinkkejä että miten saan hermot riittämään? Isompi meinaa kiusata tuota pikkuista mooonta kertaa päivässä.

Nostelen.
 

Yhteistyössä