Miten saatte vauvan nukkumaan ja miten syötätte öisin?

[pop]

Mitä mieltä ootte, kannattaako/voiko/onko teillä hyviä vinkkejä siihen miten saisi ronkittua vauvan unirytmin niin että se nukkuis yön. Vai voiko sitä ronkkia, esimerkiksi niin että vaikka nukkuis kun ite menee nukkumaan, niin herättäis sen ja syöttäis hyvin ja pistäis jatkamaan unia että masu ois taas täys ja nukkuis yön paremmin?

Voi kuule, aika harvinaisia taitaa ne vauvat olla, jotka 1 kk:n iässä alkaisivat öitä nukkua putkeen. Tässä tosi hyvä linkki, jossa kerrotaan miten vauvan uni poikkeaa aikuisen unesta: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649 Tosiasia on, että rytmi (niin päivisin kuin öisin) muuttuu koko ensimmäisen vuoden ajan. Kannattaa pitää se mielessä. Juuri kun luulet rytmin löytyneen tai öiden helpottaneen tulee jotain: liikkumaan oppiminen, hampaat, kiinteät ruuat, rokotukset, helteet, oikeastaan mikä tahansa voi sekoittaa vauvan elämää.

Mun kokemuksen mukaan helpointa on mennä lapsentahtisesti, säästyy aika monelta stressiltä. Meillä nukutaan perhepedissä, vauva on nyt reilu 7 kk:tta. Herää öisin syömään kaksi kertaa, ensimmäisen kerran silloin kun menen itse nukkumaan ja toisen kerran aamuviiden aikaan. Meillä oli vaihe, jolloin heräili pari kuukautta 2 tunnin välein. Hammasta purren kestin, ja meni ohi itsestään. Hampaiden tullessa haki lohtua rinnalta myös öisin.

Olisin tullut jo hulluksi, jos olisin unikouluttanut, ja sitten olisikin kaikki mennyt liikkumaan oppimisen ja hampaiden myötä uusiksi. Helpommalla olen päässyt näin.

 

[ylpee]

meillä nukku tyttö unensa hieman alle 2 kuukauden iässä =)

 

[VOi itku]

En huomannut että lapsesi on 1 kuukauden!!! Tuota valvomista ja kaikkea voi jatkua vielä vuoden!!! Keskimäärin varmasti 4 kk, miksi hankitte lapsen jos ette olleet valmiita? Minun mieheni onneks auttoi ja antoi minun nukkua viikonlopun yöt ja minä sitten hänen viikolla, kun meni töihin.

 

[wesuwius]

Ei kaikkeen voi mitenkään varautua kun hankkii lapsen. Tulee paljon yllätyksiä vastaan. Siksi on nää keskustelupalstat minne voi tulla puhumaan asioista ja kyselemään muiden kokemuksia ja tapoja tehdä asiat. Kyse ei ole siitä ettei kestettäisi, minusta on vaan kiva kuulla muiden kokemuksia samoista asioista. Oli ne sitten vauvajuttuja tai lettujenpaistoa

 

[pop]

Ei kaikkeen voi mitenkään varautua kun hankkii lapsen. Tulee paljon yllätyksiä vastaan. Siksi on nää keskustelupalstat minne voi tulla puhumaan asioista ja kyselemään muiden kokemuksia ja tapoja tehdä asiat. Kyse ei ole siitä ettei kestettäisi, minusta on vaan kiva kuulla muiden kokemuksia samoista asioista. Oli ne sitten vauvajuttuja tai lettujenpaistoa

Ihan totta, ettei kaikkeen voi varautua. En minäkään ollut varautunut siihen, että vauva nukkuu ekat 2 kk:tta päivisin lähinnä kantoliinassa tai että perhepeti onkin meille kätevin ratkaisu.

Senpä takia halusinkin sanoa näin "kokemuksen syvällä rintaäänellä", että ei kannata ottaa kamalaa stressiä. Kannattaa oppia luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä äitinä, sekä oppia luottamaan myös vauvaansa! Mä ainakin yllätyn vieläkin, kun vauva oppii jotain uutta, oli se sitten ryömimistä tai 5 tuntia putkeen nukkumista.

Nämä keskustelupalstat kun saattavat luoda sellaisen kuvan, että muilla on niin helpot lapset: nukkuvat kuin enkelit jo laitokselta lähtien, syövät hyvin, oppivat 3 kk:n iässä ryömimään, puhuvat 3 sanan lauseita vuoden ikäisenä, näin kärjistetysti sanottuna.

 

[Empuuu]

Nukahtaa tissille. Nukutaan kaikki samassa sängyssä, tissi suuhun kun herää yöllä.

Poika kohta 3kk ja syö noin 4 kertaa yön aikana.

 

[popsu]

niin eroja löytyy. meillä siis tosiaan ollut kaikki aika helppoa kun enää kerran herää yössä. ja siis aamuvirkkujen mielestä nukkuu välillä kokonaisia öitä kun herää vasta kuudelta aamulla.

 

[wesuwius]

Ei kaikkeen voi mitenkään varautua kun hankkii lapsen. Tulee paljon yllätyksiä vastaan. Siksi on nää keskustelupalstat minne voi tulla puhumaan asioista ja kyselemään muiden kokemuksia ja tapoja tehdä asiat. Kyse ei ole siitä ettei kestettäisi, minusta on vaan kiva kuulla muiden kokemuksia samoista asioista. Oli ne sitten vauvajuttuja tai lettujenpaistoa

Ihan totta, ettei kaikkeen voi varautua. En minäkään ollut varautunut siihen, että vauva nukkuu ekat 2 kk:tta päivisin lähinnä kantoliinassa tai että perhepeti onkin meille kätevin ratkaisu.

Senpä takia halusinkin sanoa näin "kokemuksen syvällä rintaäänellä", että ei kannata ottaa kamalaa stressiä. Kannattaa oppia luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä äitinä, sekä oppia luottamaan myös vauvaansa! Mä ainakin yllätyn vieläkin, kun vauva oppii jotain uutta, oli se sitten ryömimistä tai 5 tuntia putkeen nukkumista.

Nämä keskustelupalstat kun saattavat luoda sellaisen kuvan, että muilla on niin helpot lapset: nukkuvat kuin enkelit jo laitokselta lähtien, syövät hyvin, oppivat 3 kk:n iässä ryömimään, puhuvat 3 sanan lauseita vuoden ikäisenä, näin kärjistetysti sanottuna.

Nojoo, sellasen kuvan voi saada kyllä helposti. Tosin täältä lukee kyllä aika hirveitäkin kokemuksia, että voi myös monesti olla iloinen että on näinkin helppo vauva Ja välillä tuntuu siltä kun tänne kirjoittelee, että ihmiset reagoi hirveän kärkkäästi siihen kun ensin kirjoitan pitkän litannian asiaa ja sitten mainitsen vauvani iän (reilu 1 kk) ja sitten tulee kommenttia tyyliin "joo, sulla on vasta ton ikänen vauva, mitäs tollasia valittelet ja kirjoittelet, pahempaa luvassa" jne jne.

En mie ainakaa kirjota tänne pelkästään valittaakseni miksen saa nukkua tai miks tää vauva ei tee sitä ja tätä. Minusta on kiva kirjotella tänne muuten vaan ja kaikenlaisista neuvoista on apua ja niitä on kiva lueskella ja myös kommentoida muiden juttuihin. IHAN MUUTEN VAAN, huvikseen

 

[popsu]

Ei kaikkeen voi mitenkään varautua kun hankkii lapsen. Tulee paljon yllätyksiä vastaan. Siksi on nää keskustelupalstat minne voi tulla puhumaan asioista ja kyselemään muiden kokemuksia ja tapoja tehdä asiat. Kyse ei ole siitä ettei kestettäisi, minusta on vaan kiva kuulla muiden kokemuksia samoista asioista. Oli ne sitten vauvajuttuja tai lettujenpaistoa

Ihan totta, ettei kaikkeen voi varautua. En minäkään ollut varautunut siihen, että vauva nukkuu ekat 2 kk:tta päivisin lähinnä kantoliinassa tai että perhepeti onkin meille kätevin ratkaisu.

Senpä takia halusinkin sanoa näin "kokemuksen syvällä rintaäänellä", että ei kannata ottaa kamalaa stressiä. Kannattaa oppia luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä äitinä, sekä oppia luottamaan myös vauvaansa! Mä ainakin yllätyn vieläkin, kun vauva oppii jotain uutta, oli se sitten ryömimistä tai 5 tuntia putkeen nukkumista.

Nämä keskustelupalstat kun saattavat luoda sellaisen kuvan, että muilla on niin helpot lapset: nukkuvat kuin enkelit jo laitokselta lähtien, syövät hyvin, oppivat 3 kk:n iässä ryömimään, puhuvat 3 sanan lauseita vuoden ikäisenä, näin kärjistetysti sanottuna.

Nojoo, sellasen kuvan voi saada kyllä helposti. Tosin täältä lukee kyllä aika hirveitäkin kokemuksia, että voi myös monesti olla iloinen että on näinkin helppo vauva Ja välillä tuntuu siltä kun tänne kirjoittelee, että ihmiset reagoi hirveän kärkkäästi siihen kun ensin kirjoitan pitkän litannian asiaa ja sitten mainitsen vauvani iän (reilu 1 kk) ja sitten tulee kommenttia tyyliin "joo, sulla on vasta ton ikänen vauva, mitäs tollasia valittelet ja kirjoittelet, pahempaa luvassa" jne jne.

En mie ainakaa kirjota tänne pelkästään valittaakseni miksen saa nukkua tai miks tää vauva ei tee sitä ja tätä. Minusta on kiva kirjotella tänne muuten vaan ja kaikenlaisista neuvoista on apua ja niitä on kiva lueskella ja myös kommentoida muiden juttuihin. IHAN MUUTEN VAAN, huvikseen

nimenomaan hhuvikseen. niinhän näitä juttuja kavereidenkin kanssa vertaillaan ja jaetaan ihan ilman valitusta, miksei siis täällä. ja miksei jotkut asiat saisi harmittaa tai yllättää, miksi se aina tarkoittaa että ei ollut vielä valmis?

 

[r]

Imetän ja kun jo torkkuu siinä, nostan omaan sänkyyn. Havahtuu aina siinä ja sitten laitan tuttia suuhun ties miten monta kertaa. Ei huuda, kun on jo rauhallinen. Nukahtaa sitten joskus, mutta tosiaan vieressä pitää olla tuttia laittamassa.

Yöllä otan viereen, imetän ja nukahtaa siihen. Minäkin nukahdan, joten vauva löytyy sitten loppuyön meidän välistä aina.

 

[wesuwius]

Ei kaikkeen voi mitenkään varautua kun hankkii lapsen. Tulee paljon yllätyksiä vastaan. Siksi on nää keskustelupalstat minne voi tulla puhumaan asioista ja kyselemään muiden kokemuksia ja tapoja tehdä asiat. Kyse ei ole siitä ettei kestettäisi, minusta on vaan kiva kuulla muiden kokemuksia samoista asioista. Oli ne sitten vauvajuttuja tai lettujenpaistoa

Ihan totta, ettei kaikkeen voi varautua. En minäkään ollut varautunut siihen, että vauva nukkuu ekat 2 kk:tta päivisin lähinnä kantoliinassa tai että perhepeti onkin meille kätevin ratkaisu.

Senpä takia halusinkin sanoa näin "kokemuksen syvällä rintaäänellä", että ei kannata ottaa kamalaa stressiä. Kannattaa oppia luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä äitinä, sekä oppia luottamaan myös vauvaansa! Mä ainakin yllätyn vieläkin, kun vauva oppii jotain uutta, oli se sitten ryömimistä tai 5 tuntia putkeen nukkumista.

Nämä keskustelupalstat kun saattavat luoda sellaisen kuvan, että muilla on niin helpot lapset: nukkuvat kuin enkelit jo laitokselta lähtien, syövät hyvin, oppivat 3 kk:n iässä ryömimään, puhuvat 3 sanan lauseita vuoden ikäisenä, näin kärjistetysti sanottuna.

Nojoo, sellasen kuvan voi saada kyllä helposti. Tosin täältä lukee kyllä aika hirveitäkin kokemuksia, että voi myös monesti olla iloinen että on näinkin helppo vauva Ja välillä tuntuu siltä kun tänne kirjoittelee, että ihmiset reagoi hirveän kärkkäästi siihen kun ensin kirjoitan pitkän litannian asiaa ja sitten mainitsen vauvani iän (reilu 1 kk) ja sitten tulee kommenttia tyyliin "joo, sulla on vasta ton ikänen vauva, mitäs tollasia valittelet ja kirjoittelet, pahempaa luvassa" jne jne.

En mie ainakaa kirjota tänne pelkästään valittaakseni miksen saa nukkua tai miks tää vauva ei tee sitä ja tätä. Minusta on kiva kirjotella tänne muuten vaan ja kaikenlaisista neuvoista on apua ja niitä on kiva lueskella ja myös kommentoida muiden juttuihin. IHAN MUUTEN VAAN, huvikseen

nimenomaan hhuvikseen. niinhän näitä juttuja kavereidenkin kanssa vertaillaan ja jaetaan ihan ilman valitusta, miksei siis täällä. ja miksei jotkut asiat saisi harmittaa tai yllättää, miksi se aina tarkoittaa että ei ollut vielä valmis?

Nii, vaikka lukisin kaikki vauvakirjat, selaisin kaikki keskustelupalstat läpi ja kyselisin alan ammattilaisita, niin silti tulee ylläreitä

Ja vaikka mitään hätää ei olisikaan, niin silti on mukava kysellä muiden tapoja toimia ihan perustilanteissa arjessa.

Ja sitäpaitsi typerät kysymykset on hauskimpia