K
"Kerttu"
Vieras
Mä olen ilmeisesti todella hyväuskoinen ja hitusen lapsellinenkin. Mä jotenkin pidän esimerkiksi kotiin kutsumista aika henk.koht juttuna. Jos mies kutsuu minut kotiinsa, ajattelen tapailun olevan silloin jo astetta vakavammalla pohjalla.
Tottakai mä tiedän, että ennen seurustelun aloittamista täytyykin tapailla ja tutustua. Harva sitä ensitreffeillä osaa sanoa, onko toinen potentiaalinen elämänkumppani.
Kyllä mä silti osaan yksien treffien jäleen sanoa näenkö toisessa potentiaalia mahdolliseksi elämänkumppaniksi. Ei se tarkoita sitä, että asioita pitäisi kiveen hakata. Toisista osaan sanoa heti, että ei tule mitään.
Seksin harrastamista pidän sellaisena, että silloin ollaan jo ihastuttu toisiinsa ja mukana on muitakin tunteita, kuin panetusta.
Mä en nyt yksinkertaisesti jaksa mitään seksisuhteita, avoimia suhteita, ystävyyssuhteita, joihin kuuluu seksi tms.
Mä siis kaipaisinkin nyt vinkkejä, miten mä saisin oikeasti selville sen, millä mielellä mies tapailee minua?
Ollaan siis käyty syömässä, leffassa ja törmätty sattumalta kaupassa yms. Tekstaillaan jonkun verran ja molemmat siis haulaisi tavata vielä. Tällaisia tapauksia mun kohdalla on riittänyt, joissa sitten mies on koko ajan tiennyt, ettei edes ole nyt etsimässä mitään elämänkumppania, vaan pikku romanssia vaan piristämään talvea.
Näiltäkin miehiltä olen kysynyt aluksi mitä etsivät ja jokainen on etsinyt elämänkumppania. Silti jälkeenpäin monet merkit ovat olleet sellaisia, joista olisi pitänyt tajuta jo heti, että eivät he mitään elämänkumppania hae.
Tottakai asiat etenee omalla painolla, ollaan, tutustutaan jne. Mutta pointti on se, että jos toinen tietää heti aluksi, ettei oikeasti halua oikeaa suhdetta, tai haluaa, mutta ei kanssani, niin haluaisin sen tietää..
Koen itseni aina hyväksikäytetyksi näiden juttujen jälkeen
Tottakai mä tiedän, että ennen seurustelun aloittamista täytyykin tapailla ja tutustua. Harva sitä ensitreffeillä osaa sanoa, onko toinen potentiaalinen elämänkumppani.
Kyllä mä silti osaan yksien treffien jäleen sanoa näenkö toisessa potentiaalia mahdolliseksi elämänkumppaniksi. Ei se tarkoita sitä, että asioita pitäisi kiveen hakata. Toisista osaan sanoa heti, että ei tule mitään.
Seksin harrastamista pidän sellaisena, että silloin ollaan jo ihastuttu toisiinsa ja mukana on muitakin tunteita, kuin panetusta.
Mä en nyt yksinkertaisesti jaksa mitään seksisuhteita, avoimia suhteita, ystävyyssuhteita, joihin kuuluu seksi tms.
Mä siis kaipaisinkin nyt vinkkejä, miten mä saisin oikeasti selville sen, millä mielellä mies tapailee minua?
Ollaan siis käyty syömässä, leffassa ja törmätty sattumalta kaupassa yms. Tekstaillaan jonkun verran ja molemmat siis haulaisi tavata vielä. Tällaisia tapauksia mun kohdalla on riittänyt, joissa sitten mies on koko ajan tiennyt, ettei edes ole nyt etsimässä mitään elämänkumppania, vaan pikku romanssia vaan piristämään talvea.
Näiltäkin miehiltä olen kysynyt aluksi mitä etsivät ja jokainen on etsinyt elämänkumppania. Silti jälkeenpäin monet merkit ovat olleet sellaisia, joista olisi pitänyt tajuta jo heti, että eivät he mitään elämänkumppania hae.
Tottakai asiat etenee omalla painolla, ollaan, tutustutaan jne. Mutta pointti on se, että jos toinen tietää heti aluksi, ettei oikeasti halua oikeaa suhdetta, tai haluaa, mutta ei kanssani, niin haluaisin sen tietää..
Koen itseni aina hyväksikäytetyksi näiden juttujen jälkeen