Miten saisin lapsen maistelemaan uusia ruokia?

["äiti"]

Poika täyttää tänä vuonna viisi ja on tosi huono syömään mitään uutta. Oli pari ensimmäistä vuotta kovin allerginen, yksi vuotiaana taisi sopia viisi ruoka-ainetta. Kaksi vuotiaana ruoka-aineita oli jo enemmän ja mm. hedelmiä maisteli ja osasta jopa tykkäsi.

Sitten jossain vaiheessa tuli stoppi. Nyt syö kyllä kanaa, riisiä, leipää, makkaroita, perunaa ja jotain porkkanaa ym. kastikkeen tai esim. sämpylän seassa. Yhteenkään hedelmään, marjaan tai vihannekseen ei suostu koskemaan, edes kurkku ei mene alas. Ruusunmarjavadelmasosetta syö, kun pikkusisarus sitä ottaa. Tykkää mausteisesta ruoasta, pizzasta (jopa homejuusto menee sen päällä) ja voimakkaista mauistakin, mutta ei suostu mitään uutta maistamaan. Ihan sama onko kyseessä karkki, kakku, jätski tai puolukka, suutaan ei avaa. Olisko jotain vinkkejä miten kannattaisi toimia?

 

[Mep]

Älä tee asiasta numeroa. Laita tarjolle, mitä haluat maisteltavan, mutta jos ei mene, sitten ei sillä kertaa. Toistoa voi kokeilla (että on tarjolla samaa peräkkäin useammin), mutta valtataistelua aiheesta kannattaa välttää.
Joku ei ikinä ala tykätä sipulista, joku taas ahmii sitä aikuistuttuaan.

Meillä pian 7v. poika syö vaihtelevammin "ryhmäpaineessa" päiväkodissa kuin kotona. Joskus menee läpi joku uusi juttukin.

 

["äiti"]

Kiitos vastauksesta! Ei olla pakotettu, mutta välillä ottaa päähän, kun syöminen on aina niin vaikeaa. Tomaattikastike kelpaa, mutta ei tomaatti muussa muodossa. Sipulit syö kastikkeessa, chili on hyvää samoin sinappi, mutta hedelmistä ei mikään mene alas. Olen vähän huolissani saako poika tarpeeksi vitamiineja ja onhan se aina vaikeaa, kun ravintolassa ja kylässä mikään ei tunnu kelpaavan.

Poika on vielä kotihoidossa, käy kyllä kerhossa muutaman kerran viikossa. Mitenköhän sitten ensi vuonna pärjää, kun aloittaa eskarissa? Siellä ei varmaan voi syödä pelkkää leipää ja kanakastiketta?

 

[nap]

meillä myös ex-superallergikko, nykyään helpottanut suurimmalta osalta yliherkkyydet. Ja epäluulo uusia ruoka-aineita kohtaan on valtava. Viimeisen kaksi vuotta olemme taiteilleet ruokavalion kanssa, koska ei ole oikein ollut varmuutta eikö poika tykkää vai nirsoileeko vai tuleeko joistain ruoka-aineista vielä jotain lievää kutinaa tms. suuhun ja siksi nirsoilee...

mutta nyt olen ottanut linjan että äiti päättää mitä syödään, eli pelkkiä lempiruokia ei listalla enää ole. Jos se kasvissosekeitto ei uppoa, niin sitten ei uppoa ja olkoon nälissään seuraavaan ruokaan. Näin olemme saaneet monta uutta kasvista ja vihannesta mukaan ruokavalioon. Esimerkiksi munakoisopastan ja kasvispyörykät ja linssipadan. Uskomantonta meidän perheessä =) !

Tuo tomaatti on hankala: meillä menee ketsuppi, pitkään keitetty tomaattikastike ja pakastimen kautta menneet tomaattiruoat, mutta tuore tomaatti kutittaa kitalakea. Eli voihan hyvin olla että osa kammotuksista on ristiallergian jäämiä varsinkin näin keväisin.

 

[MariMandariini]

Poikani oli myös vauvana / lapsena erittäin allerginen lähes kaikille ruoka-aineille. Itse olen maistattanut teelusikan kärjen verran uutta makua, muuten syönyt mikä maistuu. Se on vuosien työ maistattaa ja tottua makuihin. Nykyään menee lähes kaikki kotiruoka, paitsi hernekeitto ja makkara tökkii. Poikani on nyt 7v.

 

["vieras"]

Tekemättä asiasta mitään numeroa yhdistä uusia ruoka-aineita vaivihkaa pieninä määrinä vanhoihin tuttuihin ja keksi ruoalle vetävä nimi.

 

["Mie"]

Laita tarjolle erilaisia makuja ja pitäkää maistiaiset. Jokaisesta uudesta mausta saa jonkun pikku palkinnon, vaikka kolikon tai tarran tai minkä ikinä ajattelet kannustavan maistamiseen. Meillä tuo tehoaa kaikkiin 3-14 vuotiaisiin. Ja joka maistamisen jälkeen palkinto tulee heti. Voi ottaa vaikka kupin mihin kerää maistamis palkinnot. Sitten lapsi saa valita maistiaisista 1 - 2 mieluisinta mitä voit sitten tarjota vaikka päivittäin jos sinusta siltä tuntuu. Seuraavalla kerralla taas eri maistiaiset ja lopulta kannattaa kierrättää uudestaan samoja makuja lisäten aina joku uusi maku joukkoon.

 

["vieras"]

Meillä on myös ollut allergioita aiemmin ja jonkin aikaa kesti ennen kuin ruuan kammotuksesta päästiin eroon. Varsinkin maitopohjaiset ruuat olivat pitkään inhokkeja. Mä laitan usein ruuan esille ja lapsi (tai lapset) saavat ottaa siitä mitä haluavat. Nykyään salaatin voi jo koota yhdelle lautaselle, mutta pitkää salaatin osat olivat erikseen, samoin kastikkeet yms. Lapsi sai itse koota haluamansa, lautaselle en valmiiksi laittanut mitään. Näin uskaltautui kokeilemaan uusiakin juttuja, kun ei ollut pakko ja saattoi ottaa vaan ihan vähän. Ikinä en tuputa tai vaadi syömään. Nykyään syö tosi hyvin kaikkea. Kananmunaruuat tuntuvat kuulema ikävältä suussa, vaikka virallisesti allergioita ei enää ole. Taustalla voi siis olla se, että joku ruoka oikeasti tuntuu kurjalta (esim. tuore tomaatti) ja siksi lasta jännittää.

Erilaiset maistiaiset ovat meillä olleet lasten suosikkeja. Sillä varjolla ovat mm. maistelleet uusia juustoja, hedelmiä ja vihanneksia. Meillä asiaan ei ole liittynyt mitään palkintoja, olen vain kysynyt, mikä näistä on paras ja mikä taas ei. Laittavat innolla asioita paremmusjärjestykseen Ja samalla on löytynyt uusi suosikkijuusto ja vihannes. Mun mielestä ihan kaikesta ei tarvitse niin tykätäkkään, mutta parin maistamisen jälkeen ei niin jännitä uusia makuja ja on helpompi syödä kylässäkin.

 

["vieras"]

No mä en tee asiasta numeroa ikinä, mutta ihan samalla tapaa tarjoan sitä ruokaa ensi kerrallakkin kun se päivän ruuaksi on suunniteltu, enkä mitään jätä pois vaan sen takia "ettei se kumminkaan sitä syö".

 

[Arwen Undomiel]

Oot saanut hyviä vinkkejä
Sanon vaan lisäksi että jos toi ongelma ei lähde ratkeemaan hyvissä ajoin ennen kouluikää niin hae apua ja TIUKASTI! lääkärin kautta ja sitten ihan lasten syömishäiriöä-klinikalle, sieltä osaavat auttaa vaikka kuulostaa hurjalta eikä pojallanne olisi mitään syömishäiriötä.

Itselläni on lapsesta asti ollut vastaava ongelma, olen nyt 25v kahden lapsen äiti ja syön samoja ruoka aineita kuin 5-vuotiaana, ruoka aineita on ehkä ne max 10. Elän lähinnä leivällä koska en jaksa valmistaa itselleni erikseen ruokaa kun en pysty syömään samaa ruokaa perheen kanssa.

Terapeuttini ovat harmitelleet ettei lapsuudessani ole osattu reagoida tällaisiin ongelmiin, mutta eihän sillon hoidettu mitään ADHD-ongelmiakaan, oli vain vilkkaita lapsia... Nyt kärsin tästä tod.näk. lopun ikääni koska kynnys pureutua asiaan on jo niin iso.

Hae siis apua ennenkö vierivä kivi on liian iso! Neuvolassa saattavat vähätellä ja lääkärissäkin, mutta vaadi vaadi ja vaadi.

 

[Liisa 30v]

Siskoni söi lapsena tyyliin pelkkää perunaa eri mudoissa ja nyt aikuisena kuitenkin kaikki?uokainen!