Alkuperäinen kirjoittaja harmi:
Alkuperäinen kirjoittaja Sika:
Oletteko joitakin Kelan lääkäreitä? Useimmat täällä vissiin heittelee diagnooseja potilasta näkemättä, tai ainakin vahvistaa 100% innolla aloittajan tekemän diagnoosin. Itse en heti noin valmiiksi diagnosoituna lähtisi asiaa työstämään.
No ittelläni on liittynyt masennukseen pakkoajatuksia tai paremminkin ajatukset kiersivät koko ajan samaa kehää. Mun lääkitys ainakin vaikuttaa pakkoajatuksiin ja pakko-oireiseisiin. Apn ukko kuulostaa kyllä tosi pakko-oireiselta ja vaatis kyllä hoitoo. Itse soittaisin teekoolle tai neuvolaan ja kysyisin apua. Ei ne kyllä voi pakottaa ketään hoitoon, mutta jos sais ukon neuvolaan aapeen kaverina ja sieltä se neuvolantäti/setä ottas isukin syyniin.
Näinpä, tämän olen ottanut jo selvää että joko tuota kautta tai sitten yksityiselle puolelle.
En tiedä, olisiko sitten masennusta tms., sitä en ole miehessä huomannut, eikä hän omasta mielestään ole masentunut.
Kun olen kysellyt henkilöiltä jotka ovat miehen tunteneet kauan, niin hän ei ole kuulemma näin pöpökammoinen aiemmin ollut.
Oikeasti, yksi riita meillä alkoi siitä kun laskin kauppakassin tuolille purkaakseni ostokset. Mies räjähti samantien, koska kassin pohjasta tulee pöpöjä housujen läpi iholle, kun istuu tuolissa. :-o Kassi ei ollut mitenkään likainen, suoraan olin kaupasta tullut kävellen, enkä kassia ollut missään kuralätäköissä uittanut.
Taloyhtiön saunassa en enää uskalla koskea oikein mihinkään, koska kuitenkin kosken johonkin väärään paikkaan niin että tulee sanomista, esim. saunan kaiteeseen tai ovenkahvaan paljaalla kädellä. (ovat täynnä pöpöjä)
Päiväpeiton päälle jos menee makuullem pitää ottaa päivän aikana käyttämänsä housut pois, koska housuista menee pöpöjä sänkyyn.
Hissin nappia ei saa koskaan painaa sormella ilman käsineitä. Jos ei ole hanskoja, niin sitten vaikka kyynärpäällä.
Jne., jne., noita on kymmeniä ellei satoja. Ja koko ajan hän vahtii teenkö kaiken juuri oikein. Jos en tee, joko ihan huomauttaa asiasta, tai joskus jopa tiuskaisee, huudahtaa tai suorastaan räjähtää, riippuu asiasta.
Tässä vähän esimerkkejä.
Totta on, että ei pitäisi ilman psykiatrin koulutusta mitään diagnoosia tehdä. Mutta sen voin sanoa että missään nimessä tämä ei ole normaalia.
Varsinkin kun mies suuttuu aina jos näitä sääntöjä en noudata, tai sitten suoraan niitä vastustan. Monta kertaa olen suuttunut hänelle, ja silloin olen hänestä itsepäinen ja uppiniskainen, ja hän ihmettelee miten kestääkään minua.
Tämä on täyttä totta ihan joka sana.
Olen ehkä katsellut liian kauan, mutta missään nimessä en ole aslistunut, tai ollut liian kiltti. Rakkaus on saanut olemaan kärsivällinen, mutta vastaan olen aina taistellut, ja pitänyt kiinni omasta itsenäisyydestäni ja vallastani tehdä päätöksiä. joskus tuntuu vaan että vähempi taistelukin riittäisi, olen alkanut kaipaamaan tavallista, harmonista perhe-elämää, ja haaveilla tavallisesta, kiltistä ja minua omana itsenäni kunnioittavasta miehestä..
Mutta en aio todellakaan luovuttaa ainakaan ihan vielä, täytyy ensin katsoa haluaako mies ottaa apua vastaan. Jos ei halua, tie kutsuu minua ja lasta eteenpäin elämässä.