miten saisin nätisti sanottua anopille...

[mamma]

Meillä on ollut hyvät välit ja hän on käynyt katsomassa viikottain lapsia, joskus useamminkin. Asutaan samassa kylässä.
Hänen oma tyttärensä on saanut lapsen (reilu vuosi sitten), asuu myös lähellä. Sen jälkeen anoppia ei ole meillä näkynyt kuin ehkä kerran kahdessa viikossa. Ja meidän nuorimman, joka on samaa ikää kuin tyttärensä lapsi, hän ei edes oikein halua ottaa kontaktia. Selittelee vain, että kun meidän vauva vierastaa ja plaa plaa, ja kuinka tämä toinen lapsi on niin mumminsa perään ja niiin ihana ja sitä on niin mukava käydä katsomassa.
Ja viimeisin hauskuus oli, kun kuulin että hän ei voi käydä oikein meillä, kun meillä on kissa (joka paljon ulkona). Mutta tällä tyttärellä myös kissa, mutta siellä voi käydä useamman kerran viikossa.
Anoppi haluaa olla ainoastaan meidän vanhimman lapsen kanssa, jota pyytelee usein kylään. Toiset kaksi jäävät sitten ilman mumminsa seuraa. Olen nyt päättänyt tehdä lopun tähän lasten suosimiseen, ja aion sanoa että ottaa lapsia vuorotellen luokseen tai sit ei ollenkaan. Olenko ilkeä? Miten asia pitäisi ilmaista, ettei viimeisetkin välit tulehdu?

 

[Rytkäätys]

Minä ymmärrän että anoppisi on nyt innostunut kun tyttärensäkin saanut ensimmäisen lapsen, äidin ja tyttären suhde kun monesti on hyvin vahva ja läheinen. Tai voihan tytär kaivata tukea ja apua ensimmäisen lapsen kanssa, ehkä anoppi hölmösti ajattelee siten että sinä "vanhana konkarina" et niin paljon häntä nurkissaan kaipaa kuin äitiyden tietä aloitteleva tytär.
Mutta ymmärrän vallan hyvin kiukkusikin, olet aika hankalassa tilanteessa, en tiedä miten asian voisi rakentavasti puhua paremmaksi, kuinka herkka anoppisi on loukkaantumaan?

 

[ap]

Heillä on läheiset välit ja sillä osansa. Harmittaa tää meidän lasten epätasa-arvoinen kohtelu. Ja toisekseen tyttären perhettä pyydetään useinkin kyläilemään (jopa minun kuullen), mutta meidän perhettä todella harvoin.

 

[mää]

Sanot asiallisesti, että meillä kohdellaan lapsia tasapuolisesti asiassa kuin asiassa, joten haluat, että anoppi ottaa lapsia vuorotellen vierailemaan luokseen.

Minun anoppi osoittaa hyvin selkeästi sen, että tyttäret lapset ovat paljon tärkeämpiä kuin pojan lapset ja minusta miehestäni se on moukkamaista käytöstä. Tosin hän suosii tytärtäänkin enmmän kuin poikaansa. Sama koskee appea. Appi oli jopa sanonut pojalle, et he ehkä tekevät testämenti tyttärelleen, koska meillä kuulemma on jo kaikkea. Appivanhemmat auttavat jatkuvasti tytärtään töissä ja ruokkivat heidän perheensä noin neljä kertaa viikossa. Meidän perhe on viimeksi ollut anopin ruokapöydässä vuonna -08 joulupöydässä. Arvatkaa kuinka usein olemme tekemisissä =)) Minua ei tämä asia enää edes vaivaa. Huvittaa lähinnä.
No, mutta toivottavasti me osaamme olla joskus tulevaisuudessa tasapuolisia isovanhempia.

 

[Rytkäätys]

Heillä on läheiset välit ja sillä osansa. Harmittaa tää meidän lasten epätasa-arvoinen kohtelu. Ja toisekseen tyttären perhettä pyydetään useinkin kyläilemään (jopa minun kuullen), mutta meidän perhettä todella harvoin.

Minä varmaan rajoittaisin sitten sen yhdenkin lapsen käyntejä siellä, joko kaikki huomioidaan tai ei ketään. Tuota kylään pyytämistä kun ajattelen omalle kohdalle, niin jättäisin omaan arvoonsa, en välittäisi. Tai jos kauheasti kaivelisi niin sitten antaisin miehen asiasta äidilleen sanoa.

 

[pikasesti]

Sanot,että tasa-arvoisesti kohtelee tai ei ollenkaan.
Mitä sit,jos välit menee?Haluatko tuottaa pahaa mieltä nuorimmaiselles?

 

[ap]

Monesti olen miettinyt, jos omat vanhempani asuisivat lähempänä, lapsillamme olisi yhdet isovanhemmat joilla aikaa ja halua. Mutta he asuvat niin kaukana, että pystymme käymään ehkä kerran tai kaksi vuodessa siellä.

 

[juu]

Sanot,että tasa-arvoisesti kohtelee tai ei ollenkaan.
Mitä sit,jos välit menee?Haluatko tuottaa pahaa mieltä nuorimmaiselles?

No eihän se anoppi nimenomaan ollut tästä nuorimmaisesta ollenkaan kiinnostunut, jos nyt oikein ymmärsin.

Mun mielestä noissa sorsimistilanteissa ei pidä ajatella välien menemistä. Koska se voi aika paljon lapsien itsetuntoon suoraan vaikuttaa, jos toisia suositaan ja toisia sitten hyvä jos otetaan huomioon ollenkaan. En oikein ymmärrä tuota, miksei voi läheisille ihmisille sanoa miten asiat ovat.

Siinä mielessä kannattaa kuitenkin muistaa, että anopillakin on jo ikää..voi olla, että hänestä on mukavampi ottaa vähän vanhempi lapsi kylään, koska tämä on jo itsenäisempi eikä kaipaa koko aikaista paapomista. Eli voi olla tämmöistä vahinkosuosimistakin. Jos hän tytärtään joutuu paljonkin auttamaan pienen lapsen kanssa, niin voi yksinkertaisesti olla, että rahkeet eivät enää riitä. Tämä kannattaa aina muistaa, kun ollaan tekemisissä vanhempien ihmisten kanssa..

Toinen on vielä se, että jos tällä tyttärellä tai heidän perheellään on jotain sellaista, joka ei teille kuulu ja he eivät halua kertoa. Vaikkapa synnytyksen jälkeinen masennus tai vastaavaa.

Voi olla, että on ihan takroituksellista tai tuollaista muista syistä johtuvaa tuo sorsiminen. Siksi kannattaa ihan suoraan kysyä hyvässä hengessä, että onko kaikki hyvin jne.

 

[pikasesti]

Sanot,että tasa-arvoisesti kohtelee tai ei ollenkaan.
Mitä sit,jos välit menee?Haluatko tuottaa pahaa mieltä nuorimmaiselles?

No eihän se anoppi nimenomaan ollut tästä nuorimmaisesta ollenkaan kiinnostunut, jos nyt oikein ymmärsin.

Mun mielestä noissa sorsimistilanteissa ei pidä ajatella välien menemistä. Koska se voi aika paljon lapsien itsetuntoon suoraan vaikuttaa, jos toisia suositaan ja toisia sitten hyvä jos otetaan huomioon ollenkaan. En oikein ymmärrä tuota, miksei voi läheisille ihmisille sanoa miten asiat ovat.

Siinä mielessä kannattaa kuitenkin muistaa, että anopillakin on jo ikää..voi olla, että hänestä on mukavampi ottaa vähän vanhempi lapsi kylään, koska tämä on jo itsenäisempi eikä kaipaa koko aikaista paapomista. Eli voi olla tämmöistä vahinkosuosimistakin. Jos hän tytärtään joutuu paljonkin auttamaan pienen lapsen kanssa, niin voi yksinkertaisesti olla, että rahkeet eivät enää riitä. Tämä kannattaa aina muistaa, kun ollaan tekemisissä vanhempien ihmisten kanssa..

Toinen on vielä se, että jos tällä tyttärellä tai heidän perheellään on jotain sellaista, joka ei teille kuulu ja he eivät halua kertoa. Vaikkapa synnytyksen jälkeinen masennus tai vastaavaa.

Voi olla, että on ihan takroituksellista tai tuollaista muista syistä johtuvaa tuo sorsiminen. Siksi kannattaa ihan suoraan kysyä hyvässä hengessä, että onko kaikki hyvin jne.

Nimenomaan tarkoitin sitä,että nuorimmainen pahoittaa mieltään,kun toisia huomioidaan eikä häntä.
Pienikin lapsi tämän vaistoaa.
Toki oletan,että ap keskustelee asian ensin anopin kanssa.Ite en vaan pelkäisi välinkatki menemistä.Lasten tasavertaisuus menee kyllä edelle.

 

[tavallinen äiti]

En puuttuisi asiaan. Jos välit viilenee niin sitten viilenee, ei ne lapset siinä paljoa menetä vaikkei anopin kanssa olisivatkaan tekemisissä. Puhun ihan omasta kokemuksestani.

 

[ap]

Kirjotin varmaa epäselvästi, meillä siis kolme lasta, 6 v, 5 v ja 1 v. Ja ainoastaan tätä vanhinta pyytää kylään.
Enkä edes odota, että tulisi iltaa istumaan, mutta vaikka 15 min tulis kysymään lapsilta mitä kuuluu, kun he sitä odottavat.
Tyttären tunnen sen verran hyvin, ettei heillä suuria ongelmia tms ole (sisko ja veli ovat todella läheisiä ja he käyvät meillä usein).

 

[vieras]

Samassa veneessä ollaan, meillä vaan tuota samaa suosimista löytyy molempien puolten isovanhemmista. Mä oon aivan totaalisen kyllästynyt tilanteeseen, mies ei puutu ei tartu, paljon ollaan tekemisissä oltu molempien vanhempien kanssa.
Mä oon sanonu asiasta, omille vanhemmille suoraan, appivanhemmille vihjaissut sopivassa tilanteessa. Mun kokemus on et jos toinen tajuaa omaa käytöstään yhtään, jo vihjaisu auttaa sen minkä auttaa ja suoraan sanominenkaan ei auta jos vihjaisu ei auta.
Eli on aika turhaa alkaa suoraan riitelee asiasta, nätisti vihjaista vaan, ja jos se ei auta niin vähentää kanssakäymistä.
Me kun ei annettu tuota "suosikilasta" enää yksinään kylään niin suosiminen muutti muotoaan mut siis suosiminen jatkuu aina vaan..

Olisko sun miehellä selkärankaa sanoa äidilleen asiasta?
Meillä miehestä ei ole sanomaan eikä pitämään omien lasten puolta ja se syö meidän keskinäistäkin suhdetta jo kun tuntuu että miehelle on tärkeämpää se et ei tarvii sanoa vanhemmilleen mitään negatiivista kuin se et lapset kokis tasavertaista kohtelua isovanhempien taholta.

 

[...]

Meillä oli vähän sama tilanne ku anoppi suosi vain tyttärensä vauvaa. otti yöksi ja helli. meidän lapsia ei ottanut yöksi ja sanoi niille suurinpiirtein vain terve
No minähän en tuota käytöstä jaksanu ja pistin hänelle viestiä ( sille ku ei uskalla sanoa vastaan päin naamaa ) että minkä takia hän ottaa vain ***** yöksi ja meidän lapsille pitää sanoa ei. Se ei ole reilua meitä vanhempia kohtaan eikä varsinkaan lapsia kohtaan. jne jne.. Meni viesti perille ja on ottanu lapsia nyt yökylään
Mutta nyt jälkikäteen ajateltuna tuo tuntuu siltä että hänen pitää väkisin niitä hoitaa että meillä ja lapsilla ei olisi "paha" mieli :/ et et...

 

[ap]

Kiitos vastauksista, aion puuttua jotenkin tuohon.
Ei ole reilua, kun keskimmäinen lapsi ihmettelee, milloin on hän saa mennä mumminsa luo kylään.

 

[mmm...]

Mikähän tekee jonkun lapsen rakkaammaksi isovanhemmilleen? Meillä sama juttu, ja molemmat lapset olisivat yhtä halukkaita käymään siellä.

 

[sama meilläkin]

ja vieläpä omista vanhemmista...ei tajua! miksi se vanhempi on jotenkin "tärkeämpi" kuin pienempi...monta kertaa olen asiasta vihjaillut...mutta ei se perille mene. täytyy kai sitten sanoa kunnolla!

 

[4lapsen äiti]

Sen verran kommentoin, että kannattaa esittää asia oikein, eli sano että MUUTKIN LAPSET niin tykkäis käydä hänen luonaan kun tykkäävät hänestä, että voisko tehdä niin että lapset pääsis vuorotellen mummin luoksen, vaikka oliskin niin että isoin 3h, seuraava 2h ja pienin 1h kerrallaan tyyliin (jos tota pienintä nyt tarvii mihinkään laittaakaan)

Aina kannattaa enemmin kiittää kun urputtaa, ja vielä jotenkin niin että asianomainen itse keksis idean.
Tsemppiä!

Usein oman tyttären lapset ohittavat oman pojan lapset, sekai on vaan jotenkin helpompaa äidin olla tyttärensä ja tämän perheen kanssa kun pojan ja tämän perheen. Siitä ei erityisesti kannata loukkaantua. Meillä on kaksi poikaa ja kaksi tytärtä, niin on jo nyt helppo kuvitella että olis helpompi olla tyttären perheen luona kun pojan, toivottavasti aina tulee olemaan hyvät välit molempiin.

 

[ee]

Mikähän tekee jonkun lapsen rakkaammaksi isovanhemmilleen? Meillä sama juttu, ja molemmat lapset olisivat yhtä halukkaita käymään siellä.

No, ohimennen kommentti, että lapset on erilaisia, esim. käytökseltään. Toisten kanssa on helpompaa olla ja toiset on vaikeampia tapauksia...jokainen sen nyt tietää. Tottakai silti pitäis edes välillä ottaa nuorempia kylään, tosiaan lyhyemmäksi aikaa sitten tms.

 

[vieras]

Mikähän tekee jonkun lapsen rakkaammaksi isovanhemmilleen? Meillä sama juttu, ja molemmat lapset olisivat yhtä halukkaita käymään siellä.

No, ohimennen kommentti, että lapset on erilaisia, esim. käytökseltään. Toisten kanssa on helpompaa olla ja toiset on vaikeampia tapauksia...jokainen sen nyt tietää. Tottakai silti pitäis edes välillä ottaa nuorempia kylään, tosiaan lyhyemmäksi aikaa sitten tms.

Tähän on todettava et meillä keskimmäinen on todella herttainen ja kiltti, esikoinen taas vaativampi ja ainakin meillä esikoinen on toisille isovanhemmille tärkein ja sen huomaa. Isovanhemmat ei tunnu olevan ollenkaan kiinnostunmeita edes tutustumaan noihin nuorempiin lapsiin vaan ne on enemmän sellainen pakollinen paha.
Et ei se aina voi olla lapsesta kiinni vaan usein se taitaa olla isovanhempien korvien välissä se syy miks jotain lasta suositaan.

 

[mmm]

Mikähän tekee jonkun lapsen rakkaammaksi isovanhemmilleen? Meillä sama juttu, ja molemmat lapset olisivat yhtä halukkaita käymään siellä.

No, ohimennen kommentti, että lapset on erilaisia, esim. käytökseltään. Toisten kanssa on helpompaa olla ja toiset on vaikeampia tapauksia...jokainen sen nyt tietää. Tottakai silti pitäis edes välillä ottaa nuorempia kylään, tosiaan lyhyemmäksi aikaa sitten tms.

Meillä molemmat isommat kilttejä ja nuorempi osaa vielä paremmin ottaa muut huomioon kuin vanhempi ja luonteeltaan ihan tavallisia. Kumpikaan ei mitenkään erityisen vaativia.