N
Nirppanokka (valitettavasti)
Vieras
Olen kesästä asti tapaillut 1-2x/vko erästä miestä. Hän on ihan mukava, mutta en usko, että meistä voisi tulla enempää kuin ystäviä. Miten saisin hänet ymmärtämään tämän?
Tähän asti olen ajatellutkin meitä vain ystävinä, mutta muutaman viime tapaamisen jälkeen mies on halunnut suudella. Ensin ajattelinkin, että ehkä voisi katsoa, voisiko täm kehittyä ihastumisen ja rakastumisen asteelle, mutta jotenkin ei vaan siltä tunnu.
En ymmärrä, eikö mies ole huomannut, miten erilaisia olemme? Hän haluaa asua vanhassa, itse remontoimassaan talossa - minä haluaisin rakentaa uuden talon. Hänellä on vihreät elämänarvot, minä en jaksa niin ympäristöasioita ajatella. Hän haluaa kuljeskella metsissä, minä kaupungin kaduilla. Hän haluaisi lomalla Lapin erämökkiin, minä suurkaupungin museoihin. Hän haluaa koiran, minä en. Hänestä viiniharrastus on snobbailua, minä en ymmärrä, miten lintuharrastus ei olisi ihan yhtä hyvin snobbailua.
Lisäksi minua vähän kummastuttaa miehen puheet siitä, että hän haluaisi kouluttautua uudelleen matalapalkatulle alalle, jossa ei pysyvästä työpaikasta ole varmuutta. Tai ryhtyä valokuvaajaksi (hän pitää kuvaamisesta, mutta kunpa joku sanoisi, että hänen kuvansa eivät ole ammattilaistasoa). Ja kuitenkin hänellä on hyvä koulutus ja työpaikka.
Mie son lähes 40-vuotias, muttei omien sanojensa mukaan ole koskaan seurustellut. Nyt oln konkreettisesti havainnut, että hän ei ilmeisesti ole koskaan myöskään aiemmin suudellut. Hänen suutelunsa on sellaista hapuilua, että tulee vaivaantunut olo, ihan kuin olisi teini taas. Mietin vaan, millaistakohan räpellystä ensimmäinen rakastelukerta hänen kanssaan sitten mahtaisi olla...
En ymmärrä, eikö miestä meidän erilaisuutemme häiritse. Ja miten ottaisin asian puheeksi, etten loukkaisi ja menettäisi häntä ystävänä.
Ja jotenkin hävettää. Ihan mukava ja ok mies muuten, ei vaan minusta oikein sovita yhteen. Haluaisin löytää samanhenkisen miehen kuin itse olen. Kypsintä oli, kun mies alkoi läksyttää minua veden käytöstä (omassa kodissani) ja meikeistäni. Minusta (lähes) vieraan ihmisen ei kuulu puuttua tuollaisiin asioihin.
Olemme tutustuneet yhden ystävän kautta. En ymmärrä, miten hän kuvitteli, että sovimme yhteen. Nyt olen kuullut, että hän on useille muillekin tuttavapiirin naisille yrittänyt kaupata tätä miestä, joka on kuulemma jo pitkään kaipaillut tyttöystävää. Pelkään, että mies pettyy kamalasti, kun en haluakaan romanttista suhdetta...
Tähän asti olen ajatellutkin meitä vain ystävinä, mutta muutaman viime tapaamisen jälkeen mies on halunnut suudella. Ensin ajattelinkin, että ehkä voisi katsoa, voisiko täm kehittyä ihastumisen ja rakastumisen asteelle, mutta jotenkin ei vaan siltä tunnu.
En ymmärrä, eikö mies ole huomannut, miten erilaisia olemme? Hän haluaa asua vanhassa, itse remontoimassaan talossa - minä haluaisin rakentaa uuden talon. Hänellä on vihreät elämänarvot, minä en jaksa niin ympäristöasioita ajatella. Hän haluaa kuljeskella metsissä, minä kaupungin kaduilla. Hän haluaisi lomalla Lapin erämökkiin, minä suurkaupungin museoihin. Hän haluaa koiran, minä en. Hänestä viiniharrastus on snobbailua, minä en ymmärrä, miten lintuharrastus ei olisi ihan yhtä hyvin snobbailua.
Lisäksi minua vähän kummastuttaa miehen puheet siitä, että hän haluaisi kouluttautua uudelleen matalapalkatulle alalle, jossa ei pysyvästä työpaikasta ole varmuutta. Tai ryhtyä valokuvaajaksi (hän pitää kuvaamisesta, mutta kunpa joku sanoisi, että hänen kuvansa eivät ole ammattilaistasoa). Ja kuitenkin hänellä on hyvä koulutus ja työpaikka.
Mie son lähes 40-vuotias, muttei omien sanojensa mukaan ole koskaan seurustellut. Nyt oln konkreettisesti havainnut, että hän ei ilmeisesti ole koskaan myöskään aiemmin suudellut. Hänen suutelunsa on sellaista hapuilua, että tulee vaivaantunut olo, ihan kuin olisi teini taas. Mietin vaan, millaistakohan räpellystä ensimmäinen rakastelukerta hänen kanssaan sitten mahtaisi olla...
En ymmärrä, eikö miestä meidän erilaisuutemme häiritse. Ja miten ottaisin asian puheeksi, etten loukkaisi ja menettäisi häntä ystävänä.
Ja jotenkin hävettää. Ihan mukava ja ok mies muuten, ei vaan minusta oikein sovita yhteen. Haluaisin löytää samanhenkisen miehen kuin itse olen. Kypsintä oli, kun mies alkoi läksyttää minua veden käytöstä (omassa kodissani) ja meikeistäni. Minusta (lähes) vieraan ihmisen ei kuulu puuttua tuollaisiin asioihin.
Olemme tutustuneet yhden ystävän kautta. En ymmärrä, miten hän kuvitteli, että sovimme yhteen. Nyt olen kuullut, että hän on useille muillekin tuttavapiirin naisille yrittänyt kaupata tätä miestä, joka on kuulemma jo pitkään kaipaillut tyttöystävää. Pelkään, että mies pettyy kamalasti, kun en haluakaan romanttista suhdetta...
