Kun mies haluaa muuttaa yhteen ja minä en, ongelma!

[vierailija]

Olen seurustellut miesystäväni kanssa pian 9 kk, ja mies haluaisi jo kovasti pistää hynttyyt yhteen kanssani. Minä en kuitenkaan tahdo muuttaa hänen kanssaan koskaan yhtee vaikka rakastankin häntä todella, koska yhdessä asuminen saman katon alla hänen kanssaan ei mielestäni suju yhtään. Minä kuitenkin rakastan miestä tosissani ja haluan olla loppuelämäni hänen kanssaan, mutta kuitenkin siten että asumme eri osoitteissa. Mielestäni homma toimisi sillä tavalla ihan hyvin ja loppuelämän suhde onnistua.
Miten saisin miehenkin uskomaan, että suhteemme voisi toimia ihan hyvin ilman, että muutamme koskaan yhteen? Hän nimittäin miettii nyt tosissaan eroamista. En todellakaan halua menettää miestä!

 

[epek]

Eli joko eroatte tai muutatte yhteen.

 

[m1es]

Mies haluaa vaimon, sinä fuckbuddyn. Teillä on selkeästi eri tavoitteet joten ero häämöttää.

 

[vierailija]

Mies haluaa vaimon, sinä fuckbuddyn. Teillä on selkeästi eri tavoitteet joten ero häämöttää.

Ei se voi mennä noin päin. Miehiä kiinnostaa aina pelkkä seksi, kun taas naiset haluavat läheisyyttä, henkistä yhteyttä ja perheen perustamista.

 

[m1es]

Ei se voi mennä noin päin. Miehiä kiinnostaa aina pelkkä seksi, kun taas naiset haluavat läheisyyttä, henkistä yhteyttä ja perheen perustamista.

Ei vihjaa läheisyyden tavoittelusta jos haluaa miehen pysyvästi eri osoitteeseen...

 

[vierailija]

Ei vihjaa läheisyyden tavoittelusta jos haluaa miehen pysyvästi eri osoitteeseen...

Miten niin? Itse olen eronnut ja minulla on kaksi lasta. En halua lasten takia muuttaa yhteen, mutta kyllä silti voi olla sitoutunut toiseen ja voihan sitä muuten viettää aikaa yhdessä päiväkausia. Ei se tarkoita sitä, että voi nähdä vaan harvoin.

 

[vierailija]

Miten niin? Itse olen eronnut ja minulla on kaksi lasta. En halua lasten takia muuttaa yhteen, mutta kyllä silti voi olla sitoutunut toiseen ja voihan sitä muuten viettää aikaa yhdessä päiväkausia. Ei se tarkoita sitä, että voi nähdä vaan harvoin.

En ole siis ap, selvennykseksi

 

[.....]

Jotenkin tuo yhdessäasuminen nähdään niin normina, että siitä poikkeaminen on vaikeaa. Toki monet haluavat elää yhdessä, mutta useimmat niistäkin, jotka mielummin asuisivat erillään, kokevat kyllä painetta muuttaa yhteen.

Mitä tulee ap:n tilanteeseen, niin olette kuitenkin kohtuullisen tuore pari. Et tiedä, mikä fiilis itselläsi on vuodn päästä ja samoin, haluaako mies vielä vuoden päästä muuttaa yhteen. Sopikaa, että mietitte yhteenmuuttoa vähän myöhemmin, ja nyt vain keskitytte nauttimaan.

 

[vierailija]

9 kk on niin lyhyt aika seurustella, että en muuttaisi yhteen vielä siinä vaiheessa. Varsinkin jos itsestä tuntuu että se arki ei sujuisi vielä tässä vaiheessa hyvin. Ei siinä ole kyse rakkaudesta tai sen puutteesta, vaan terveestä järjestä. Reilussa puolessa vuodessa ollaan vasta tutustuttu toiseen, ollan ihan siinä suhteen alussa. Siinä pitääkin vielä molemmilla olla tilaa hengittää ja vielä elää sitä omaa itsenäistä elämäänsäkin. Se ei ole uhka parisuhteelle, vaan kahden aikuisen ihmisen kykyä tehdä omannäköisiään päätöksiä.

 

[Asiankannattaja]

Jotenkin tuo yhdessäasuminen nähdään niin normina, että siitä poikkeaminen on vaikeaa. Toki monet haluavat elää yhdessä, mutta useimmat niistäkin, jotka mielummin asuisivat erillään, kokevat kyllä painetta muuttaa yhteen.

Minusta toi on pikemminkin ikä/elämäntilannekysymys.

+50 pariskunta joilla kummallakin on lapset tehty ja jo lentäneetkin pesästä ja kummallakaan ei ole kummempaa pesänrakennusviettiä eikä biologinen kellokaan enää tikitä...
ja jos molemmilla on omat kämpät niin mikäs kiire siinä on muuttaa yhteen? Mahdollisuus pieneen hajurakoon silloin tällöin on pikemminkin hyvä juttu.

Jos taas on kyse nuoremmista ja toisella on hinku vielä lapsiin ja pesänrakennukseen niin ne erilliset osoitteet taas eivät oikein ole sitä pesänrakennusta

Eli tommoisen +50 pariskunnan tapauksessa kandee nimenomaan kysyä, että miks ihmeessä pitäis muuttaa yhteen?

 

[.....]

Minusta toi on pikemminkin ikä/elämäntilannekysymys.

+50 pariskunta joilla kummallakin on lapset tehty ja jo lentäneetkin pesästä ja kummallakaan ei ole kummempaa pesänrakennusviettiä eikä biologinen kellokaan enää tikitä...
ja jos molemmilla on omat kämpät niin mikäs kiire siinä on muuttaa yhteen? Mahdollisuus pieneen hajurakoon silloin tällöin on pikemminkin hyvä juttu.

Jos taas on kyse nuoremmista ja toisella on hinku vielä lapsiin ja pesänrakennukseen niin ne erilliset osoitteet taas eivät oikein ole sitä pesänrakennusta

Eli tommoisen +50 pariskunnan tapauksessa kandee nimenomaan kysyä, että miks ihmeessä pitäis muuttaa yhteen?

Joo, näin on.
Aloittajan vietistä päättelin, että kyse nuoremmasta parista. Yleensä keski-iän ohittaneet osaavat jo itse päättää asumisensa ja tekemisensä.