Miten sanon siskolle nätisti, että sen lapsi tarttee terapiaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sisko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos siskosi ei kerran välitä puida asioita muiden kanssa, niin oletkos varma etteivät ole asiaan jo "puuttuneet" tarpeellisella tavalla, eivät vain koe asiakseen raportoida siitä sinulle?

Nykyään näyttää olevan Dysaftia uusi muotisairaus, jota kaikki diagnosoi naapurin lapsista.. viime vuosikymmenellä se oli ADHD mitäsköhän sitten seuraavaksi keksitään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Jos siskosi ei kerran välitä puida asioita muiden kanssa, niin oletkos varma etteivät ole asiaan jo "puuttuneet" tarpeellisella tavalla, eivät vain koe asiakseen raportoida siitä sinulle?

Nykyään näyttää olevan Dysaftia uusi muotisairaus, jota kaikki diagnosoi naapurin lapsista.. viime vuosikymmenellä se oli ADHD mitäsköhän sitten seuraavaksi keksitään..

Samaa yritin aiemmin sanoa, kaikkea ei tee mieli hysteerisille sukulaisille aina kertoa.
 
Hankala juttu. Meillä on ensiviikolla 3v täyttävä tyttö jolla on noita kaikkia samoja juttuja mistä ap kertoi ja vaikea ajatella ettei hänen kohdalla oltaisi huomattu mitään erityistä tai oltu huolissamme. Mutta ehkä ihmiset on erilaisia.

Äh, nuo toisten lapsiin puuttumiset on usein tosi herkkiä juttuja ja yleensä olen sitä mieltä ettei kavereiden lapsiin kannata juuri sekaantua. Jos siis eivät kevyestä vihjailusta halua kuullakaan, silloin jättäisin asian suosiolla neuvolalle.

Mutta kun on kysymys omasta siskosta niin uskoisin suhteen olevan vahvempi, sellainen että kestää pienet särötkin? Mitään diagnooseja en olisi antamassa mutta jos suhteenne antaa tilaa niin voisin kyllä todeta olevani huolissani lapsesta ja siksi suosittelisin ottamaan yhteyttö eteenpäin. Jo ihan noihin hoitojonoihin viitaten, eihän siinä mitään häviäkään jos niin hassusti ja onnekkaasti kävisi että lapsi kirisi ikätoverinsa kiinni ilman terapioitakin.
 
Moni asia saattaa ulkopuolisesta näyttää hälyttävältä, voi olla kyse ihan vaan siitä perspektiivistä ja vertailukohdista, mistä asiaa katsoo. En sano onko ap:n siskon lapsella joku ongelma vai ei, eihän sitä voi täällä tietää. Mutta omasta kokemuksesta olen huomannu, että ongelmia voidaan nähdä myös siellä missä niitä ei ole. Hyvä ap jos aiheesta huolestut, mutta todella varovainen saat olla asiassa.

Meillä on käynyt niin, että minun lapseton sisarukseni arvostelee lastani villiksi ja on aivan järkyttynyt hänen käytöksestään välillä. Tätä järkyttävää käytöstä ei tosin huomaa yleensä kukaan muu.... Hänellä on erilaiset vertailukohdat, lapseni ei ole mitenkään hirvittävän villi, mutta on vilkas.

Erään läheiseni lapselle on myös "asiantuntevasti" ja "hyväntahtoisesti" ehdotettu terapiaa yms koska hänellä oli todella vahva uhma joka kesti pitkään n. 2-4 vuotiaana. Nyt n. 5v on jo paljon helpottanut tuo uhma ja tilanne on aivan eri. Äiti itse tiesi mistä oli kyse ja tunsi oman lapsensa eikä tämä tarvinut terapiaa uhmasta ylipääsemiseen. Hän koki kuitenkin aika alentuvana, loukkaavana ja holhoavana nuo aivan hyvässä tarkoituksessa annetut neuvot.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Jos siskosi ei kerran välitä puida asioita muiden kanssa, niin oletkos varma etteivät ole asiaan jo "puuttuneet" tarpeellisella tavalla, eivät vain koe asiakseen raportoida siitä sinulle?

Nykyään näyttää olevan Dysaftia uusi muotisairaus, jota kaikki diagnosoi naapurin lapsista.. viime vuosikymmenellä se oli ADHD mitäsköhän sitten seuraavaksi keksitään..

Juu, tuo on yksi oleellinen näkökulma ja juuri siksi en suosittelekaan kavereiden asioihin puuttumista. Mietin vaan että jos on kysymys siskosta ja suhde muuten läheinen niin luulisi siskon olevan niitä ensimmäisiä ihmisiä kenelle tuollaisistakin ongelmista kertoo. Itse ainakin olen äidille ja siskolle kertonut meidän lasten ongelmista jo kauen ennen kuin olen ollut valmis laulamaan niistä kaikille naapureille ja tutuille.

Ja nuo tuttujen antamat diagnoosit ja diagnoosien/epäilyjen kumoamiset ovat kyllä... |O Huoh, joskus olen niin täynnä noita "kyllä mä olen ihan varma että sillä on xxxx, naapurin serkun pojallakin on ja ihan samat oireet. Kyllä mä nämä tunnen!" Tai "ei, ei sillä sellaista voi olla. Se lääkäri on kyllä ihan väärässä!Kyllä mä näen sen heti..."

Mutta itse vedänkin sitten ison eron noiden "diagnoosien" ja huomioiden/huolestumisen välille. Se että huomioi lapsessa tai tämän kehityksessä jotain erikoista ja ottaa sen puheeksi on minulle ihan eri asia ja voi tuodakin yllättäen uusia näkökulmia asioihin. Mutta tietty jokainen meistä on yksilö eikä koskaan voi tietää miten toinen reagoi.
 

Yhteistyössä