Miten se vaan onkin niin, että hoikkana saa enemmän kiinnostusta miehiltä kuin isona? Onko kukaan huomannut?

["eee"]

Olen kyllä huomannut ihan saman. Siksipä parhaillaan kesäkuntokuuri meneillään

 

[Huomattu on]

Laihduin keskimmäisen lapsen jälkeen yli 20 kg ja aloin olla jo ihan normimitoissa. Olen vielä melko runsastissinen ja hoikentunut kroppa vielä korosti sitä. Miesten huomio allötti minua niin paljon, että lihotin kilot takaisin. Ihanaa, nyt saa olla ihan rauhassa. Olen paljon varmempi itsestäni, kun tiedän, etteivät ukot kuolaa perään. Nuorena sain ihan oikeasti kärsiä siitä, koska minulla on ns. tiimalasivartalo (tai olisi jos olisin hoikka) ja isot tissit. No, mitäköhän ne miehet sitten tuijotti, vaikken pitänyt mitään paljastavia vaatteita. Innokkaimmat kävivät jo käsiksi ja se oli nuorelle naiselle ihan kamalaa. Kohta voisi laihduttaa taas, ikää alkaa olla sen verran, etteivät miehet ole enää kiinnostuneita Onneksi oma mies pitää minusta tälläisenäkin, mutta hänkin myönsi, että tavatessamme hän huomioi ensimmäisenä rintani, huoh...

 

["Ninni"]

Olin 64 kg viime kesänä, pituus 181 cm, en huomannut mitään että ois kauheesti tultu iskeen. Entäs nyt..85 kg, vieläkin normipainonen mutta muotoja tullut, tissit kasvanut, ja kyllä ois vientiä baarissa, mutta varattu on niin noup.

 

["Mä"]

Ei. Nuorempana olin laiha, nytkään en nyt niin kauhean ylipainoinen, mutta huomiota miehiltä en koskaan ole saanut. Taidan tosiaan olla suohirviö.

 

["Neppi"]

Noh minä voin kyllä ihan omasta kokemuksesta sanoa etten saanut ennen (lihavana) yhtää vähempää huomiota kuin nyt normaalipainoisena.

Se mikä minusta mielenkiintoista näissä painokeskusteluissa on se, että keskimäärin (poikkeuksia toki on) vaikuttaa lihavammilla on parempi itsetunto ja suurempi toleranssi variaatoiden suhteen.

Osalla hoikista on kova tarve vakuutella että vain ja ainoastana heidän bmi:llään voi olla kaunis ja onnellinen. Joskus mietityttänyt mikä siinä takana?

Vaatiiko hoikkuus näiltä ihmisiltä niin paljon että kokevat loukkaukseksi sen että joku toinen joka ei samoja "uhrauksia" ulkonäkönsä etene tee, voi kuitenkin olla kaunis ja onnellinen?

Huomautan vielä, että tuo oli karkea yleistys. Läheskään kaikki hoikat ihmiset eivät ole hoikkuusfanaattisia ja epävarmoja saati että pelkäisivät toisenpainoisten onnellisuutta. Vähemmistö vain... mutta aika näkyvä vähemmistö?

Tässä oli viisaita sanoja. Uskallan myöntää, että kuulun juurin näihin ihmisiin, joiden mielestä vain hoikkana voin olla kaunis.

Olen 170cm ja 56kg. Mulla on hoikkana pysyminen tuskallista. Rakastan herkkujaja joudun aina kieltäytymään niistä. Sitten jos joku pulskempi sanoo olevansa onnellinen ja että vientiä riittää, niin suutun.

Alan julistamaan, että pulska pettää itseään. Ei voi olla oikeesti onnellinen, kun ei ole hoikka. Tiedän, olen varmasti väärässä, mutta omat hoikkana pysymisen vaikeudet aiheuttavat tämän.

 

[170cm ja 59kg]

Olen ollut aina hoikka, mutten pelkästään vaan se hoikka vaan myös kurvikas, että kropassani on tissit ja peppu kohdillaan ja tosiaan pieni painonnousu osuu yleensä just näihin kohtiin eli on vaan hyvästä. Ja olen huomannut näin vanhemmiten, että saan miesten huomion niin että pullukat naiset ja varsinkin sellaiset, jotka on lasten myötä levahtaneet jäävät sivuun. Miehet ovat visuaalisia. Hyvännäköinen, hyvävartaloinen nainen saa huomiota, vaikka toki kaikille riittää jotain. Ja yleensä miehet ovat urheilullisempia, joten sillä, että on hyväkroppainen äiti, saa myös aina positiivista huomiota.

 

[noope]

Noh minä voin kyllä ihan omasta kokemuksesta sanoa etten saanut ennen (lihavana) yhtää vähempää huomiota kuin nyt normaalipainoisena.

Se mikä minusta mielenkiintoista näissä painokeskusteluissa on se, että keskimäärin (poikkeuksia toki on) vaikuttaa lihavammilla on parempi itsetunto ja suurempi toleranssi variaatoiden suhteen.

Osalla hoikista on kova tarve vakuutella että vain ja ainoastana heidän bmi:llään voi olla kaunis ja onnellinen. Joskus mietityttänyt mikä siinä takana?

Vaatiiko hoikkuus näiltä ihmisiltä niin paljon että kokevat loukkaukseksi sen että joku toinen joka ei samoja "uhrauksia" ulkonäkönsä etene tee, voi kuitenkin olla kaunis ja onnellinen?


Huomautan vielä, että tuo oli karkea yleistys. Läheskään kaikki hoikat ihmiset eivät ole hoikkuusfanaattisia ja epävarmoja saati että pelkäisivät toisenpainoisten onnellisuutta. Vähemmistö vain... mutta aika näkyvä vähemmistö?

Näkisin asian niin, että lihavilla ei välttämättä ole parempi itsetunto. He vain ovat sopeutuneet kiloihinsa ja faktaan, että eivät voi olla samalla viivalla hoikkien kanssa ulkonäöllisesti. Hoikilla taas on enemmän menetettävää, koska lihoessa tavallaan joutuu ulkonäöllisesti "alempaan" kastiin.

Jos on tottunut parempaan (tässä kulttuurissa sitä hoikkuuta nyt vaan arvostetaan enemmän kuin lihavuutta ja siksi viittaan näin), niin pudotus on kovempi. Minusta se ei sinänsä ole itsetuntokysymys.

 

["Nanna"]

Olen saanut yhtä paljon huomiota 18kg ylipainoisena, kun nyt normaalipainoisena bmi:llä 23. Eli en ole huomannut eroa.

 

["Laura"]

Nykyään olen normaalipainoinen, mutta puhun nyt ajasta jolloin mulla oli liikakiloja liki 20. Tuolloinkin pidin itseäni keskivertoa kauniimpana ja pidin kyllä ulkonäöllisesti itseäni paljon tavoitellumpana, kuin suurinta osaa hoikista. Olin ja olen kaunis ja olen aina tiennyt sen. Vientiä riitti liiaksikin asti.

Nyt normaalipainoisena kun nään jonku kauniin pullukan, niin kyllä mä "asetan" hänet ulkonäöllisesti keskitason yläpuolelle.

 

[ei ole syy]

Laihduin keskimmäisen lapsen jälkeen yli 20 kg ja aloin olla jo ihan normimitoissa. Olen vielä melko runsastissinen ja hoikentunut kroppa vielä korosti sitä. Miesten huomio allötti minua niin paljon, että lihotin kilot takaisin. Ihanaa, nyt saa olla ihan rauhassa. Olen paljon varmempi itsestäni, kun tiedän, etteivät ukot kuolaa perään. Nuorena sain ihan oikeasti kärsiä siitä, koska minulla on ns. tiimalasivartalo (tai olisi jos olisin hoikka) ja isot tissit. No, mitäköhän ne miehet sitten tuijotti, vaikken pitänyt mitään paljastavia vaatteita. Innokkaimmat kävivät jo käsiksi ja se oli nuorelle naiselle ihan kamalaa. Kohta voisi laihduttaa taas, ikää alkaa olla sen verran, etteivät miehet ole enää kiinnostuneita Onneksi oma mies pitää minusta tälläisenäkin, mutta hänkin myönsi, että tavatessamme hän huomioi ensimmäisenä rintani, huoh...

Tämä on kyllä hulluinta, mitä olen painokeskustelun saralta kuullu vähään aikaan Lihottaa nyt itsensä, koska miesten huomio ällöttää?

Ei, enkä tarkoita nyt sitä, että olettaisin jokaisen naisen nauttivan miesten huomiosta. Minusta on vaan outoa, että on niin huono itsetunto, ettei pysty olemaan kauniissa kropassa, joka miellyttää itseä, vaan pitää sen takia lihottaa itsensä

Ja minkälaisessa junttiseurassa olet liikkunut, jos käsiksi on käyty kauneuden takia. Yäk. Toivottavasti olet kasvattanut jo paremman itsetunnon.

 

["vieras"]

Hmph, mulla ei ole ollut vientä minkään kokoisena.

 

[vicy]

En ole huomannut eroa. Tärkein asia on että itsetunto on kohdallaan! Jos sä pystyt itse baariin lähtiessäsi katsomaan peiliin ja sanomaan rehellisesti että "minä olen kaunis" niin kyllä sitä vientiäkin on!