Miten selittää n. 4v.lle kuolema?

["kyynel"]

Miten selittää lapselle lemmikin kuolema ja ukin kuolema. Ollaan puhuttu, mutta mietin oonko kuitenkaan "oikein" selittänyt. Hirveää kun lapsi uskoo että voi kaivaa lemmikin ylös maasta jne. Olen puhunut rehellisesti ja yrittänyt selittää että katselee meitä tuolta taivaasta ja on aina sydämessä jne. Kuten ukistakin, jota ei ehtinyt edes tavata, mutta kun käydään ruusuja viemässä jne.

Mutta miten te muut tai onko jotain ammattilaisten neuvoa kun kyselee niin paljon...missä on, miksi, tuleeko joskus, mitä tapahtuu jne.

 

[-]

ei ole rehellisesti kerrottu jos valehtelee tyyppien heiluvan jossain pilven reunalla.

 

[Squawe]

Etsi lasten kirjoja aiheesta. Niitä en tehty sekä lemmikkien kuolemaan että ihmisten kuolemaan liittyen ja nimenomaan lapsille suunnattuja.

 

["vieras"]

Helpointa olisi ehkä ollut selittää, että lemmikkiä ja ukkia ei enää ole. Meidän lapsi ei kumma kyllä ole vieläkään kysellyt kovin paljon aiheesta, vaikka tavallaan aihetta olisi ollut. On jo koulussa.

Minkä verran aikaa näistä kuolemista on? Vähitellähän lapsi sen jossain vaiheessa ymmärtää, etteivät kuolleet takaisin tule. Saattaa olla, että lapsen itsensä kannalta on helpompi niin. Vastaa kun kysyy. Muuten ei aihetta tarvitse erikseen ottaa esiin.

 

["vieras"]

Mä oon ihan kertonut, että ihminen/eläin elää aikansa ja kuolee sitten. Sen jälkeen maatuu ja muuttuu mullaksi. Ihan niinkuin kasvit ja kukatkin kuolee aikanaan. Jos lapsi on isompana kysynyt noita taivas-juttuja, olen selittänyt miten jotkut uskoo Jumalaan ja taivaaseen. En tosiaankaan ole alkanut puhua pilven päältä katselemisesta tai ikuisesta unesta.

 

["Myy"]

Minä olen selittänyt sen jotenkin tähän tapaan, että meissä on sielu eli se osa joka juttelee ja ajattelee jne. ja sitten tämä vartalo/keho joka on kuin kuori. Kun ihminen (tai eläin) kuolee niin se jutteleva ja ajatteleva osa menee taivaaseen. Sitten jää jäljelle vain se kuori joka haudataan. Sitten olen kertonut että sieltä taivaasta ei voi tulla enää ikinä takaisin. Nii ja että on ihan ok olla surullinen koska ei enää voi tämän henkilön seurassa olla, mutta tällä on nyt ihan hyvä olla siellä.

Tietenkin tilanteessa pitää ottaa huomioon lapsen käsityskyvyn taso. Pitää antaa tilaa kysymyksille ja vastata niihin. On kuitenkin syytä olla varovainen ettei ala kertoa ummet ja lammet tarpeettomasti. On turha selittää pitkät litaniat jos lapsi ei kaipaa pitkiä tarinoita. Meillä on lähinnä edetty keskustelemalla.

 

["Myy"]

Meillä on joskus keskusteltu näistä "taivaasta katsomisesta" esikoisen kanssa ja häntä ahdisti ajatus että joku häntä sieltä katselisi. Tulin siihen tulokseen että tällaiset jutut eivät välttämättä lohduta lasta

 

[ksiu]

[QUOTE="Myy";24736424]Minä olen selittänyt sen jotenkin tähän tapaan, että meissä on sielu eli se osa joka juttelee ja ajattelee jne. ja sitten tämä vartalo/keho joka on kuin kuori. Kun ihminen (tai eläin) kuolee niin se jutteleva ja ajatteleva osa menee taivaaseen. Sitten jää jäljelle vain se kuori joka haudataan. Sitten olen kertonut että sieltä taivaasta ei voi tulla enää ikinä takaisin. Nii ja että on ihan ok olla surullinen koska ei enää voi tämän henkilön seurassa olla, mutta tällä on nyt ihan hyvä olla siellä.

Tietenkin tilanteessa pitää ottaa huomioon lapsen käsityskyvyn taso. Pitää antaa tilaa kysymyksille ja vastata niihin. On kuitenkin syytä olla varovainen ettei ala kertoa ummet ja lammet tarpeettomasti. On turha selittää pitkät litaniat jos lapsi ei kaipaa pitkiä tarinoita. Meillä on lähinnä edetty keskustelemalla.[/QUOTE]

Minusta ihanasti sanottu ja ajateltu!

 

[Miili]

Mä kerroin että mummi oli vanha ja väsynyt ja pääsi taivaaseen. Että mummilla on nyt hyvä olla ja mummi katselee meitä taivaasta ja toivoo meille kaikkea hyvää. Oompa tainnu sanoa että mummi on nyt enkeli ja suojelee meitä. Oon lisäks kertonut ett kaikki kuolee joskus, niin ihmiset, eläimet kuin kasvitkin, että kukaan ei ole ikuisesti täällä. En oo kerralla luetellu tälläisiä rimpsuja vaan kun lapsi on kysynyt niin olen vastannut niinkuin itse uskon asian olevan.

 

["vieras"]

Voit kertoa sen mukaan, miten itse ajattelet.
Olen kertonut, että tästä asiasta on monia eri ajatuksia ja uskomuksia, kukaan ei tiedä mikä on ehdoton totuus. Mutta mä uskon, että ihmiset jä eläimetkin menevät kuolemansa jälkeen astraalitasolle, se on paikka missä ollaan valo-olentoina. Sitten ihmiset ja eläimetkin voivat syntyä sieltä uudelleen, uusiin kehoihin.
Mutta että tämä on vaan mun uskomukseni, on monia muitakin ja kukin uskoo miten haluaa.

 

[Paatunut Parahdus]

Varmaan riippuu lapsesta. Se kuolema käsitteenä on melkeinpä mahdoton vielä ymmärtää tuon ikäisenä. Jos lapsi ei sitä ihan ymmärrä, niin tarvitseekohan sitä. Se käsittelee sitä asiaa kuten pystyy. Sinä selität kuten parhaaksi tuntuu ja keskustelet kun lasta puhuttaa.

Itselleni tuli tässä kesällä siskonmiehen kuollessa täysin yllättäen sama tilanne eteen. Kerroin aluksi, että xxxxxx tuli kipeäksi ja kuoli. Meni pois, eikä tule enää takaisin, sitä on kuolema. Mutta myös sen, ettei xxxxx:n satu tai koskekaan enää. Koska xxxxx ei vain enää ole. Ja tuon kuoleman vuoksi kaikki on nyt surullisia.

Sitten askel kerrallaan käytiin läpi mitä sitten tapahtuu. Ei yhdellä kertaa, vaan lähinnä se oli pulpahdellen. Kertoi jokaiselle, että xxxxx kuoli. Muisti hautajaisten jälkeen lisätä, että xxxxx vietiin poltettavaksi ja sitten se tuhka pistetään maahan.

 

[:-I]

Lapsi kysyy jotain. Vastaa kysymyksellä - mitä itse ajattelet "siitä... ja siitä". Hae kirjastosta kirjoja, joiden avulla asiaa voidaan käsitellä kuin huomaamattaan.

Se, mikä lastasi lohduttaa nyt - ei välttämättä lohduta häntä muutaman vuoden päästä, joten siksi näitä pilvenreunalta kurkkimisia ei ehkä kannattaisi viljellä...

 

["kyynel"]

Mä arvasin että tähän taivasjuttuun tartutaan - mutta sanon siksi niin kun uskon itse niin. Haluan uskoa niin, mua se lohduttaa. Mutta enempi korostan kyllä sitä että asuvat aina meidän sydämessä. Mun isä tietysti ihan konkreettisesti (elää minussa ja lapsessa) ja se lohduttaa itseäkin.

Mutta tuo lemmikki, kun ei lapsi oikein ymmärrä että ei sitä voi ottaa sieltä laatikosta maan alta pois.
Lemmikin muistaa, siitä pari vuotta aikaa, mun isä kuoli liki 20v sitten.

 

["kyynel"]

[QUOTE="Myy";24736424]Minä olen selittänyt sen jotenkin tähän tapaan, että meissä on sielu eli se osa joka juttelee ja ajattelee jne. ja sitten tämä vartalo/keho joka on kuin kuori. Kun ihminen (tai eläin) kuolee niin se jutteleva ja ajatteleva osa menee taivaaseen. Sitten jää jäljelle vain se kuori joka haudataan. Sitten olen kertonut että sieltä taivaasta ei voi tulla enää ikinä takaisin. Nii ja että on ihan ok olla surullinen koska ei enää voi tämän henkilön seurassa olla, mutta tällä on nyt ihan hyvä olla siellä.

Tietenkin tilanteessa pitää ottaa huomioon lapsen käsityskyvyn taso. Pitää antaa tilaa kysymyksille ja vastata niihin. On kuitenkin syytä olla varovainen ettei ala kertoa ummet ja lammet tarpeettomasti. On turha selittää pitkät litaniat jos lapsi ei kaipaa pitkiä tarinoita. Meillä on lähinnä edetty keskustelemalla.[/QUOTE]

Tähän tapaan ajattelen.

 

[yyhoo]

:ashamed: Uskaltaakohan tähän mitään kommentoidakaan... Mä oon vaan selittänyt "tylytsti"miten asiat on, tyyliin, että sydän ei enää lyö, eikä ihminen hengitä ja että sitten se "kroppa" vaan laitetaan maan alle maatumaan jne... Enpä minäkään mistään "pilvellä heiluttelijoista" ole höpissyt. Ja kun lapsi kysy, että miksi niin tapahtu, niin kissa tuli niin kipeäksi, että se kuoli ja pappan kohdalla, että hän kaatui, loukkasi päänsä niin pahasti, että kuoli sen takia. Mitään muita asiaan liittyviä yksityiskohtia en alkanut selitellä. Muutaman kerran kyseli, mutta sitten "meni perille", eikä ole sen jälkeen kysellyt. En tiedä, vieläkö asioita miettii, mutta kaipa sitten kyselee uudestaan, jos vielä jotakin tahtoo tietää.

 

[tytönjapoikienmamma]

[QUOTE="Myy";24736424]Minä olen selittänyt sen jotenkin tähän tapaan, että meissä on sielu eli se osa joka juttelee ja ajattelee jne. ja sitten tämä vartalo/keho joka on kuin kuori. Kun ihminen (tai eläin) kuolee niin se jutteleva ja ajatteleva osa menee taivaaseen. Sitten jää jäljelle vain se kuori joka haudataan. Sitten olen kertonut että sieltä taivaasta ei voi tulla enää ikinä takaisin. Nii ja että on ihan ok olla surullinen koska ei enää voi tämän henkilön seurassa olla, mutta tällä on nyt ihan hyvä olla siellä.

Tietenkin tilanteessa pitää ottaa huomioon lapsen käsityskyvyn taso. Pitää antaa tilaa kysymyksille ja vastata niihin. On kuitenkin syytä olla varovainen ettei ala kertoa ummet ja lammet tarpeettomasti. On turha selittää pitkät litaniat jos lapsi ei kaipaa pitkiä tarinoita. Meillä on lähinnä edetty keskustelemalla.[/QUOTE]


Tämä on oikein hyvä selitys ja kauniisti kerrottu. Samoin olen itse kertonut ja itsekin siis uskon näin

 

["vieras"]

meillä poikaa kiinosti lähinnä että tuliko kuolleesta tuttavasta luuranko vai ei...

 

[elletär]

Ei tuollainen iso asia avaudu edes aikuiselle vielä kunnolla, joten ei se lapsi kerrasta ymmärrä kuin jotain. Itse olen selittänyt aika maanläheisin termein. Kuollut ei voi enää tehdä mitään, kuolleen elämä on ohi. Elävät ovat maan päällä ja kuolleet taas hyvästellään.

 

["manta"]

Me käytiin viime jouluna iso-papan haudalle viemässä kynttilöitä 3-vuotias mukana. Haudalla tyttö sanoi, että -Millon lähdetään sen iso-papan luo!
Selitin siinä, että me ollaan jo siellä, että iso-pappa on kuollut ja makaa tuolla lumen alla. Kolmevuotias kertoi sitten serkulleen (myös 3-vuotta), että iso-pappa oli ojassa makaamassa lumen alla ja siitä saatiin hirveät painajaisrumpat uniin lapsosille.

Mutta toisaalta, sinnehän ne kuolleet ruumiit viedään, eikä se ole mitenkään epätavallista kun käydään kynttilöitä haudoille viemässä ja viedään niitä taas ensi jouluna, kun asuvat niin kaukaukana (700km matkaa). Joten ainakin tuli asia selväksi, minne joutuu kun kuolee.

 

["tiina"]

mun isä kuoli kesällä ja kerrottiin 4vuotiaalle ihan rehellisesti, että vaari oli niin kamalan kipeä, että kuoli ja on nyt taivaassa ja näkee sieltä mitä tehdään.
Ei oo vaarin perään yhtään kysellyt jälkikäteen.
Hautajaisissa oli ihmeissään kun itkin, tuli ihan kiinni muhun, tuijotti koko ajan ja piti kädestä kiinni.