E
Elämä ahdistaa
Vieras
Hei nyt neuvot ja vinkit sekä kokemukset kehiin
Oon 19- vuotias tyttö ja oon seurustellu 4 vuotta, vuotta nuoremman jätkän kanssa ja muutimme yhteen neljä kuukautta sitten. Suhteemme on ollut aikamoista vuoristorataa, ollaan erottu ja palattu muutamia kertoja koska tuntuu aina siltä ettei vaan pysty olemaan toisesta erossa. Viimeisemmän yhteenpaluun jälkeen päätimme muuttaa yhteen. Noh, siinä meni päivä tai kaksi ni olikin jo vuokrasopimukset kädessä ja muuttoa alettiin hoitaa. Olimme aluksi molemmat aivan onnemme kukkuloilla tästä yhteisen elämän alkamisesta! (Itse asuin yksin aikaisemmin mutta poikaystäväni muutti suoraan vanhempiensa siiveltä minun kanssani yhteen.) Nyt näiden parin kuukauden aikana on alkanut suhde minun näkökulmastani etääntymään hyvin paljon ja munki elämässä pyörii kaikellaiset ajatukset ja kokemuksenhalut, enkä ole enää ollenkaan varma tästä koko yhteisen asumisen soinnusta.. Rakastan poikaystävääni, mutta nyt on alkanut tuntumaan siltä ettei se aina vain yksinkertaisesti riitä.. olen yrittäny keskustella tästä asiasta ystävieni kanssa, mutta suurin osa toteaa että on odotettava hetken aikaa ja katsottava tilannetta myöhemmin uudelleen. Tämä jatkuva mietiskely ja ahdistus tuntuu vain etäännyttävän minua avokistani.. en tiedä miten tämän asian ottaisin hänen kanssaan esille, sillä onhan meillä noita eroja muutama ollut ja pelkään että tämän asunnon kanssa menee hirveäksi säätämiseksi kun ei olla asuttu täällä vuottakaan vielä. Kaipaan sitä omaa asuntoa ja omaa rauhaa paljon ja olen miettinyt että josko erillään asuminen pelastaisi tämän suhteen..?
Olenko ainoa joka käy tämmöistä hirveää kuraa tunteittensa kanssa läpi? Tahtoisin olla hänen kanssaan mutta en tiedä oliko tämä yhteenmuuttaminen kannattavaa lyhyellä varoitusajalla....
Oon 19- vuotias tyttö ja oon seurustellu 4 vuotta, vuotta nuoremman jätkän kanssa ja muutimme yhteen neljä kuukautta sitten. Suhteemme on ollut aikamoista vuoristorataa, ollaan erottu ja palattu muutamia kertoja koska tuntuu aina siltä ettei vaan pysty olemaan toisesta erossa. Viimeisemmän yhteenpaluun jälkeen päätimme muuttaa yhteen. Noh, siinä meni päivä tai kaksi ni olikin jo vuokrasopimukset kädessä ja muuttoa alettiin hoitaa. Olimme aluksi molemmat aivan onnemme kukkuloilla tästä yhteisen elämän alkamisesta! (Itse asuin yksin aikaisemmin mutta poikaystäväni muutti suoraan vanhempiensa siiveltä minun kanssani yhteen.) Nyt näiden parin kuukauden aikana on alkanut suhde minun näkökulmastani etääntymään hyvin paljon ja munki elämässä pyörii kaikellaiset ajatukset ja kokemuksenhalut, enkä ole enää ollenkaan varma tästä koko yhteisen asumisen soinnusta.. Rakastan poikaystävääni, mutta nyt on alkanut tuntumaan siltä ettei se aina vain yksinkertaisesti riitä.. olen yrittäny keskustella tästä asiasta ystävieni kanssa, mutta suurin osa toteaa että on odotettava hetken aikaa ja katsottava tilannetta myöhemmin uudelleen. Tämä jatkuva mietiskely ja ahdistus tuntuu vain etäännyttävän minua avokistani.. en tiedä miten tämän asian ottaisin hänen kanssaan esille, sillä onhan meillä noita eroja muutama ollut ja pelkään että tämän asunnon kanssa menee hirveäksi säätämiseksi kun ei olla asuttu täällä vuottakaan vielä. Kaipaan sitä omaa asuntoa ja omaa rauhaa paljon ja olen miettinyt että josko erillään asuminen pelastaisi tämän suhteen..?
Olenko ainoa joka käy tämmöistä hirveää kuraa tunteittensa kanssa läpi? Tahtoisin olla hänen kanssaan mutta en tiedä oliko tämä yhteenmuuttaminen kannattavaa lyhyellä varoitusajalla....
