K
keinot lopussa
Vieras
Auttakaahan nyt, viisaat äidit.
10-vuotiaalla tyttärelläni on samanikäinen kaveri, tyttö hänkin. Kyseessä ei ole mikään erityisen läheinen ystävä, jokusen kerran ovat toistensa luona käyneet. Tytöt ovat samalla luokalla ja asumme lähekkäin, joten he kulkevat useimiten yhtä matkaa kouluun. Koulussa kummallakin on aina ollut omia kavereita.
Viime keväänä tyttäreni ja kaverin luokalle tuli uusi tyttö, jonka kanssa tyttäreni ystävystyi. Uusi tyttö asuu ihan toisella suunnalla, joten koulun jälkeen tyttäreni tapaa häntä harvoin, mutta koulupäivän aikana he ovat usein kahdestaan.
Yllättäen vähän tämän uuden ystävyyden alettua tämän toisen kaverin äiti otti minuun yhteyttä ja sanoi tyttäreni kiusaavan hänen tytärtään. Hän kertoi tyttäreni syrjivän kaveriaan ja tiuskivan hänelle. Otin tyttäreni puhutteluun, mutta hän ei kielsi koko asian. Tilanteet tyttäreni muisti samanlaisina kuin kaverinsa ja myös myönsi sanoneensa niinkuin kerrottiin, mutta kielsi tiuskineensa tai katsoneensa ylimielisesti yms. Otin uudelleen yhteyttä kaverin äitiin ja ehdotin, että koska en pääse kiinni tapahtumiin, olisimme yhteydessä kouluun.
Koulussa asiaa käsiteltiin opettajan ja oppilashuollon ohjaajan voimin. Sovittiin, että tyttäreni kiinnittää huomiota ystävälliseen puhumiseen ja kaverinsa taas pyrkii olemaan tekemättä tulkintoja tyttäreni ilmeistä tai eleistä. Oppilashuollon ohjaaja ja opettaja lupasivat seurata tilannetta.
Muutama kuukausi myöhemmin sain hieman edellistä kiukkuisemman puhelun kaverin äidiltä. Hänen mukaansa kiusaaminen jatkuu edelleen ja on jopa pahentunut. Kaverin mukaan tyttäreni tiuskii, huutaa ja on ylimielinen häntä kohtaan. Lisäksi ei halua olla hänen kanssaan välitunneilla. Otin asian jälleen esille tyttäreni kanssa ja tällä kertaa vaadin tiukasti selitystä. Tyttäreni pysyi kannassaan: hän ei ole tiuskinut eikä syrjinyt. Otin opettajaan yhteyttä ja hän oli hyvin hämmästynyt: hän ei ollut havainnut mitään ongelmaa. Vaadin koulua selvittämään asia ja niin tehtiin. Koulussa asiaa selvitettiin muulta henkilökunnalta sekä luokkakavereilta. Kukaan ei ollut huomannut mitään.
Otin itse yhteyttä tytön äitiin ja pyysin, että hän neuvoisi tytärtään olemaan aina tuoreeltaan yhteydessä johonkin koulun aikuiseen, jotta tilanne saataisiin selvitettyä. Näin sovittiin ja kevätlukukausi kului loppuun ilman mitään yhteydenottoja mistään.
Kunnes tänään sain todella äkäisen puhelun kaverin äidiltä. Hän vaati mm. minua siirtämään lapseni toiselle luokalle ja hankkimaan ammattiapua "kun en itse näemmä osaa opettaa normaaleja käytöstapoja". Hänen mukaansa tyttäreni oli koko kesäloman ajan "terrorisoinut" hänen tytärtään ja että tytär nyt pelkää lähteä kouluun. Kysyessäni tarkempia päivämääriä tapahtumille, hän kertoi tyttärensä kertoneen muutamista tapauksista, joista yksi oli tapahtunut edellisenä päivänä. Kerroin pahoittelevani kaverin pahaa mieltä, mutta myös sen, että oma tyttäreni ei ole ollut edes paikkakunnalla kerrottuina ajankohtina.
Tunti puhelun jälkeen äiti soitti jälleen ja sanoi nyt tyttärensä erehtyneen päivistä. Koska uusistakin päivistä osa oli sellaisia, joina tyttäreni ei ole paikkakunnalla ollut, sanoin, etten voi enempää työaikana asiasta keskustella. Lupasin palata asiaan illalla ja pyysin häntä varmistamaan, että ovatko tapahtumapäivät nyt varmasti oikeat. Yritin soittaa äidille illalla, mutta hän ei vastannut puhelimeen.
En todella tiedä enää mitä tehdä. Tyttärelleni en ole tästä uusimmasta käänteestä vielä puhunut, koska hän on toisella paikkakunnalla mumminsa luona. Viime keväänä hän koki valtavan ahdistavaksi sen, että häntä syytettiin omasta mielestään aiheetta ja ensimmäisen kerran alan itsekin uskoa, että asia on niin. Epäilen, että oman tyttäreni ystävystyminen tuon uuden kaverin kanssa on jotenkin laukaissut tämän tilanteen.
Mitä voin enää tämän asian suhteen tehdä? Mihin rajaan asti minun pitää tätä selvittää?
10-vuotiaalla tyttärelläni on samanikäinen kaveri, tyttö hänkin. Kyseessä ei ole mikään erityisen läheinen ystävä, jokusen kerran ovat toistensa luona käyneet. Tytöt ovat samalla luokalla ja asumme lähekkäin, joten he kulkevat useimiten yhtä matkaa kouluun. Koulussa kummallakin on aina ollut omia kavereita.
Viime keväänä tyttäreni ja kaverin luokalle tuli uusi tyttö, jonka kanssa tyttäreni ystävystyi. Uusi tyttö asuu ihan toisella suunnalla, joten koulun jälkeen tyttäreni tapaa häntä harvoin, mutta koulupäivän aikana he ovat usein kahdestaan.
Yllättäen vähän tämän uuden ystävyyden alettua tämän toisen kaverin äiti otti minuun yhteyttä ja sanoi tyttäreni kiusaavan hänen tytärtään. Hän kertoi tyttäreni syrjivän kaveriaan ja tiuskivan hänelle. Otin tyttäreni puhutteluun, mutta hän ei kielsi koko asian. Tilanteet tyttäreni muisti samanlaisina kuin kaverinsa ja myös myönsi sanoneensa niinkuin kerrottiin, mutta kielsi tiuskineensa tai katsoneensa ylimielisesti yms. Otin uudelleen yhteyttä kaverin äitiin ja ehdotin, että koska en pääse kiinni tapahtumiin, olisimme yhteydessä kouluun.
Koulussa asiaa käsiteltiin opettajan ja oppilashuollon ohjaajan voimin. Sovittiin, että tyttäreni kiinnittää huomiota ystävälliseen puhumiseen ja kaverinsa taas pyrkii olemaan tekemättä tulkintoja tyttäreni ilmeistä tai eleistä. Oppilashuollon ohjaaja ja opettaja lupasivat seurata tilannetta.
Muutama kuukausi myöhemmin sain hieman edellistä kiukkuisemman puhelun kaverin äidiltä. Hänen mukaansa kiusaaminen jatkuu edelleen ja on jopa pahentunut. Kaverin mukaan tyttäreni tiuskii, huutaa ja on ylimielinen häntä kohtaan. Lisäksi ei halua olla hänen kanssaan välitunneilla. Otin asian jälleen esille tyttäreni kanssa ja tällä kertaa vaadin tiukasti selitystä. Tyttäreni pysyi kannassaan: hän ei ole tiuskinut eikä syrjinyt. Otin opettajaan yhteyttä ja hän oli hyvin hämmästynyt: hän ei ollut havainnut mitään ongelmaa. Vaadin koulua selvittämään asia ja niin tehtiin. Koulussa asiaa selvitettiin muulta henkilökunnalta sekä luokkakavereilta. Kukaan ei ollut huomannut mitään.
Otin itse yhteyttä tytön äitiin ja pyysin, että hän neuvoisi tytärtään olemaan aina tuoreeltaan yhteydessä johonkin koulun aikuiseen, jotta tilanne saataisiin selvitettyä. Näin sovittiin ja kevätlukukausi kului loppuun ilman mitään yhteydenottoja mistään.
Kunnes tänään sain todella äkäisen puhelun kaverin äidiltä. Hän vaati mm. minua siirtämään lapseni toiselle luokalle ja hankkimaan ammattiapua "kun en itse näemmä osaa opettaa normaaleja käytöstapoja". Hänen mukaansa tyttäreni oli koko kesäloman ajan "terrorisoinut" hänen tytärtään ja että tytär nyt pelkää lähteä kouluun. Kysyessäni tarkempia päivämääriä tapahtumille, hän kertoi tyttärensä kertoneen muutamista tapauksista, joista yksi oli tapahtunut edellisenä päivänä. Kerroin pahoittelevani kaverin pahaa mieltä, mutta myös sen, että oma tyttäreni ei ole ollut edes paikkakunnalla kerrottuina ajankohtina.
Tunti puhelun jälkeen äiti soitti jälleen ja sanoi nyt tyttärensä erehtyneen päivistä. Koska uusistakin päivistä osa oli sellaisia, joina tyttäreni ei ole paikkakunnalla ollut, sanoin, etten voi enempää työaikana asiasta keskustella. Lupasin palata asiaan illalla ja pyysin häntä varmistamaan, että ovatko tapahtumapäivät nyt varmasti oikeat. Yritin soittaa äidille illalla, mutta hän ei vastannut puhelimeen.
En todella tiedä enää mitä tehdä. Tyttärelleni en ole tästä uusimmasta käänteestä vielä puhunut, koska hän on toisella paikkakunnalla mumminsa luona. Viime keväänä hän koki valtavan ahdistavaksi sen, että häntä syytettiin omasta mielestään aiheetta ja ensimmäisen kerran alan itsekin uskoa, että asia on niin. Epäilen, että oman tyttäreni ystävystyminen tuon uuden kaverin kanssa on jotenkin laukaissut tämän tilanteen.
Mitä voin enää tämän asian suhteen tehdä? Mihin rajaan asti minun pitää tätä selvittää?
Mutta jotenkin uskoisin tässä enemmän omaa tytärtäsi. Teidän pitäisi varmaan istua alas: sinä, tyttäresi ja tämä kaveri äiteineen. Voipi olla, että eivätpä halua koskaan tulla tapaamaan teitä, koska mitään tuollaista ei todellisuudessa ole tapahtunutkaan...