Miten siitä pääsee ylitse, ettei koskaan saa sitä jota rakastaa?

[Once in a lifetime]

Vuosia sitten meillä oli jotain, paljonkin. Parisuhdetta ei silti, koska mä olin typerä enkä antanut miehelle mahdollisuutta. Kai mä pelkäsinkin liikaa ryhtyäkseni parisuhteeseen. Mutta mä rakastin silti, niin paljon että sydämeni särkyi. Ja niin teki myös tuo mies.
Vuodet vieri, tiet erosi.

Kunnes täysin yllättäen törmäsin häneen viime viikolla omassa työpaikassani! Ja yhtäkkiä kaikki se tunne ja kipinä oli taas olemassa, jonka luulin unohtuneen. Mun sieluun sattuu niin kovasti tää ikävä, jota nyt tunnen miestä kohtaan. Ja muhun sattuu niin paljon se, että en silloin aikoinani ymmärtänyt tilannetta eikä meistä siksi tullut koskaan mitään. Mua kaduttaa! Mä tekisin kaiken niin toisin, jos vaan saisin toisen mahdollisuuden.

Mutta en mä saa. Ei me vaihdettu yhteystietoja, vaikka juteltiin ja halattiin. Ja vaikka tiedän että mies oli yhtä onnellinen mun tapaamisesta kuin mä sen.

Miten tästä pääsee yli? Mä riudun, muhun sattuu, mua kaduttaa niin paljon kaikki, mitä mä en tehnyt silloin kun mulla oli tilaisuus. Miten mä voin unohtaa?

 

["vieras"]

No onko mies vapaa? Jos, niin facebook?

 

[tytsi-89]

Miksei enää ole mahdollisuutta? Oletko/onko mies varattu?

 

[Once in a lifetime]

En mä usko että se on vapaa, kai se avoliitossa elää. Eikä se ole facessa. Joten no can do.

 

["vieras"]

Sitten ei auta kun vaalia muistoja..se on elämää

 

[Miekin]

Numero uno, jos et ole henkilön kanssa seukannut, etkä nähnyt vuosiin, et voi rakastaa! Selvitä, onko varattu ja jos ei, niin go for it!! Vuosia kulunut, etkö koskaan ole hänen kanssa seukannut, niin et voi tietää, millaista todellisuus hänen kanssaan on. Jos on varattu, niin sitten unohdat.

 

["blue"]

Vuosia sitten meillä oli jotain, paljonkin. Parisuhdetta ei silti, koska mä olin typerä enkä antanut miehelle mahdollisuutta. Kai mä pelkäsinkin liikaa ryhtyäkseni parisuhteeseen. Mutta mä rakastin silti, niin paljon että sydämeni särkyi. Ja niin teki myös tuo mies.
Vuodet vieri, tiet erosi.

Kunnes täysin yllättäen törmäsin häneen viime viikolla omassa työpaikassani! Ja yhtäkkiä kaikki se tunne ja kipinä oli taas olemassa, jonka luulin unohtuneen. Mun sieluun sattuu niin kovasti tää ikävä, jota nyt tunnen miestä kohtaan. Ja muhun sattuu niin paljon se, että en silloin aikoinani ymmärtänyt tilannetta eikä meistä siksi tullut koskaan mitään. Mua kaduttaa! Mä tekisin kaiken niin toisin, jos vaan saisin toisen mahdollisuuden.

Mutta en mä saa. Ei me vaihdettu yhteystietoja, vaikka juteltiin ja halattiin. Ja vaikka tiedän että mies oli yhtä onnellinen mun tapaamisesta kuin mä sen.

Miten tästä pääsee yli? Mä riudun, muhun sattuu, mua kaduttaa niin paljon kaikki, mitä mä en tehnyt silloin kun mulla oli tilaisuus. Miten mä voin unohtaa?

Sydänsurut on ikäviä, otan osaa Älä syytä itseäsi..mistä sitä voi tietää mitä tapahtuu ja olet toiminut sillä tavalla siinä tilanteessa silloin vuosia sitten ja varmasti ollut erilainen ihminen jne.

Mutta itsekkin olen "romanttinen hupakko" ja uskon tavallaan kohtaloon vaikka aina ei elämässä ole hyvin mennytkään miesten suhteen. Tuntuuko sinusta, että hän olisi ollut unelmiesi mies? Tai siis "elämäsi mies"? Onko joku syy, että et voisi nyt katsoa mihin suhteenne johtaa?

 

["kulta"]

Siitä pääsee sitten yli, kun tajuaa, että elämänsä aikana voi rakastaa montaa ihmistä ihan yhtä rajusti. Niiden löytäminen ei ole aina helppoa, mutta ei kannata riutua siinä kuvitelmassa, että on vain yksi ja ainoa oikea.

 

[Minni:)]

Anteeksi jo etukäteen tämä väsähtänyt avautuminen, mutta en koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät viitsi tehdä kerralla sellaisia ratkaisuja, ettei niitä tarvitse märehtiä sitten vuosikymmeniä jälkikäteen. Jos jostain ihmisestä tykätään, niin sitten yritetään se mitä voidaan just siks, ettei tarttis sitten märehtiä. Ja jos ei tykätä, niin sitten ei yritetä. Ugh.

Näin. Ja jos yrittämisestä huolimatta ei saada kunnon vastakaikua, niin sitten yksinkertaisesti unohdetaan.

 

[Joxu]

Anteeksi jo etukäteen tämä väsähtänyt avautuminen, mutta en koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät viitsi tehdä kerralla sellaisia ratkaisuja, ettei niitä tarvitse märehtiä sitten vuosikymmeniä jälkikäteen. Jos jostain ihmisestä tykätään, niin sitten yritetään se mitä voidaan just siks, ettei tarttis sitten märehtiä. Ja jos ei tykätä, niin sitten ei yritetä. Ugh.

Tää on niin totta ja olen täysin samaa mieltä.

 

[niinhän se on]

no oisko numerotiedustelu mitään? ymmärrän tunteesi. mäkin tunnen vahvasti erästä kohtaan vaikken häntä tunne juuri ollenkaan. tajuan kuitenkin että se on mun haave paremmasta elämästä. totuus voi olla ihan toinen. jos hän tai sinä olet varattu niin kannattaa miettiä tosi tarkkaan siirtoja joihin ryhtyy. pettämään älä ala

 

[As easy]

Joo mutta kyllä syvää kaipausta ja sanoisin rakkauttakin voi olla kahden varatun ihmisen välillä, jotka eivät ole koskaan saaneet toisiaan. Alunperin tavatessa olivat molemmat jo varattuja ja naimisiin menossa, sitä junaa oli pirun vaikea pysäyttää. Elämä jatkui molemmilla, lapset syntyivät ja liitot jatkuivat tahoillansa. Kuitenkin, aina kun nämä kaksi tapaavat ohimennen, silmistä näkee sen kipeän kaipauksen. Kun toista ei saanut koskaan avoimesti rakastaa, edes sitä toiselle kertoa. Voin kertoa että sattuu vieläkin, mutta kumpikaan meistä ei halua tehdä asialle mitään, liian montaa ihmistä tässä loukattaisiin.

 

[niinhän se on]

Joo mutta kyllä syvää kaipausta ja sanoisin rakkauttakin voi olla kahden varatun ihmisen välillä, jotka eivät ole koskaan saaneet toisiaan. Alunperin tavatessa olivat molemmat jo varattuja ja naimisiin menossa, sitä junaa oli pirun vaikea pysäyttää. Elämä jatkui molemmilla, lapset syntyivät ja liitot jatkuivat tahoillansa. Kuitenkin, aina kun nämä kaksi tapaavat ohimennen, silmistä näkee sen kipeän kaipauksen. Kun toista ei saanut koskaan avoimesti rakastaa, edes sitä toiselle kertoa. Voin kertoa että sattuu vieläkin, mutta kumpikaan meistä ei halua tehdä asialle mitään, liian montaa ihmistä tässä loukattaisiin.

niin totta tämäkin :/

 

[Starbucks]

no oisko numerotiedustelu mitään? ymmärrän tunteesi. mäkin tunnen vahvasti erästä kohtaan vaikken häntä tunne juuri ollenkaan. tajuan kuitenkin että se on mun haave paremmasta elämästä. totuus voi olla ihan toinen. jos hän tai sinä olet varattu niin kannattaa miettiä tosi tarkkaan siirtoja joihin ryhtyy. pettämään älä ala

Niinpä, mites vanha kunnon Fonecta? Ootko itse varattu ap?

 

["blue"]

Joo mutta kyllä syvää kaipausta ja sanoisin rakkauttakin voi olla kahden varatun ihmisen välillä, jotka eivät ole koskaan saaneet toisiaan. Alunperin tavatessa olivat molemmat jo varattuja ja naimisiin menossa, sitä junaa oli pirun vaikea pysäyttää. Elämä jatkui molemmilla, lapset syntyivät ja liitot jatkuivat tahoillansa. Kuitenkin, aina kun nämä kaksi tapaavat ohimennen, silmistä näkee sen kipeän kaipauksen. Kun toista ei saanut koskaan avoimesti rakastaa, edes sitä toiselle kertoa. Voin kertoa että sattuu vieläkin, mutta kumpikaan meistä ei halua tehdä asialle mitään, liian montaa ihmistä tässä loukattaisiin.

Kuulostaa tosi rankalta..jos rakastaa niin se on jos mikä tavoittelemisen arvoista..mutta lapset menee kaiken edelle tietysti..

 

["vieras"]

Näin. Ja jos yrittämisestä huolimatta ei saada kunnon vastakaikua, niin sitten yksinkertaisesti unohdetaan.

Hankalampaa jos toinen ei edes halua tulla unohdetuksi,vaan yrittää väkisin roikkua elämässä mukana ja pitää yhteyttä.

 

[astrolabe]

Aloituksesta tuli mieleen Anssi Kelan biisi Miten sydämet toimii. Toisekseen sanoisin, että maailmalla voi olla sulle vielä parempaa oottamassa. Ehkä huomaat, että mitä rakkaudeksi luulit kalpeneekin totuuden rinnalla ja tulee Hän, jolla on oikea paikka, aika ja henkilö.

 

[Outo rakkaus]

Minulla ja eräällä työkaverillani on ihan outo rakkaus ja tunne on molemminpuolinen. Oudointa on että olemme molemmat ns. heteronaisia emmekä varmasti ikinä voisi kuvitellakaan olevamme muuta kuin ystäviä. Olimme pari vuotta sitten molemmat tahollamme pitkässä parisuhteessa miehen kanssa ja sitten jäimme samoihin aikoihin yksin. Sitten vain huomasimme rakastavamme toisiamme ihan mielettömän paljon. Nyt seurustelemme molemmat taas tahoillamme miesten kanssa joita emme rakasta. Välillä katsomme toisiamme kaipaavasti kyyneleet silmissä. Olemme ystäviä ja sielunsiskoja ja tapaamme usein töissä ja vapaa-aikana. Lisäksi soittelemme ja viestittelemme toisillemme lähes päivittäin. Mutta meistä kummastakin näkee sen, että haluaisimme jotain vielä enemmän. Mutta tämän on pakko riittää. Toisiamme emme voi koskaan tämän elämän aikana saada, mutta ehkä seuraavassa elämässä... Vaikeaa kun tietää, ettei toista voi koskaan saada mutta ilman toista ei voi oikein elääkään. Siksi olemme ystäviä, joiden ystävyys on kuin parisuhde ilman seksiä. Kuinkakohan monella on samantapainen tilanne?