Tajuatteko te joilla on mies ja lapsi/lapsia miten onnekkaita te olette!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "PiiPii"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="PiiPii";25705305]
Mä en uskalla yksin lapsia hankkia,mä taas olen niin vanhanaikanen et haluan sille lapselle perheen.[/QUOTE]

En usko että se on vanhanaikaisuutta vaan tervettä järkeä. :laugh:


Toivon kovasti että asiat järjestyy. :hug:
 
[QUOTE="vieras";25705331]#33 jne.

Kuulostaa ihan siltä, että se haluis taas punkkaan. Itsehän sen tiedät, onko se hyvä ajatus.[/QUOTE]

Haluan ja en halua:D Se osas kyllä hommat erittäin hyvin;) No,onhan sillä tota kokemusta enemmän jo ikänsä puolestakin. Jos en saa koko pakettia niin en halua sitä seksiäkään. toisaalta jos haluis pelkkää seksiä niin miksei ole ole soittanut kuukauteen kun sillä kuitenkin on mun numero(tai en tiedä onko enää).
 
Kyllä se elääsi mies vielä tulee vastaan!
En jaksa lukea koko ketjua, mutta...

Miten joku voi luvata tällaista? Kaikki eivät koskaan löydä kumppania itselleen vaikka kuinka haluaisivat.

Ap:lle todella paljon voimia! En osaa kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Itse olen surrut kovasti sitä, etten saa enää toista lasta. Exäni lähti heti ensimmäisen synnyttyä enkä vielä neljän vuoden jälkeenkään ole edes valmis seurustelemaan kenenkään kanssa. Ikää 34, joten ei tässä enää millään ehdi toista lasta tekemään. Kun kuitenkin pitäisi muutama vuosi tunteakin toinen ennen kuin lasta voi alkaa yrittämään.
 
[QUOTE="vieras";25705501]En jaksa lukea koko ketjua, mutta...

Miten joku voi luvata tällaista? Kaikki eivät koskaan löydä kumppania itselleen vaikka kuinka haluaisivat.

Ap:lle todella paljon voimia! En osaa kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Itse olen surrut kovasti sitä, etten saa enää toista lasta. Exäni lähti heti ensimmäisen synnyttyä enkä vielä neljän vuoden jälkeenkään ole edes valmis seurustelemaan kenenkään kanssa. Ikää 34, joten ei tässä enää millään ehdi toista lasta tekemään. Kun kuitenkin pitäisi muutama vuosi tunteakin toinen ennen kuin lasta voi alkaa yrittämään.[/QUOTE]

Ite olen 31. Mulla on sen verran pienoinen paniikki et JOS joku nyt elämääni tulee niin sitten mennään kyllä pikavauhtia eteenpäin,mitään vuosia en ala seurustelemaan,exän kanssa oltiin 7v ja yhtään lasta ei ehtinyt tulla.
Eihän kukaan voi luvat et se elämän mies tulee vielä vastaan mutta harvemmin kukaan haluaa sanoa suoraan että, et sä ketään enää löydä kun kuitenkin itsekin sen tiedostaa ettei ehkä koskaan löydä ketään.Mutta sitten ei auta muu kuin olla yksin,ainahan irtonumeroita saa vaikka eihän se sama asia ole.
 
Moni jo sanoikin mutta kyllä sä vielä ehdit. Mä en ollut valmis nuorena sitoutumaan mieheen saati perheeseen. mies oli pitkään "katsottuna" mutta esikoinen syntyi kun olin 39 ja kuopus kun olin 41. Hyvin ollaan keritty kaikki jutut tekemään.
Ymmärrän ettet heti haluakaan löytää uutta kun elämäsi rakkauden menetit, mutta aika auttaa ja niin hyvät kuin pahatkin muistot haalistuu aikanaan.
 
Joo, kyllä mä olen erittäin onnellinen siitä että sain lapsen nuorena eikä mun tarvi ikinä miettiä että milloin "hankkisin" lapsen ja onko nyt hyvä tilanne lapselle jne.

Ymmärrän ap sun tuntemukset tuosta lopullisuudesta niin hyvin, olen itse taipuvainen juuri samanlaiseen ajatteluun. Onneksi kaikki ei aina mene niin mustavalkoisesti kuin omassa päässä.
Teidän erostakin on vasta vuosi. Vuosi on lyhyt aika ja olet ilmeisesti vielä ihan kiinni entisessäsi eikä uutta suhdetta kannata yrittääkään jos on niin kiinni vielä vanhassa.
Jos sattuukin käymään niin, ettet kumppania itsellesi löydä etkä perhettä voi perustaa niin sun pitää hyväksyä se asia ja opetella nauttimaan muista asioista ja etsiä se onnellisuus itsestäsi eikä ulkoisista tekijöistä (mies, lapsi, perhe).

Tsemppiä! :hug:
 
Joo, kyllä mä olen erittäin onnellinen siitä että sain lapsen nuorena eikä mun tarvi ikinä miettiä että milloin "hankkisin" lapsen ja onko nyt hyvä tilanne lapselle jne.

Ymmärrän ap sun tuntemukset tuosta lopullisuudesta niin hyvin, olen itse taipuvainen juuri samanlaiseen ajatteluun. Onneksi kaikki ei aina mene niin mustavalkoisesti kuin omassa päässä.
Teidän erostakin on vasta vuosi. Vuosi on lyhyt aika ja olet ilmeisesti vielä ihan kiinni entisessäsi eikä uutta suhdetta kannata yrittääkään jos on niin kiinni vielä vanhassa.
Jos sattuukin käymään niin, ettet kumppania itsellesi löydä etkä perhettä voi perustaa niin sun pitää hyväksyä se asia ja opetella nauttimaan muista asioista ja etsiä se onnellisuus itsestäsi eikä ulkoisista tekijöistä (mies, lapsi, perhe).

Tsemppiä! :hug:

Ei meidän erosta ole vielä vuottakaan,muutaman kuukauden päästä tulee vuosi.Musta on vaan niin epäreilua et multa vedettiin matto jalkojen alta ihan yllättäen juuri silloin kun mietin et nyt on aika perheelle ja olin sen sanonut exälle useamman kerran.Ja ex vaan jatko toisen kanssa elämäänsä heti kun mut oli potkinut elämästään ulos.
En mä mielestäni ole "ihan kiinni vielä entisessä" mistä sen kuvan sait? en nyt ylikään varmasti ole kokonaan päässyt mutta en mä sitä enää mieti jatkuvalla syötöllä enkä itkeskele koko aikaa,tietysti tulle niitä huonojakin hetkiä mutta harvemmin. Toi ihastuminen tohon yhteen mieheen on nyt se joka mulla on päässä kokoajan ja tiedän et siitäkään tuskin mitään tulee,se on se jota tässä surkuttelen enempi ku exää niin hullua kuin onkin.
 

Yhteistyössä