Miten SINÄ toimisit tässä tilanteessa?

[kysmys]

Vähän infoa:meillä on useampi lapsi, pitkä suhde takana, naimisissa.
Iso oma talo maalla, jonkun verran remonttia tehtävä tässä.

Mies käy vuorotyössä ja korjailee autojaan. Minulle jää lastenhoito ja kotityöt+ osa-aikatyö.
Miehen isä sairastui 4 v sitten, ja on nyt mennyt huonompaan kuntoon. Miehen pitää useamman kerran viikkoon käydä auttamassa.
Appi asuu yksin omakotitalossa, ja pärjää kyllä. Avunpyynnöt koskevat lähinnä autoremontteja, talon remottia, tietokoneongelmia jne..
Myös anoppi on alkanut pyydellä apua, mies käy siellä jos kerkeää. Anoppikin asuu omakotitalossa, remonttia pitää tehdä, ja aika usein myös auto hajoaa.

Ja mikähän tässä on vikana? Se että mies kokee velvollisuudekseen auttaa vanhempiaan, ja käy töissä elättääkseen perheensä.
Perheen jota ei näe juuri koskaan. Olen itse vielä alle 30 v, ja elämä tuntuu menevän hukkaan tässä yksin elellessä.

Miten SINÄ toimisit? Keskustelua on yritetty, ja mies on joskus kieltäytynytkin avunpyynnöistä. Niitä tulee siltikin useamman kerran viikkoon.
Appivanhemmista taas ei ole apua meille itsellemme koskaan,eli tämä on täysin yksipuolista.

 

[vierass]

olet kirjoittanut asiasta ennenkin?

 

[Noh.]

Kyllä mä ymmärtäisin että haluaa omia vanhempiaan auttaa ja töitä on vähän pakko tehdä? Mitä vaihtoehtojakaan tossa muka on? Haluutko että mies lopettaa työt tai lopettaa vanhempiensa avustamisen tai muussa tapauksessa jätät miehesi ja jatkat omaa elämääsi?

 

[vieras_]

Voisiko puuhat niputtaa tehtäväksi kerran viikossa ja mies ottaisi vaikka jonkun lapsista avuksi ja seuraksi mummolle tai vaarille? Varmasti vanhukset haluaisivat nähdä vaikka joka päivä, mutta jos olisi sovittuna yksi päivä, se helpottaisi teitäkin arjen suunnittelussa. Eiköhän sitä yhteistäkin aikaa löydy vai haluaako mies mieluummin 'korjata autojaan'? Minkätyyppistä yhdessä tekemistä sä sitten kaipaisit? Teettekö taloremonttia yhdessä vai onko mies ulkona ja sä sisällä?

 

[ssss]

Keskustelisin asiasta mieheni kanssa. Miten hän kokee tilanteen, onko auttaminen hänestä rasittavaa vai esim. palkitsevaa? Miksi hän ei halua kielttäytyä avunpyynöistä? Mikä hänestä olisi paras ratkaisu tilanteeseen? Kertoisin myös miten itse koen tilanteen ja mikä minusta siinä tuntuu erityisen kurjalle. Puhuisin siitä mihin olisin halukas suostumaan ja/tai mikä tilanteesta tekee omalta kannaltani kestämättömän.

 

[vierass]

Miehen pitää tehdä selväksi vanhemmilleen, ettei hän repeä moneen paikkaan. Sopii vaikka, että käy auttelemassa yhtenä päivänä viikossa, työpäivänä, jos työpäivän kesto on sellainen normaali eikä joku ylipitkä päivä ja katsoo silloin ne jutut. Jos niitä autoremontteja on paljonkin, niin ehdottakaa, että hankkivat uudet kulkupelit, jota ei tarvitse jatkuvasti rempata. Ja jos talon remppakin rupeaa heille ylivoimaiseksi käymään, niin kannattaa harkita toista asumismuotoa - en suosittele kuitenkaan teille muuttamista

 

[vieras_]

Ennen keskustelua kannattaa miettiä, mikä sua oikeasti harmittaa. Ettekö oikeasti näe toisianne vai ettekö silloin tee asioita, mitä haluaisit. Vai olisitko vain yksinäinen ja tarvitsisit itsellesi muuta tekemistä. Nämä asiat eivät ole appivanhempien syy vaan enemmänkin oman ajankäytön ja mielialan juttuja.

 

[kysmys]

Niin, mietin tässä että mikä on tarpeeksi yhteistä aikaa. Viimeiset 2 yötä on katseltu yhdessä elokuvia ja saatu sitä läheisyyttäkin hoidettua. Mutta nopeasti tilanne menee taas siihen että syömmekin eri aikaan.
Saisivatko lapset enemmän huomiota jos vain eroaisimme.
Miksi mies ei koe velvollisuudekseen auttaa minua kotona? Miksi se velvollisuus kohdistuu appivanhempiin?
Puhuttu on paljon. Parisuhde muuten ihan hyvä (tai siis tosi hyvä).
Kiinnostaisi tietää miten moni vain lähtisi kävelemään. Mitäpä minä toisen menoja sanelemaan. Omat menoni sen sijaan on eri asia.

 

[ssss]

Saisivatko lapset enemmän huomiota jos vain eroaisimme.
Miksi mies ei koe velvollisuudekseen auttaa minua kotona? Miksi se velvollisuus kohdistuu appivanhempiin?
Puhuttu on paljon. Parisuhde muuten ihan hyvä (tai siis tosi hyvä).
Kiinnostaisi tietää miten moni vain lähtisi kävelemään. Mitäpä minä toisen menoja sanelemaan. Omat menoni sen sijaan on eri asia.

Mihin perustuu se että ajattelet lasten saavan enemmän huomota jos eroatte?
Miksi mies ei koe velvollisuudekseen auttaa sinua vaan mieluummin auttaa isäänsä ja äitiää? Mitä mies vastaa kysymykseen jos tilanteesta on puhuttu?
Lähtisinkö vain kävelemään? En osaa sanoa riipuisi varmasti hyvin paljon niiden minun ja miehen välisten keskustelujen sisällöstä.

 

[Nulli-täti]

No hommahan menee siten, että hommaatte kodinhoitajan hoitamaan kotia ja lapsia, sinä hoidat miestäsi ja miehesi hoitaa vanhempiaan. Saatte kaikki yhteistä aikaa kun hommaatte lisäksi Skypen ja muita älypuhelinhärpäkkeitä, joilla pidätte koko ajan yhteyttä toisiinne 24/7, kodin/lastenhoitaja mukaan luettuna. Voisitte myös toimia siten, että palkkaatte erikseen lastenhoitajan ja kodinhoitajan, jotka ovat eri sukupuolta, jolloin sekä sinä että miehesi voitte harrastaa salaa seksiä aivan mielin määrin. Joko keskenänne tai hoitajien kanssa ryhmässä tai yksitellen.

Näin ollen näkisin tämän hetkisen tilanteenne vain pelkästään hedelmällisenä, uusia mahdollisuuksia avaavana tilaisuutena.

 

["minna"]

En lähtisi hyvästä suhteesta kävelemään. Meillä oli vähän sama tilanne syksyllä. Mies vaihto työpaikkaa, jossa tekee pitkää työpäivää. Meillä myös useampi lapsi. Töiden jälkeen miehellä alkoi olla salilla käyntiä ja omia garrastusjuttuja. olin aina yksin lasten kanssa ä, kävin töissä ja hoidin kodin yksin. Mies ei ymmärtänyt vaikka kuinka puhuin ja sanoin, että alan olla todella väsynyt kun kuudelta nousen, huolehdin lapset hoitoon ja kouluun ja illan pyöritän tätä rumbaa. Sitten sanoin selvästi, että nyt pitää jutella ja organisoida homma. Sulle kaks sali päivää, mulle kaksi ja aamulla lasten viennit puoliksi. Ja pidin tästä kiinni. Voisit keksiä itsellesi jotain harrastusta, sopia miehen kanssa, että on tietyt illat kun käy auttelee vanhempiaan ja teet selväksi ettet jaksa olla aina yksin. Mulle raskainta oli Se, etten saanu yhtään hetkeä itselleni, kun taas mies reissas omilla menoillaan. Yritä sellaista ratkaisukeskeisyä keskustelua.b

 

[lue tuosta]

Lähtisinkö vain kävelemään? En osaa sanoa riipuisi varmasti hyvin paljon niiden minun ja miehen välisten keskustelujen sisällöstä.

Ikäänkuin YT-neuvottelut menossa? Tuosta kävelemisestä tiedä, se kuluttaa polvia. Ota reilusti taksi, miehen piikkiin, ja käy vetämässä kunnon känni tyttöporukassa. Tuot mukanasi jonkun parikymppisen jääkiekkoilija uroon ja soitatte yhdessä ovikelloa. Kun mies tulee avaamaan, sökellät humalassa, että toit kerrankin teidänkin katon alle ihan oikean miehen, kun miehesi on sellanen äitinsä tossun alla asuva tuhkamuna.

 

[vierassssssssssss]

Appivanhemmillasi on huono tilanne, jos appi on mennyt täysin avustettavaan kuntoon ja anoppi on todennäköisesti pois tolaltaan apen vuoksi osaamatta ajatella tilanteessa järkevästi. Turvautuminen mieheesi on tietenkin henkistäkin laadultaan ja jos miehesi on kaiken lisäksi heidän ainoa lapsensa.

IHmisen sairastumista ei voi ennustaa. Ihanne olisi, etteivät vanhemmat sairastuisi juuri silloin kun omassakin perheessä on elämän ruuhka-ajat. Mutta oletko täysin sitä mieltä, että sairas ihminen pitäisi jättää selviämään yksin? Anoppikaan ei autoa osaa korjata....

Onko sinulla mahdollisuus selvittää saako paikkakunnalta vanhushuollosta tukea appivanhemmillesi? Ja miettiä järkevästi tilannetta kuin ratkaista ongelmaa lähtemällä lätkimään siksi, että miehesi katsoo velvollisuudekseen auttaa vanhempiaan. Et vaikuta erityisen rakentavalta tyypiltä ja ihan varmasti stressaat jo senkin takia pyöriessäsi vain tyytymättömyytesi ympärillä.

Olet kirjoitellut samasta tänne ennenkin ja mietin, ettetkö sinä yhtään mieti mitä ihmiset täällä sinulle kirjoittavat? Onko sinusta vain hauskaa valittaa, joten tuskin se silloin on sen helpompaa miehellesikään koettaa selvitä tilanteesta vanhempiensa ja sinun välillä. Jos miehesi ei osaa sopia asioista vanhempiensa kanssa, niin auta häntä miettimällä miten se onnistuisi lempeästi ja ilman draamaa.

 

[aaapee]

Apua eivät ota vastaan muilta kuin meiltä. Täällä on vanhuksille esim.edullinen ruokailu. Tuettuja lomia ehdotin ja suuttuivat aivan hitosti.

Jos anoppi ei osaa korjata autoa, niin eikös korjaamoja ole vaikka kuinka paljon? Apelle tehdään remonttia ja omat remontit jäävät kesken.

Minun mielestäni nämä ihmiset voisivat MUUTTAA vaikka kaupunkiin jos eivät pärjää enää omakotitalossa.
Omaa aikaa en halua,vaan aikaa miehen kanssa. Ja yhdessä perheen kesken myös.

 

[aaapee]

Tarkoitus ei siis ole valittaa. Halusin tietää mitä muut tekisivät minun tilanteessani.
En edes halua mitään varsinaisia neuvoja. kaikki on kyllä jo kokeiltu

 

[boista]

Elämän ruuhkavuodet.. Pienet lapset ja iäkkäät vanhemmat (no meillä on iäkkäät isovanhemmat kyllä, omat vanhempamme vielä pärjäävät), talo laitettavana ja töitä tehtävänä. Sitä yhteistä aikaa on sitten joskus ehkä kun lapset on isoja ja vanhukset haudassa.

Jos miehesi vanhemmat huolivat apua ainoastaan mieheltäsi ja ovat avun tarpeessa niin totta hitossa mies auttaa, ei omia vanhempia jätetä pulaan. Silti voisitte jutella että mies käy kummallakin vanhemmalla korkeintaan kahtena päivänä viikossa ja viikonloppuna (tai millon ne vapaapäivät sitten onkin) vähintään yksi päivä vietetään ihan perheen kesken. Lapset mukaan autoremppaan ja keittele sinä miehelle kahvit ja vie eväät yllätyksenä remppamiehelle niin mieli ilostuu.

Kysyt milloin miehesi auttaa sinua niin varmaan sitten kun et enää itse selviydy hommistasi? Jos sulla on ongelma teidän työnjaon kanssa niin sano siitä, jos ei muutu niin päätät voitko elää asian kanssa vai et. Oikeesti nuo asiat on aika yksinkertasia..

 

[vieraas]

Mulla napsahtais. Jos mies oikeesti viettäis vähäisen vapaa-aikansa vanhempiensa autorempoissa sun muissa, ja ei olis kotona läsnä lapsilleen niin kyllä mä sanoisin pahasti. Ei se niitä lapsia lohduta et mies on velvollisuudentuntoinen vanhempiaan kohtaan, jos ei isä ole lapsilleen läsnä.
Ja ennenkuin kaikki lyttää mut tunteettomana idioottina ja itsekkäänä, olen sitä mieltä että voisin ottaa esim. anopin meille asumaan jos hän ei yksin pärjäis.
Aikuinen ihminen on ensisijaisesti vastuussa omista lapsistaan, siihen kuuluu myös puolison huomiointi (vanhempien parisuhde on lasten koti). Vanhenevista vanhemmista pidetään huolta, mutta ei se tarkoita että omia lapsia voi laiminlyödä.

 

[pokkura]

Omakin ukko tekee kaiken äitinsä puolesta, tämä ei käy edes kaupassa ilman poikaansa. Kyseessä sairas ihminen (käy kuitenkin töissä...) joten yritän ymmärtää. Ärsyttää vaan että mies on aina ihan poikki ja väsynyt kun on lapsen ja minun kanssa, odottaa vaan milloin mennään nukkumaan. Hällä kun on niin raskasta, vastuullinen työ ja vielä anoppi hoidettavana.