Miten suhtaudutte, jos lapsenne haistattelevat teille?

[vie ras]

Oliko sinulla murkkikää? Saitko sanoa vastaan vanhemmillesi? Saitko sinä tai sisaruksesi selkäsaunoja?

Kyllä mulla oli murkkuikä ja riideltiin välillä vanhempien kanssa kovastikin. Sain sanoa heille vastaan, miksen olisi saanut? Selkäsaunoja meistä lapsista ei kukaan saanut. Isä sanoi, että hän sai lapsena niin paljon selkäänsä jotta päätti, että omia lapsiaan hän ei ainakaan hakkaa. Eikä koskaan edes tukistanut.

Kyllä sen kunnioituksen saa muutenkin kuin fyysisesti kurittamalla. En oikein ymmärtänyt, mitä nämä kysymykset liittyivät haistatteluun? Ajattelitko, että vanhemmat hakkasi mut kuuliaiseksi?

 

[Ciervo]

Miksi? Muualla pitää käyttäytyä suht hyvin ja asiallisesti, mutta sitten kotona saa haistattaa äidille alapäät?

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tuota logiikkaa. Ja ei, ei ole kyse siitä etteikö mun lapseni joskus olisi vihaisia tai saisi raivareita.

Koska läheisten kanssa ja kotona ollaan tietynlaisessa turvasatamassa, tutussa seurassa eikä käytös ole eräänlainen käyntikortti toisin kuin tuntemattomien/puolituttujen seurassa ja julkisilla paikoilla.
Onhan tunnepohjaiset ylilyönnit käytöksessä huomattavasti turvallisempia kotona vanhempien seurassa, kuin vaikkapa julkisella paikalla missä ei koskaan tiedä, kuinka kanssaihmiset reagoivat.

Eipä tuo näytä liittyvän siihen, saako lapsi (tai aikuinen) raivareita.
Saman perheen sisällä jo tuossa kohtaa suuria eroja, puhuuko rumia suuttuessaan ja kuinka suuttuessaan käyttäytyy.

 

[Ciervo]

[QUOTE="jenni";29551630]Kotona pitää saada riehua, mutta rajansa silläkin. Meillä on tietyt sanat ja ilmaisut, joita ei sanota edes raivarin iskiessä. Eli en todellakaan kuuntele mitään sellaista, että huoritellaan äitiä ja homotellaan veljeä ja sitten pyydetään vaan anteeksi jälkeenpäin. Suomen kielessä kyllä riittää ilmaisuja joka tarpeeseen, joten osa sanoista voi hyvin olla ehdottomalla kieltolistallakin.[/QUOTE]

No nuo nyt menee heittämällä sen rajan yli, mitä en kuuntele keneltäkään ts. sanon kyllä, jos vaikkapa joku tuttavanainen avautuu jostain asiasta ja haukkuu jotain toista naista "huoraksi" (näitä valitettavasti on).
Eli ei saa meillä lapsikaan noita sanoja käyttää, ellei sitten ole jotain kysyttävää sanojen tarkoitusperistä.

 

[leijona76]

Meillä kotona ei suvaittu kiroilua, haistattelua eikä epäkunnoittavaa käytöstä. Silti minä sitä tein joskus oikein suuttuessani. Olin sellanen pippuri. Kyllä aina sanktiot tuli. Joskus tuoltakin 6v on lipsahtanut vaikkei meillä toiselle haistetellakaan jne. On saanu seuraukset ja puhuttelun siitä miten käyttäydytään toista kohtaan vaikka miten suututtaisi. Ymmärrän että voi lipsahtaa joskus.

 

["viola"]

Kyllä meillä lapset saavat kiroilla, kiroilen itsekin. Kokeet ovat välillä perseestä, toisinaan väsyttää saatanasti, vituttaakin aina joskus. Näinhän se on itse kullakin. Mutta perheenjäseniään (ja muitakin, mutta tämä keskustelu koski nyt tätä) pitää kunnioittaa, vaikka kuinka teot eivät miellyttäisi tai suututtaa. Ei meillä vanhemmatkaan ikinä hauku lapsia, eivätkä lapset vanhempiaan. Suututaan kyllä, kiroillaan ja huudetaan (ja on meillä tavaratkin lentäneet). Mutta en osaisi edes kuvitella, että haukkuisin lastani tyhmäksi tai idiootiksi tai haistattelisin, enkä kyllä toisinkaan päin. Mutta oli meillä tuossa takavuosina tyttären pahimpina vuosina ihan "normaalia", että esim. tytär huusi "vittu kun täällä ei saa ikinä olla rauhassa, painukaa helvettiin siitä" jne. Mielestäni tuo on eri asia kuin huorittelu tai haistattelu tai haukkuminen, joka kohdistuu toiseen persoonaan ja osoittaa kunnioituksen puutetta, pelkästään kiroilu ja meuhkaaminen voi ollakin sitä tunteiden purkamista ja ihan sallittua kotiympäristössä. Kummasti se tuo kielenkäyttö siistiytyy iän myötä, mutta menetettyä kunnioitusta ei saa hevillä takaisin. Tosin monesti on helppo huomata, mistä lapset mallinsa ammentaa - jotkut vanhemmat haukkuvat itse lapsiaan milloin idiooteiksi milloin miksikin, helppohan siitä on lapsen poimia sellainen epäkunnioittava käyttäytymismalli itselleen.